Aamuisin on tapanani istahtaa plaraamaan telkkarin vähäistä aamuantia...no ranskalaiselta kanavalta tulee jossain vaiheessa aina kyllä dokumentteja vaikkapa eri kansojen elämästä. Mutta hauskin"anti" ovat aidan yli hyppivät lampaat toivottamassa hyvää yötä. On se todella hypnotisoivaa, jos niitä hetkenkin tuijottaa, alkaa silmät lumpsaa, ja hauskaa, miten lihavat lampaat hyppivät. Kokeilkaapas te, jotka ette unta saa, jossain vaiheessa aamuyötä ne lampaat siellä hyppivät, tänäänkin tuossa neljän - puol viiden kieppeillä, joskus oon huomannu aiemminkin.
Sanottinkos niitä kerpuiksi, lampaille talven varalle kuivattettavia...olivatko leppäpuun oksia.
Aattelin, josko tästä sellanen hanttapuli-ketju kehittyis, kirjoitella vois laidasta laitaan mieleen juolahtavaa.
Sanottinkos niitä kerpuiksi, lampaille talven varalle kuivattettavia...olivatko leppäpuun oksia.
Aattelin, josko tästä sellanen hanttapuli-ketju kehittyis, kirjoitella vois laidasta laitaan mieleen juolahtavaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ho höh....neloskanavalla ne lampaat.
Olen kyllä joskus kokeillut lampaiden laskemista. Eipä ollut apua, tuli mieleen lampaiden keritseminen ja sitten se määkiminen, mää,mää mää... Se johti vanhaan sanontaan " sehän on kuin lammas", toisten pyöriteltävä, kaikkeen myöntyvä, niinkuin aidan yli hyppimiseen, jonossa pököttäen ja vain mäkättäen Ja livahtipa mieleen sekin, että olenkohan lammas, tai tulossa siksi, kun tässä jonoa laskeskelen.
Ei siitä tullut mitään ja harvoinhan unettomuudesta kärsin, pikemminkin pitkäunisuudesta. Kun oli visaisia asioita ratkottavana, ajatukset alkoi kiertää kehää, kaipa tiedätte tekin. Niin silloin päätin, kun olin vartin ongelmaa pohtinut ja aloin kiertää kehää ja palata ajatuksissani, että se on viimeinen minuutti asialle ja se saa riittää, eikä häiritä kunnon koisaamistani. Oppii sen kun niin päättää. Voihan se kyllä harjoituttaakin.
Eipä näistä keskusteluista yöunieni häiritsijäksi pitäisi ollakaan. Ei niin mullistavaa ole ollut täällä niinä muutamana vuotena, jonka olen täällä seuraillut. Realismia on se, että tosiasiassa en tunne ketään, joistakin vaki- ja rekatuista nimimerkeistä voi jotain päätellä, mutta aivan hyvin voi hutkahtaa harhaan. Eikä se tunteminen kovin tärkeää olekaan. Siinä mielessä onkin sama, pelleileekö joku ja esiintyy "teatteri- henkilönä" harkitusti tai muutoin tapojensa mukaan. Viihdepainoitteisesti ollaan myös vakavissakin asioissa. Ei kaikkea voi täydestä ottaa.Niin olen varautunut.
Kerput, olikin mainio asia palauttaa muistinsopukoista. Paju oli taipuisana sopivaa siihen tarloitukseen ja lehtipuu yleensä. Pellonojista sitä materiaalia löyty. Käsien väliin sopiva nippu sidottiin aina kaksi yhteen ja orrelle kuivamaan, pieni nippu ei homehtunu ja oli kyllä lampaille mieluista purtavaa talvella.
Hanttapuliketju sellainen jossa ei tarvitse pelätä vastata toisille, kun sellaista pelkoa olen huomannut ilmenevän.
kyllä oon niin epäjohdonmukainen noissa lauseitten muodostamisessa...taas kerran...Kirjotin että kokeilkaas te, no johdonmukaisesti ajatellen kehotan kokeilemaan aidan yli hyppimistä kuin lihavat lampaat. Tekis se mullekin terää, hyppiminen, en kyllä vaan ennää ees muista, millon oisin hyppiny, voipi olla jo erinäiset vuodet aikaa siitä.
Ei ollu tarkotus jumittuu telkkarin ääreenkään, mutta kolme tuntii tuossa vierähti. Ensin tuijotin Kahden kerroksen väkeä ja sitten äärettömän sympaattinen ja mielenkiintoinen oli tuo dokumentti Iranilainen unelmani. Ihan pökerryksissä oon taas, kun niin intensiivisesti piti eläytyy siihenki.
Ennenvanhaan sano joku iäkäs tuttava, että nyt on saatava palukaista rinnan alle...jotenka eilen paistamaani sianlapamöhkälettä muussin kanssa syömään. Kyllä on läskit vähissä, no tuossa sianlavassa tarkotin nääs.
Ukkoin oli sitä mieltä, että kyllä naisessa lihhaa pittää olla mistä pittää kii, ettei jouvu lakanoitten seasta ettimään.