Otsikon keksiminen on aina yhtä vaikeaa.

Kävin äsken katsomassa ihastukseni, J:n, kuvia. Normaalisti pelkään, mutta toisinaan suorastaan toivon, että hän laittaisi sinne jonkun sellaisen kuvan josta ei voisi erehtyä.
Tarkoitan tällä sitä, että minähän en vieläkään voi sitä varmuudella tietää onko hän edes sinkku, ja onko minulla näin ollen mitään mahdollisuuttakaan hänen suhteensa.
Kipeäähän se tieto varmasti tekisi, mutta silloin olisi ainakin helpompaa lopettaa tämä (turha?) haikailu hänen peräänsä.
Olen jo aiemminkin täällä kertonut, että silloin toukokuussa luulin nähneeni hänet.
Kuulostaa varmasti todella tyhmältä, ja itsestänikin se tuntuu tyhmältä, miten voi jälkikäteen alkaa epäilemään näkemäänsä ja kuulemaansa.
Totuus on kuitenkin se, että minä en oikeastaan muista siitä kohtaamisesta mitään tarkkoja yksityiskohtia.
Sen muistan hämärästi, että hänellä oli farkut ja musta tai tumma takki ja pyörä taisi olla punainen.
Huomioni kiinnittyi lähinnä hänen silmiinsä, ne olivat saman väriset kuin tällä ihastuksellani. Äänikin kuulosti samalta kun hän tervehti minua. Nämä kaksi asiaa muistan melko tarkasti. Nuo aiemmin mainitut ovatkin sitten hatarammalla pohjalla, ikäänkuin sumun peitossa.
Näin jälkeenpäin olen monet kerrat miettinyt mitä olisi pitänyt tehdä toisin silloin kun hän moikkasi minua. Vastaus on helppo: pysähtyä ja katsoa pysähtyykö hänkin, vai jatkaako vain matkaansa. Hän kerkesi silloin vilahtaa ohitseni juuri kun olin suutani avaamassa vastatakseni hänelle. En siis ehtinyt sanoa mitään, nyökkäsin vain hätäisesti. Tuli jotenkin hölmistynyt olo silloin, en osannut muuta kuin jatkaa matkaani muina miehinä.
Vaikka hetkeä myöhemmin lähdin samaan suuntaan minne hän vain hieman aiemmin katosi, en enää nähnyt häntä missään.
Tätä epäluuloisuutta ei ainakaan helpota se, että siitä edellisestä kerrasta jolloin VARMUUDELLA näin hänet, on kulunut jo niin älyttömän pitkä aika.
Kesälläkin luulin nähneeni hänet kerran, mutta silloin olin vielä epävarmempi siitä, että onko se oikeasti hän.
Välillä tosiaan tuntuu että pää sekoaa näitä mielessään edestakaisin kelaillessa.
Melkoista ajan tuhlausta.
http://www.youtube.com/watch?v=WXciSsau9DM
083
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Antti... kirjoitti:

Kävin äsken katsomassa ihastukseni, J:n, kuvia. Normaalisti pelkään, mutta toisinaan suorastaan toivon, että hän laittaisi sinne jonkun sellaisen kuvan josta ei voisi erehtyä.
Tarkoitan tällä sitä, että minähän en vieläkään voi sitä varmuudella tietää onko hän edes sinkku, ja onko minulla näin ollen mitään mahdollisuuttakaan hänen suhteensa.
Kipeäähän se tieto varmasti tekisi, mutta silloin olisi ainakin helpompaa lopettaa tämä (turha?) haikailu hänen peräänsä.
Olen jo aiemminkin täällä kertonut, että silloin toukokuussa luulin nähneeni hänet.
Kuulostaa varmasti todella tyhmältä, ja itsestänikin se tuntuu tyhmältä, miten voi jälkikäteen alkaa epäilemään näkemäänsä ja kuulemaansa.
Totuus on kuitenkin se, että minä en oikeastaan muista siitä kohtaamisesta mitään tarkkoja yksityiskohtia.
Sen muistan hämärästi, että hänellä oli farkut ja musta tai tumma takki ja pyörä taisi olla punainen.
Huomioni kiinnittyi lähinnä hänen silmiinsä, ne olivat saman väriset kuin tällä ihastuksellani. Äänikin kuulosti samalta kun hän tervehti minua. Nämä kaksi asiaa muistan melko tarkasti. Nuo aiemmin mainitut ovatkin sitten hatarammalla pohjalla, ikäänkuin sumun peitossa.
Näin jälkeenpäin olen monet kerrat miettinyt mitä olisi pitänyt tehdä toisin silloin kun hän moikkasi minua. Vastaus on helppo: pysähtyä ja katsoa pysähtyykö hänkin, vai jatkaako vain matkaansa. Hän kerkesi silloin vilahtaa ohitseni juuri kun olin suutani avaamassa vastatakseni hänelle. En siis ehtinyt sanoa mitään, nyökkäsin vain hätäisesti. Tuli jotenkin hölmistynyt olo silloin, en osannut muuta kuin jatkaa matkaani muina miehinä.
Vaikka hetkeä myöhemmin lähdin samaan suuntaan minne hän vain hieman aiemmin katosi, en enää nähnyt häntä missään.
Tätä epäluuloisuutta ei ainakaan helpota se, että siitä edellisestä kerrasta jolloin VARMUUDELLA näin hänet, on kulunut jo niin älyttömän pitkä aika.
Kesälläkin luulin nähneeni hänet kerran, mutta silloin olin vielä epävarmempi siitä, että onko se oikeasti hän.
Välillä tosiaan tuntuu että pää sekoaa näitä mielessään edestakaisin kelaillessa.
Melkoista ajan tuhlausta.
http://www.youtube.com/watch?v=WXciSsau9DM

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu