Tämä taitaa johtua siitä että olen vain tälläinen mutta siis ongelmani on se että en jaksa olla tässä iässä, tässä paikassa ja tässä vaiheessa. Olen 15-vuotias tyttö enkä tiedä mikä ketun vika mussa on, en oo koskaa ollu kiinnostunut minun tai vuoden minua vanhemmista ihmisistä lainkaan.
Jotenkin on sellainen olo että olisin elänyt ennenkin koska kaikki tuntuu niin kerran käydyltä, minua kyllästyttää olla paskanpuhujien nuorten keskuudessa jotka vakavan seurustelun sijaan vain leikkivät tunteilla eivätkä ota mitään tosissaan. Kaikista puhutaan paskaa, on ihan pakko olla tietynlainen ja tehdä tiettyjä asioita että sinut ''hyväksytään'' ja muutenki jumalauta en jaksa tätä..haluan jotain vaativampaa ja vakavempia sekä viisaimipa ihmisiä ympärilleni.
Olen vain kerran seurustellut, jätkä oli minua vuoden vanhempi mutta silti fiilis oli kuin lastentarhassa.. en ole koskaan ollut oikeasti ihastunut tai rakastanut ketään kovasti.. Käyn pientä syrjäistä kämästä espoolaista koulua (onneksi oon jo ysillä) jossa muuta ei tehdäkkään kuin jauhotaan muista paskaa ja poltetaan röökiä. En tiedä mitä tehdä mulla on sellanen olo että ansaitsen jotain parempaa olen rakkauden puutteessa haluan tuntea jonkun ja rakastaa sitä. Nää leikit on oikeesti jo imeny musta kaiken energian en tiedä missä ja miten tutustua kypsempiin ihmisiin. Joskus tuntuu että oon tälllänen vaativa paska mutta en voi muuttaa itseäni. Olen ollut masentuneessa olotilassa jo kolmatta vuotta seiskasta lähtien sillä en omista paljon koulukavereita.. on muutamia hyviä ystäviä mutta esim koulussa jos eräs henkilö on kipeä niin jään aivan yksin. En voi noin vaan olla ihmisten kassa .. viihdyn sellaisten ihmisten kanssa joitten personaalisuudesta olen kiiinnostunut. en vaan jaksa mitään.. haluan olla jo aivan aikuinen.
Jotenkin on sellainen olo että olisin elänyt ennenkin koska kaikki tuntuu niin kerran käydyltä, minua kyllästyttää olla paskanpuhujien nuorten keskuudessa jotka vakavan seurustelun sijaan vain leikkivät tunteilla eivätkä ota mitään tosissaan. Kaikista puhutaan paskaa, on ihan pakko olla tietynlainen ja tehdä tiettyjä asioita että sinut ''hyväksytään'' ja muutenki jumalauta en jaksa tätä..haluan jotain vaativampaa ja vakavempia sekä viisaimipa ihmisiä ympärilleni.
Olen vain kerran seurustellut, jätkä oli minua vuoden vanhempi mutta silti fiilis oli kuin lastentarhassa.. en ole koskaan ollut oikeasti ihastunut tai rakastanut ketään kovasti.. Käyn pientä syrjäistä kämästä espoolaista koulua (onneksi oon jo ysillä) jossa muuta ei tehdäkkään kuin jauhotaan muista paskaa ja poltetaan röökiä. En tiedä mitä tehdä mulla on sellanen olo että ansaitsen jotain parempaa olen rakkauden puutteessa haluan tuntea jonkun ja rakastaa sitä. Nää leikit on oikeesti jo imeny musta kaiken energian en tiedä missä ja miten tutustua kypsempiin ihmisiin. Joskus tuntuu että oon tälllänen vaativa paska mutta en voi muuttaa itseäni. Olen ollut masentuneessa olotilassa jo kolmatta vuotta seiskasta lähtien sillä en omista paljon koulukavereita.. on muutamia hyviä ystäviä mutta esim koulussa jos eräs henkilö on kipeä niin jään aivan yksin. En voi noin vaan olla ihmisten kassa .. viihdyn sellaisten ihmisten kanssa joitten personaalisuudesta olen kiiinnostunut. en vaan jaksa mitään.. haluan olla jo aivan aikuinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tulet ihastumaan lukioon ja amikseen jossa yläkoulusta tulevat lapsukaiset kasvaa henkisesti nopeasti koska haluavat vaikuttaa kypsiltä isojen ihmisten seurassa.