Olin pari päivää sitten iltakavälyllä noin kello 22 aikaan Vantaan Länsimäessä, Käveleskelin pilvisenä ja sen vuoksi täällä päin valoisana iltana (katuvalot heijastuu pilviin ja näkee erittäin hyvin ympärilleen) ja yht´äkkiä huomaan miten kettu jolkottelee eteeni jalkakäytävälle risteävältä lenkkipolulta. Se ei edes vilkaise minuun, vaan täysin rauhallisena kävelee noin 7-10 metriä edessäni ja noin 20-30 metrin välein se ruikkii tien pientareelle hirvittävän pajalta haisevaa virtsaa. Tai sitten se eläin itse haisi. Muutenkin oli kapisen näköinen kettu. Turkki oli huonossa kunnossa. Liekkö sillä pulaa ruoasta näin lokakuun loppupuolella?
Viime elokuussa olimme uimaretkellä Helsingin Puotilassa ja kun lähdin rannalta pyörällä, eteeni tielle nousu rantapöheiköstä kettu. Se oli hyvässä kunnossa, turkki kiilsi ja uteliaana se katsoi minua ja meni parin istutetun kuusen väliin. Pysäytin pyörän ja muutaman maagisen hetken me katsoimme toisiamme. Todella hämmentävää, miten villiys voi huokua niinkin pienestä eläimestä. Se selvästi oli vähän arempi kuin nyt loppusyksystä kohtaamani kettu. Tämä rantakettu nimittäin vähän säpsähti kun liikautin jalkaani, tai muuten liikuin. Lopulta se häipyi kesäisen illan hämyyn. Kello oli tuolloin muistaakseni noin 23.
Noin kuukausi sitten olin samalla tavalla pyörän selässä ja ajoin pientä ulkoiluväylää, jossa ei ole muutaman sadan metrin matkalla valaistusta. Kun ajan pyörääni, näen miten puskan juurellta pyöräni eteen hyökkää pieni kettu. Säpsähdän vähän pientä hahmoa. Tuntuu oudolta, että se sillä tavalla hyökkäsi? Tulkitsiko se minut saaliseläimeksi?
Tämän näköinen suurinpirtein oli nyt syksyllä näkemäni kettu: http://yle.fi/ecepic/archive/00303/Kettu_pienpeto_peto_303817b.jpg
Tämän näköinen oli kesällä näkemäni kettu:
http://www.vasenius.net/Galleria/Wildlife/slides/Kettu 19.jpg
Viime elokuussa olimme uimaretkellä Helsingin Puotilassa ja kun lähdin rannalta pyörällä, eteeni tielle nousu rantapöheiköstä kettu. Se oli hyvässä kunnossa, turkki kiilsi ja uteliaana se katsoi minua ja meni parin istutetun kuusen väliin. Pysäytin pyörän ja muutaman maagisen hetken me katsoimme toisiamme. Todella hämmentävää, miten villiys voi huokua niinkin pienestä eläimestä. Se selvästi oli vähän arempi kuin nyt loppusyksystä kohtaamani kettu. Tämä rantakettu nimittäin vähän säpsähti kun liikautin jalkaani, tai muuten liikuin. Lopulta se häipyi kesäisen illan hämyyn. Kello oli tuolloin muistaakseni noin 23.
Noin kuukausi sitten olin samalla tavalla pyörän selässä ja ajoin pientä ulkoiluväylää, jossa ei ole muutaman sadan metrin matkalla valaistusta. Kun ajan pyörääni, näen miten puskan juurellta pyöräni eteen hyökkää pieni kettu. Säpsähdän vähän pientä hahmoa. Tuntuu oudolta, että se sillä tavalla hyökkäsi? Tulkitsiko se minut saaliseläimeksi?
Tämän näköinen suurinpirtein oli nyt syksyllä näkemäni kettu: http://yle.fi/ecepic/archive/00303/Kettu_pienpeto_peto_303817b.jpg
Tämän näköinen oli kesällä näkemäni kettu:
http://www.vasenius.net/Galleria/Wildlife/slides/Kettu 19.jpg
Vastaukset 5
Vanhimmat
ruokaa niistä citykaneista.Sillä tavoin se luonto toimii kun joku laji lisääntyy sen vihollinen lisääntyy kanssa.
Niin, vai onko ne liian pieniä metsästämään kaneja? Rusakon näin silloin Länsimäessä noin 150 metrin päässä ketusta. Mietin, että oliko kettu haistanut rusakon, mutta rusakko taitaa olla aika iso ketulle. Tosin minäpä en kaupunkilaisena näitä asioita tiedä. kettu oli niin kapisen näköinen, että en tiedä onko siitä saalistamaan.
vähän siitä minkä kokoinen rusakko on.Kanin kyllä nappaa.Kaikilla pitää olla joku vihollinen ja kapi on ketun ainoa vihollinen
Ketut on söpöjä :)
Kyllä kettu rusakon repii hengiltä, oli se iso taikka pieni, se huuto kuuluu kyllä pitkälle.
Kettujen lisääntyminen kaupungeissa johtuu helpon ravinnon saannista. Tosin se tahtoo olla suurelta osin ihmisten elintarvikejätteistä.
Huono puoli asiassa on esim. kettujen levittämä kapi tai muut siraudet,