vapauden ongelma

Seuraavassa oma käsitykseni toteutuneesta vapaudesta. Samalla yritän avata keskeistä käsitteistöä (vapaus, vastuu, valinta; merkityksenanto) ylipäätään siten, kun se minulle on avautunut.

En kuitenkaan väittäisi, että esityksellä on kovin paljoa tekemistä nimenomaan hindulaisuuden kanssa sinänsä (saati minkään muunkaan järjestäytyneen uskonnollisuuden). Jos joku siis odottaa dogmaattista tulkintaa vapaudesta, sitä en tule esittämään.

Vapaus ymmärtääkseni on aidosti vapautta vain silloin, kun itse voi ensinnäkin vapaasti asettaa tavoitteensa ja toiseksi suhteuttaa eli merkityksellistää kaiken näistä tavoitteista käsin. Sillon tavoite on se arvokkain asia ja kaikki muu valikoituu suhteessa tuohon arvokkaimpaan asiaan eli arvokkainta on se, mikä parhaiten kulloinkin edistää tavoitteen toteuttamista.

Vapauteen liittyy tämän ajattelun mukaan erottamattomasti oikeus vailla ulkoista tuomiovaltaa katsoa ikäänkuin loppuun se, mitä valinnoista seuraa (tätä voisi kutsua vastuun osuudeksi vapaudessa, jolloin vapaus ja vastuu olisivat erottamattomat). Katsominen siis todella on havainnoimista, ei tuomitsemista. Silloin huomio kiinnittyy siihen, ovatko valinnat johtaneet asetetun tavoitteen suuntaan. Jolleivät ja jos ne ovat jopa ristiriidassa tavoitteiden kanssa, on vapautta vapaus valita uudestaan ja toisin kuin aiemmin.

Valintatilanne on silloin alisteinen omille päämäärille. Vapautta olisi näinollen se, että ei ole absoluuttista oikeaa ja absoluuttista väärää
tavoitetta. Eli ei ole pakkoa asettaa jotain tiettyä, ulkopuolelta ohjattua tavoitetta.

Sattumanvaraisuus? On mahdollista, että sattumaa ei olekaan. On vain tiedostamattomuutta ensinnäkin omista tavoitteista (tai harjaantumattomuutta tarkastella omia päämääriään) ja toisaalta tiedostamattomuutta siitä, miten ne saavutetaan.

Tarkasteluni ei ole edes filosofinen, vaikka vapauden ongelmassakin on tärkeämpää osata kysyä hyviä kysymyksiä kuin etsiä lopullisia vastauksia.

Hindulaisuuden kanssa näillä ajatuksilla tuskin on kovinkaan paljoa tekemistä, ellei sitten oteta huomioon sielun kuolemattomuutta, uusien erilaisten valintatilaisuuksien tarjoutumista jälleensyntymän kautta ja valintojen varsin monimutkaista mutta kiinteää suhdetta seurauksiin (ns. karman laki,joka tosin sekin tulkitaan usein esittämäni ajattelun kannalta kohtuuttoman jyrkästi). Onhan siinä tilaa ajtuksen liikkua ehkä enemmän kuin esimerkiksi luterilaisuudessa tai vaikkapa vain itämaisuuttaan mainostavassa ortodoksiassa. Jälkimmäinen on pelottavan patriarkaalista ja jyrkän dogmaattista, mikä minusta on erikoista ns. itämaiselta uskonnolta. Sinänsä koko kristinuskohan on "itämaista", jos tarkkoja ollaan.

Aika moni uskonnollinen lähestymistapa pyrkii dogmaattisuuteen ja valmiiksi asetettuihin malleihin suhteessa tavoitteisiin.

jos mikään ei pakota minua tekemään valintojani, minulla ei ole mitään syytä tehdä niitä valintoja, jotka teen, jolloin valintani ovat täysin SATTUMANVARAISIA

___________________________________-

No, onhan vapauden alue toki paljon suurempi: esim. mikään ei pakota minua lähtemään nyt metsään kävelylle, mutta koska tiedän sen mm. tuovan mielihyvää ja ajatuksen selkeyttä, niin taidanpa kuitenkin lähteä.(eli siis "mielihyväkin" tässä tapauksessa -jossa ei ole mitään pakkoa -voi toimia kannustimena, motiivina valita; "omasta elämästään nauttiminen", kuten karkeasti ja epäfilosofisesti on tapana sanoa.)

Tämä kuvailemasi ongelma on yksi hindulaisuuden peruskysymyksistä :)

Jokainen tekemämme valinta pohjautuu johonkin. Yleensä ihmisen valinnat perustuvat vallitsevan kulttuurin arvoihin sekä hänen omiin mielihaluihinsa. Otetaan radikaali esimerkki: olet naimisissa mutta et kovin onnellisesti, ja sinulle tarjoutuu tilaisuus pettää puolisoasi varsinaisen elävän fantasian kanssa.

Sinusta voi tuntua siltä, että paras valinta olisi antaa mennä ja hypätä sänkyyn. Jos teet tämän valinnan, pohjaat sen mielihaluihisi; halajat seksiä tai hellyyttä tai mitä se nyt ikinä onkaan mitä et saa tarpeeksi onnettomasta avioliitostasi.

Voit kuitenkin myös jättää aviorikoksen tekemättä, koska koet, että se on väärin. Ehkäpä sinulla on uskonto, joka opettaa, ettei niin saa tehdä. Tai ehkäpä olet vain sisäistänyt suomalaisen parisuhdeihanteen: kerrallaan saa olla vain yksi kumppani, ensin hoidetaan suhde loppuun hänen kanssaan ennen kuin aloitetaan toista. Ehkäpä olet jopa sisäistänyt tällaiset arvot niin syvästi, että ajatuskin puolison pettämisestä jopa kävelevän unelman kanssa yököttää enemmän kuin innostaa.

Uskonto antaa suuntaviivat oikealle ja väärälle - siis pitemmän päälle hyödylliselle ja haitalliselle. Hindulaisuudessa nämä viivat eivät kuitenkaan ole ehdottomia, vaan se, mikä on oikein (tai vähiten väärin) riippuu tilanteesta ja henkilön omasta luonnosta.

Hinduna yritän tiedostaa valintojeni motiivit. Jos olen rehellinen tässä touhussa, ei pitäisi päästä käymään niin että sekoitan sen, mikä on kaikkien osapuolten kannalta oikeinta ja reiluinta (tai "vähiten väärää", kuten tykkään dharmisuuden yleensä suomentaa) siihen, mikä on itse asiassa vain minun oma, kenties hyvinkin itsekäs mielihaluni.

Vähiten väärän etsiminen ei tarkoita sitä, että omat tarpeet pitäisi tukahduttaa. Sellainen ei tee hyvää henkiselle eikä ehkä fyysisellekään hyvinvoinnille. Kun omat tarpeensa ja itsekkäät motiivinsa tiedostaa, pystyy antamaan niille oikean painoarvon ja tekemään tarvittaessa epäitsekkäitäkin päätöksiä. Ei ole siis omien mielihalujensa sätkynukke, vaikka antaisikin niille tarpeen mukaan periksi.

Yhteenvetona: hindulaisen filosofian mukaan vapaus on erilaisten motiivien tiedostamista ja valintojen tietoista tekemistä. Omien mielihalujen luomien kahleiden mutta toisaalta myös joustamattomien sääntöjen luomien kahleiden ymmärtämistä ja siten niitten ylä- eikä alapuolella olemista.

Ihmisellä ei ole muita vaihtoehtoja, kuin palvella aistien oikkuja tai sitten palvella Jumalaa. Todellinen vapaus tarkoittaa aistien orjuuttavasta vaikutuksesta vapautumista. Nekin ihmiset, jotka väittävät olevansa vapaita eivät kuitenkaan pysty taistelemaan kielen, vatsan ja sukupuolielinten haluja vastaan. He täyttävät näiden aistien tarpeet kyselemättä ja niin pian kuin mahdollista. Todellinen joogan harjoittaminen edellyttääkin siksi itsekuria ja se on jatkuvaa harjoitusta ympäri vuorokauden. Aistien tarpeet ovat se voima, joka pakottaa ihmisen valitsemaan aistinautinnon kärsimyksen sijaan.

Aistit, mieli ja äly siis tekevät valinnat ihmisen puolesta. Kuka ihminen itse sitten on? Hän on henkinen sielu joka vain asuu ruumissa. Keho on hänelle kuin auto, jolla hän ajelee ympäriinsä, kunnes se vanhenee ja sitten tuleekin aika vaihtaa kulkuneuvoa. Jos kuljettaja on janoinen ja nälkäinen auton tankkaaminen ei auta häntä. Samalla tavoin sielua ei pystytä tyydyttämään millään määrällä aistinautintoa keholle.

Jos elävä olento tahtoo tulla täysin tyytyväiseksi, silloin ratkaisu on tehdä sielu onnelliseksi kehon sijaan. Tämä taas onnistuu omistamalla kaikki toimet Jumalan palveluun. Silloin on mahdollista kokea todellista syvää onnellisuutta, jota ei saa mistään muualta.

http://www.asitis.com