Onko joukossa urkumusiikin ystäviä?

Mahtavaa on urkumusiikki! Tulee mieleen aamiaistunnit, kun keksin Tauno Äikään harjoittelevan Johanneksen kirkossa uruilla.
Sai istua ja rauhoittua ja eläytyä yksin kirkossa, joka oli auki hiljaista hartaushetkeä varten arkipäivisin.

Väreet vain kulki koko kropassa kun äänivallit toinen toisensa jälkeen lävisti! Upeeta oli.

Joky hyvä sielu kaivoi netistä näytille vanhan kunnon Dalarnan. Se jäi surumielisyydessään mieleen anodilla käyvästä radiosta kauan sitten.

Mm urkuri hänkin, Hannu Taanila piti Tauno Äikäätä suurena urkutaiteilijanana.
Tämä on naapurimaan taiteilijoita.

http://www.youtube.com/watch?v=-tVmxsbzoB8&feature=relatedhttp://www.youtube.com/watch?v=-tVmxsbzoB8&feature=related

En löytänyt Äikään urkumusiikkia yotubesta. Tämän kuitenkin.
http://www.youtube.com/watch?v=-tVmxsbzoB8&feature=related

Tää on mahtava Johan Sebastian Bach

http://www.youtube.com/watch?v=ipzR9bhei_o&feature=list_related&playnext=1&list=AVGxdCwVVULXdXzurjW_QTeZOCHhKewrmk

kun kyldyyripärsuunat siinä linkittelee.

Joku täällä ei diggaa näitä musiikkiesityksiä. Minusta oli kuitenkin todella rauhoittavaa kuunnella tuo taalainmaalainen urgukappale. Tuli kyllä mieleen hautajaismusiikki ja niinhän tuon kappaleeseen antoikin joku kirjoittaja selvityksen, että sitä on soitettu maanviljelijöitten hautajaisissa.

Uruista tulikin mieleeni eräs hetki, kun eksyimme erääseen pieneen kirkkoon keskellä päivää Ahvenanmaalla. Kun astuimme kirkon matalasta ovesta sisään, tulvahti eteemme niin mahtava urkujen ääni, että hetken haukoimme suorastaan henkeä. Hiivimme hiljaa tyhjän kirkon viimeiselle penkille ja jäimme aivan haltioituneina kuuntelemaan. En edes tiedä, kenen säveltäjän teos oli, mutta aivan hieno elämys. Kun musiikki loppui jäimme hetkeksi vielä istumaan, sulattelemaan kuulemaamme ja ihailemaan kaunista pientä, kodikasta kirkkoa.

Anteeksi, toivottavasti ei ollut liian kulturellista.

Kyllä tykkäsin minäkin urkumusiikista aiemmin, voi sanoo vaikka sanalla - älyttömästi. Tykkään toki vieläkin, mutta lienenkö ahminut sitäkin urkukiintiöni täyteen, kun en enää niin kaipaa sen kummemmin.
Herätyksen sain ihan nuorena käytyäni jonkun saksalaisen mestarin konsertissa, sitten ramppasinkin kirkossa aina mahdollisuuden mukaan kuulemassa. Mitähän voimia lie sekkii antanut "sielullein." Siellä kai ne tallessa ovat sielun musiikkiosastolla.

Urkumusiikissa on sitä jotain jota on vaikea selitellä.
Kirkot on rakennettu korkeiksi ja akustiikka on erinomainen, musiikki ikään kuin viipyy korkeuksissa, varsinkin jos kirkko on tyhjä urkujen voimallinen ääni tuntuu joskus pelottavalta.

Puukirkoissa on miellyttävämpi kuunnella urkuja, ääni on pehmeää ja kodikkaampaa.
Olen oppinut pitämään urkumusiikista siinä on jotain suurta ja juhlallista, se on nostemusiikkia.
Pian alkavat yhteislauluhetket kirjoissa saa laulaa urkujen säestyksellä joululauluja ja tallentaa joulunodotusta arkiseen elämään.

Yritin kuunnella urkumusiikkia youtubesta, ei oikein tuntunut miltään, on mentävä kirkkoon siellä siitä saa 'kaiken irti', urut tarvitsevat oikean ympäristön.

Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta on toinen,joka täytyy kuunnella sillointällöin saadakseen otteen elämään

Minäkin kävin youtubessa etsiäkseni jotain mieleistä urkumusiikkia tänne näytteeksi, mutta kovin pliisuilta tuntui siellä niin Händel, Bach kuin Kuulan häämarssikin. Mendelsson oli meillä kirkosta ulos lähtiessä, tulomusiikkina Kuula, eli ne tavanomaisimmat, mutta aina niin sykähdyttävät. Nuorilla on ollut erikoisempiakin, esim. Pachelbeliä ja Wagneria.

Kesäisin tulee käytyä vanhojen kivikirkkojen konserteissa, ja paras on ollut Espoon vanhan kirkon perinteinen Urkuyö ja aaria, myös Lohjan Pyhän Laurin kirkossa on hyvä akustiikka. Mieleenpainuvia ovat matkoilla sattumalta kanttorien harjoitteluhetkiin osumiset. Joulu ei tule ilman joulukonsertteja, myös kotikirkon kauneimmat joululaulut ovat joka vuosi osa joulutunnelmaan kohottautumista. Adventin ajan Hoosianna avaa joulun ajan, siinä on ylentävää yhtyä urkusäestykseen ja seurakuntalaisten lauluun. Häitten ja hautajaisten tunnetila on muutenkin herkistä herkin, siksikin urkuteokset vaikuttavat syvimpiä tuntoja järisyttäviltä. Pääsiäisen ajan passioita ei voi kyynelittä kuunnella. Kuuntelu on aivan liian lievä sana, mutta jotka ovat mukana olleet, tuntevat sen joka solullaan.

Espoon vanhassa kirkossa eli Tuomiokirkossa olikin viime kesänä mahtavaa kuunneltavaa. Kirkko ja urut olivat olleet remontissa, väkeä riitti joka konserttiin torsatai iltaisin .

Espoon kirkossa Urkuyö ja aaria on olleet nautittavia konsertteja, joihin tulee lähdettyä.

Sipoossa soitin vanhassa Pyhän Sigfridin kirkossa kerran urkuja. Oli tyhjä kirkko ja sisareni oli miehensä kanssa tutustumassa Sipoon nähtävyyksiin.

En voinut vastustaa mennä soittamaan Suvivirttä, kesä oli kauneimmillaan ja tunsin urkurin siihen aikaan. Ihana tunne oli pienimuotoisilla uruilla saada soittaa, ovien ollessa auki ja tutut ihmiset kirkon penkeillä.

soittaa urkuja, on koulutus sinulla ilmeisesti. Sähköurut soi ihan itsestään.

osaa kaikkee.