1.Miten kohtelit ihailijaasi?
a) kuin rakasta
b) kuin ystävää
c) kuin ihmistä
d) kuin idioottia
e) kuin rikollista
f) kuin sikaa
2.Millainen olit hänelle?
a) rakastava
b) ystävällinen
c) empaattinen
d) inhimillinen
e) halveksiva
f) julma
g) idiootti
f) törkeä
Vastaa rehellisesti:
A. Mieti millainen olit hänelle?
B. Millainen olisi pitänyt olla?
Perustele vastauksesi, jos osaat tai pystyt?
a) kuin rakasta
b) kuin ystävää
c) kuin ihmistä
d) kuin idioottia
e) kuin rikollista
f) kuin sikaa
2.Millainen olit hänelle?
a) rakastava
b) ystävällinen
c) empaattinen
d) inhimillinen
e) halveksiva
f) julma
g) idiootti
f) törkeä
Vastaa rehellisesti:
A. Mieti millainen olit hänelle?
B. Millainen olisi pitänyt olla?
Perustele vastauksesi, jos osaat tai pystyt?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Riippuu varmasti siitä mitä itse tuntee sitä ihailijaa kohtaan. Jos en tunne mitään eikä toisiaan kiinnosta, olen kohtelias ja ystävällinen niin pitkään kuin voin, mutta teen selväksi etten ole kiinnostunut. Jos ei mene perille, niin sitten täytyy olla kovempi. Ei pidä antaa toisen pilata omaa hyvää oloa toisen huonolla käytöksellä. Mitä tahansa ei pidä suvaita.
Jos toinen taas on kiinnostava, olen ystävällinen ja kohtelias, ja osoitan kiinnostukseni häntä kohtaan.
on olemassa myös sellaisia ihmisiä, jotka jättävät tuon ystävällisen ja kohteliaan osuuden kokkonaan väliin. Täysin piittaamatta siitä, mitä toiselle ihmiselle (siisihailijalle) tekee. Ei pitäisi antaa toisen pilata omaa itsetuntoa toisen idioottimaisella käytöksellä. Mutta niinhän siinä sitten vaan käy.
Ei ihailijankaan pitäisi mitä tahansa suvaita, mutta minkäs teet. Jos joku haluaa olla sika, niin sitten se vaan on sitä. Ajattelematta yhtään mitä muille tekee.
(P.s. en nyt puhu sinusta)
Ei mitään väliä. Olin kaikkea kohdassa 1 ja 2. Se mikä merkitsee, on nyt. Toivon hänelle kaikkea hyvää. Toivon itsellenikin hyvää. En ole enää rakastunut, en ihastunut, mutta varmasti jollain tapaa välitän vieläkin. Olen hänelle tavattoman kiitollinen siitä, että hän päästi minut vapauteen. Hän palasi omalla tavallaan selvittämään asian ja kertoi oman totuutensa. En tuomitse sitä totuutta. Se on hänen. Minulla on omani. Olen hänelle kiitollinen.
Mitä ihailijaa???? Eipä ole ihailijoita ikinä ollutkaan
En halua suuremmin asiaa ruotia, tulee vaan paha mieli. Käyttäydyin varmaan oudosti ja hämmentävästi. Kun sain tunteeni selville, oli jo liian myöhäistä...tunteet selvisi viimeisellä tapaamiskerralla, tai heti sen jälkeen. Olisinpa edes hymyillyt...
Koska tuo oli?
Niin, olit tosi totinen (jos olet hän). Olin odottanut tapaamista n. puoli vuotta ja kun sinut viimein näin, luulin, että olin tullut väärään paikkaan väärään aikaan.
En olisi ollut niin kauhuissani, jos olisit tosiaan hymyillyt.
Se tapahtui viime elokuussa.
En pitänyt tilanteen tyypillisyydestä, jolloin en ole ihan varma ketkä kaikki tietävät typerästä ja lapsellisen naiviista lähestymistavastani.
Koin tilanteen siten että yritit jatkuvasti vetää showta muutenkin niin epätoivoisesta tilanteesta nauttien. Sorry vain, näin sen näin eikä paljon tarvitse tapahtua että tuo tunne palaa :(. Tunteeseen voi luottaa -yleensä se on oikeassa.
Minä olin tässä kohdassa itsekäs, enkä suostunut kihertelemään ihastuneena ympärilläsi muiden seuratessa vierestä.
Tämä menee naiselta toiselle.
Ei ollut sinulle, ihan toisenlainen tilanne.
Ei se mitään, tiesin sen jo kirjoittaessani, mutta sain taas hyvän tilaisuuden purkaa mietteitäni kun muuten vaan sattu sopimaan. Luuletko että tosissani kuvittelen sun olevan hän? Hän ei ollut kauhuissaan vaan intoa täynnä ja pursui elämäniloa ja tarmoa. Mä olin vaan niin totinen.
Sitäpaitsi tuosta kohtaamisesta on aikaa jo vuosi :-).
En edelleenkään kuvittele sinun olevan hän, minä kirjoitan kuvitellen että sinä olisit hän.Heh.
En ole hän etkä taida olla sinäkään. Puol vuotta sitten en tiennyt edes ko. ihmisen olemassaolosta. Oliskin ollut tuo puol vuotta pohdinta-aikaa, tai edes kuukausi!
Käsittämättömän lähtemättömän vaikutuksen sai aikaiseksi niin pienessä ajassa. Kai minäkin jonkinlaisen vaikutuksen tein siihen, kun oli niin yllättyneen näköinen, kun ensi kertaa sitä silmiin katsoin. Sivuutin tunteet, kun hyväksyin, etten henkilöä enää nää, mutta pieni visuaalinen muistutus palautti kaiken takasin entistä voimakkaampana. Pas*at siitä olin irti päässyt, vieläkään.
Kaikkea sitä nuoren ihmisen pitääkin kokea...kärsiä rakkaudesta ennen kuin on itse rakkautta koskaan kokenutkaan.