Se menneisyyden aika,
kaunis kaukaisuuden taika,
joka muistoja isien valoi,
maan uumenissa paloi.
Silloin rikkauksia anto,
suon reunalla vaivainen kanto,
kovaa kuin luuta,
se oli tervasta puuta.
Siinä oli tulella henki,
samaan aikaa isäntä ja renki,
valvotti monet yöt,
tuli valmiiksi viikkojen työt.
Vene virrassa kuskaa,
siinä on hikeä ja tuskaa,
ken on polttanut päreen,
vuollut kullaksi näreen.
kaunis kaukaisuuden taika,
joka muistoja isien valoi,
maan uumenissa paloi.
Silloin rikkauksia anto,
suon reunalla vaivainen kanto,
kovaa kuin luuta,
se oli tervasta puuta.
Siinä oli tulella henki,
samaan aikaa isäntä ja renki,
valvotti monet yöt,
tuli valmiiksi viikkojen työt.
Vene virrassa kuskaa,
siinä on hikeä ja tuskaa,
ken on polttanut päreen,
vuollut kullaksi näreen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei, p_p :)
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Runosi sai miettimään, yleensä, tehtyä työt
Miten sen arvotetaan, mikä arvo tekemiselle annetaan
Vaatii tarkkoja silmiä, nykyään, että sen arvon näkee
Ja vaatii sydäntä että sen arvon myös toiselle sanoo. :)
Kiitos tästä - Runosi oli jälleen - ilo! :•)
Miesten työtä
Meren rannalla satamalahti,
siellä viinapannut ja rahti.
Lastattiin laiva tervasta musta,
taisi joskus urakkakin kusta.
Oli silloin otsassa karvas hiki,
kengän pohjissa tahmea piki,
siinä kiristettiin vyötä,
se oli tosimiesten työtä.
Ne oli eri tuhannen luvut,
päsmäs mahtavat kauppiaan suvut.
Väki vanttera voimansa näytti,
purjelaivat silloin retin täytti.