Olen ujo ja toosi hiljainen ihminen. Mutta kuitenkin sosiaalinen ja elän parisuhteessa. Kammoan tuntemattomien ihmisten tapaamista, tulevia haasteita opiskelussa ja työelämässä, autolla ajamista ja eniten muiden ihmisten mielipiteitä minusta.
Aloitin e-pillerit noin vuosi sitten. Samoihin aikoihin (en ole varma oliko ensimmäiset oireet ennen vai jälkeen pillereiden) aloin saada outoja kohtauksia. Kohtaukset sain yleensä illalla juuri ennen nukkumaanmenoa, yleensä sen jälkeen kun olin syönyt jotain raskasta / epäterveellistä. Kohtaus meni suunnilleen niin että ensin kuumia aaltoja ja kihelmöintiä, sydän lyö nopeasti, ei saa kunnolla happea, heikko olo, tulee vessahätä ja koko keho alkaa kramppaamaan/vapisemaan hallitsemattomasti. Kohtaus meni ohi noin 15 min päästä kun olin hautautunut suuren peittokasan alle ja yritin rentoutua.
Ensimmäisen kerran kohtaus tuli kun oltiin kyläilemässä. Yritin pidätellä sitä ja onneksi pääsin äkkiä kotiin: oksensin.
Ajattelin että nämä johtuvat varmasti pillereistä. Vaihdoin ne.
Sitten puoli vuotta sitten olin ulkomailla ja sain todella pahan vatsataudin. Kärsin vieläkin oireista, enkä voi syöd yhtä vapaasti kuin ennen. Varsinkin kahvi ja pulla vähääkään suurempina määrinä saavat mahan sekaisin. Ja ilmavaivoja tulee melkein kaikesta. Tämä stressasi minua varsinkin alussa hirveästi.
Minulla on muutenkin tapana stressata kaikesta. Kun olin työharjoittelussa viime kesänä, leukani olivat ihan kipeät koska jännitin niitä tahattomasti. Harjoittelun jälkeen aloin saada pistäviä kipuja sydämen kohdalle. Hoitaja sanoi että ne johtuvat luultavasti jumiutuneesta selän lihaksesta. Olin saanut näitä ennenkin, ehkä 3 krt vuodessa, mutta nyt niitä oli päivittäin.
Nyt viimeisen parin viikon aikana olen meinannut pyörtyä 2 kertaa. Molemmilla kerroilla äkillinen heikotus iski. Toinen oli kaupassa ja toinen kesken jumpan. Eli ihmisten seurassa. Kun tällainen tunne tulee, yritän välittömästi päästä pois koska minua hävettäisi suunnattomasti pökertyä kaikkien keskelle. Toisella näistä kerroista sain taas pitkästä aikaa sellaisen kramppikohtauksen heti kotiin päästyäni.
Nyt olen alkanut jo pelkäämään näitä kohtauksia. Pelkään että se iskee juuri keskellä ihmisjoukkoa ja kaikki kääntyvät katsomaan. Huomaan, että nämä pelokkaat ajatukset tulevat mieleen juuri pahimmissa tilanteissa, ja alan tuntemaan inhottavaa kihelmöintiä ja kuvotusta. Ihan kuin kohtaus olisi taas alkamassa.
Verenpaineeni on jatkuvasti koholla. En muista yhtäkään mittauskertaa jolloin se olisi ollut normaali. Syke aina 129-145.. Vaikken tunne itseäni mittaushetkellä jännittyneeksi.
Kuulostaako teistä paniikkihäiriöltä vai joltain muulta?
Aloitin e-pillerit noin vuosi sitten. Samoihin aikoihin (en ole varma oliko ensimmäiset oireet ennen vai jälkeen pillereiden) aloin saada outoja kohtauksia. Kohtaukset sain yleensä illalla juuri ennen nukkumaanmenoa, yleensä sen jälkeen kun olin syönyt jotain raskasta / epäterveellistä. Kohtaus meni suunnilleen niin että ensin kuumia aaltoja ja kihelmöintiä, sydän lyö nopeasti, ei saa kunnolla happea, heikko olo, tulee vessahätä ja koko keho alkaa kramppaamaan/vapisemaan hallitsemattomasti. Kohtaus meni ohi noin 15 min päästä kun olin hautautunut suuren peittokasan alle ja yritin rentoutua.
Ensimmäisen kerran kohtaus tuli kun oltiin kyläilemässä. Yritin pidätellä sitä ja onneksi pääsin äkkiä kotiin: oksensin.
Ajattelin että nämä johtuvat varmasti pillereistä. Vaihdoin ne.
Sitten puoli vuotta sitten olin ulkomailla ja sain todella pahan vatsataudin. Kärsin vieläkin oireista, enkä voi syöd yhtä vapaasti kuin ennen. Varsinkin kahvi ja pulla vähääkään suurempina määrinä saavat mahan sekaisin. Ja ilmavaivoja tulee melkein kaikesta. Tämä stressasi minua varsinkin alussa hirveästi.
Minulla on muutenkin tapana stressata kaikesta. Kun olin työharjoittelussa viime kesänä, leukani olivat ihan kipeät koska jännitin niitä tahattomasti. Harjoittelun jälkeen aloin saada pistäviä kipuja sydämen kohdalle. Hoitaja sanoi että ne johtuvat luultavasti jumiutuneesta selän lihaksesta. Olin saanut näitä ennenkin, ehkä 3 krt vuodessa, mutta nyt niitä oli päivittäin.
Nyt viimeisen parin viikon aikana olen meinannut pyörtyä 2 kertaa. Molemmilla kerroilla äkillinen heikotus iski. Toinen oli kaupassa ja toinen kesken jumpan. Eli ihmisten seurassa. Kun tällainen tunne tulee, yritän välittömästi päästä pois koska minua hävettäisi suunnattomasti pökertyä kaikkien keskelle. Toisella näistä kerroista sain taas pitkästä aikaa sellaisen kramppikohtauksen heti kotiin päästyäni.
Nyt olen alkanut jo pelkäämään näitä kohtauksia. Pelkään että se iskee juuri keskellä ihmisjoukkoa ja kaikki kääntyvät katsomaan. Huomaan, että nämä pelokkaat ajatukset tulevat mieleen juuri pahimmissa tilanteissa, ja alan tuntemaan inhottavaa kihelmöintiä ja kuvotusta. Ihan kuin kohtaus olisi taas alkamassa.
Verenpaineeni on jatkuvasti koholla. En muista yhtäkään mittauskertaa jolloin se olisi ollut normaali. Syke aina 129-145.. Vaikken tunne itseäni mittaushetkellä jännittyneeksi.
Kuulostaako teistä paniikkihäiriöltä vai joltain muulta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllähän oireissasi on paljon paniikkihäiriöön viittaavaa ja suosittelisin lääkärissä ja terapiassa käymistä. Itselläni paniikkihäiriö taisi alkaa oireilla jotka tuntuivat liittyvän sydämeen, tuli sellaisia rintapistoksia joita tietysti säikähti. Kaiken varalta minulta otettiin vuorokausiEKG ja eihän sieltä mitään vikaa löytynyt. Ehkä sinultakin tutkittaisiin sydäntä, ihan vaan kaiken varalta, joten totisesti suosittelen ajan varaamista lääkäriin, aina pitää sulkea pois fyysisten sairauksienkin mahdollisuus.
Minulla paniikkikohtauksiin liittyy sellaista epätodellista oloa ja tuntuu siltä kuin kropan sisällä kiehuisi. Olenkin todennut, että se on niin kuin ylikeittävä moottori. Siinä samalla tietysti pulssi nousee ja maha menee sekaisin. Oksentaa ei ole tarvinnut koskaan, mutta suolisto alkaa toimimaan vikkelään. Kohtauksen jälkeen olo on hyvin väsynyt.
Mittaatko verenpaineesi kotona vai lääkärissä/terveydenhoitajalla tmv.? Viimeksi mainituissa tilanteisssahan ihminen usein jännittää (ehkä tiedostamattaankin) ja sen vuoksi paineet ovat koholla. Tosin mulle lääkäri määräsi hiljattain verenpainelääkkeet ja hänen pointtinsa oli fiksu: jos olen verenpaineella reagoija niin toki paineet ovat koholla muulloinkin kuin mittaustilanteessa. Kotona paineet ovat toki alhaisemmat, mutta kuinka paljon esim. työssäkäyvä tai opiskelija viettää sitä aikaa kotonansa..? Aika vähän elikkäs paineet ovat suurimman osan ajasta koholla.
Itselläni paniikkihäiriö on nykyisin suht kurissa (olen sairastanut sitä vajaat 10v., olen nyt 36-vuotias) sillä syön lääkkeitä (Seroxat ja akuuteissa tilanteissa rauhoittavaa) siihen. Annostus on yleensä hyvin pieni, mutta aina välillä huomaan oireiden nostavan päätään ja silloin suosiolla nostan Seroxatin annostusta. Elikkäs, älä jää murehtimaan oireittesi kanssa vaan hae apua. Varmaksihan en voi sanoa onko sinulla paniikkihäiriö, mutta asiantuntijat osaavat sitten tehdä diagnoosin kunhan perehtyvät oireisiisi kunnolla. Tsemppiä =)
Päivitystä aloitukseen:
Eilen illalla olimme poikaystäväni kanssa ulkona syömässä ja kesken kaiken tunsin kuinka kuvotuksen olo teki taas tuloaan. Oli pakko vetäytyä ravintolan vessaan rauhoittumaan. Kun tulin takaisin niin se inhottava tärinä taas alkoi eikä loppua näkynyt. Se jatkui on/offina kolmen tunnin ajan (ei ikinä ole kestänyt niin kauaa) kunnes lopulta lähdimme yöllä ajamaan ensiapuun.
Siellä tehtiin mittauksia. Mitään muuta normaalista poikkeavaa ei ollut, paitsi hieman lämpöilyä. Minulla oli todella väsynyt olo ja lihakset herkkinä kaiken vapinan ja kramppauksen jäljiltä.
Lääkäri kyseli taustoja, onko riippuvuutta, stressiä tms. Mainitsin että pientä stressiä tuppaa välillä olemaan. Ja sitten sain kuulla että kyseessä on mahdollisesti paniikkihäiriö, ja antoi kotiin mukaan 3 Alprox -pilleriä (0,5mg) jos näitä kohtauksia tulee lisää. Kehotti myös käymään omalääkärillä keskustelemassa asiasta ja mittauttamaan kilpirauhasarvot.
Että sellaista..