Olen tuntenut erään tosi mukavan naisen jo vuosia, ja olen aina tykännyt hänestä tosi paljon. En tiedä hänen diagnoosiaan, mutta sairaalajaksoja on ollut useita, ja hän on kärsinyt masennuksista sekä manioista. Nyt maniavaiheessa hän halusi ehdottomasti kihloihin, mutta nyt käsittääkseni toivuttuaan tämä orastava suhde on muuttunut hyvin etäiseksi. Palstan kirjoituksista päätellen alan olla varma, että kunnollinen suhde tälläisen bipon kanssa on lähinnä utopiaa, ja paras on unohtaa hänet hetimmiten?
Bipon 'uhri'?
Ei_edes_ex
20369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Juuh kokemuksia vuosista bipon kanssa ja suhde ei etene eikä muutu syvemmäksi. Pinnallista paskaa vaan.
Jatkuvasti mietin plussia ja miinuksia. Miinuksia on todella paljon.
Haha, ihanaa yleistystä taas kerran. Jatkakaa toki. Kaikki bipothan ovat samanlaisia.
Huomasithan kuitenkin kysymysmerkin lopussa.
Riippuu ihan bipon sairauden asteesta. Itselläni ei ole sairaalajaksoja takana, ja minulla on II-tyypin bipo, joka on I-tyypin bipoa huomattavasti helpompi. En näe, että itseni kanssa olisi kovin vaikeaa seurustella. :) Poikkeuksia tietysti on, jos sairaus on hyvin paha. Tuskin hänen kanssaan helppoa tulisi olemaan. Älä kuitenkaan viitsi käyttää sanaa "uhri". :D Se kuulostaa kovin kamalalta. Ehkäpä parempi, että lopetetta homman ennen kuin se on alkanutkaan. Hänet pitäisi saada jonkunlaiseen tasapainoon ennen kuin pystyisi kunnolliseen suhteeseen.
Lue sairaudesta mahdollisemman paljon ja tee sitten vasta päätös, kun on faktat käsissä
Faktahan on se, että hänet pitäisi saada ensimmäiseksi hoitotasapainoon, että suhteesta voisi kunnolla tulla jotain. Se on pitkä ja raskas tie, eikä aina oikeaa lääkitystä löydy. Mieti tosiaan tarkkaan, että oletko valmis siihen. Ja jos näin nopeasti orastava juttu alkaa hänen tasolta kuihtumaan, niin mahtaako siitä tosiaan mitään tulla. Alkoiko teidän juttunne, kun hänellä oli mania menossa parhaillaan? Silloin ne tunteet eivät välttämättä kovin aitoja ole.
Juuri näin, jos suhde on alkanut maniassa, tunteet ei välttämättä ole aitoja ja oikeita. Ja avain kaikkeen tosiaan on hyvä hoitotasapaino jolloin maanisen ihmisen kohdalla voi joutua odottamaan sitä hyvin pitkään.
Suhde on alkanut aikananaan hänen masennuskaudella, mutta nyt maniassa hänellä oli halu syventää sitä; minulla se halu on ollut aina. Näin alan nyt kuitenkin uskoa, että tunteet eivät ole olleet aitoja ollenkaan.
Vaikea sanoa, että ovatko vai eivät aitoja tunteita. Ei monet bipot tiedä aina itsekään oikein omista tunteistaan. Voithan yrittää jutella hänen kanssaan tilanteesta. Mitään isoja askeleita suhteessa ei missään nimessä kannata tehdä manian aikana, eikä edes masennuksen. Pitäisi olla hetki, kun henkilö on hyvässä hoitotasapainossa tai muuten normaalissa mielentilassa.
Hyviä kommentteja, ja ehkäpä myös sellaisia, joita odotin ja osasin pelätäkin. Jos hän normaalissa mielentilassa ei ole kovinkaan aktiivinen suhteessa, ja vuoristorataa olisi jokatapauksessa tiedossa, niin kyllä se homman lopetus lienee sittenkin paras ratkaisu meille molemmille.
Maniaa kyllä usein seuraa masennus, joten voihan siitäkin olla kysymys. Mutta tosiaan, ei ole helppoa seurustella, jos toisella ei ole elämä suht mallillaan. Sama se on kai jokaisessa sairaudessa, vaikka olisi pelkkä masennus. Se on ikävää, ettei monille löydetä sopivaa lääkitystä, että saisivat elämänsä kuntoon. Vuoristorata voi olla ihan kivaakin, jos ei liian pitkälle mene. Täytyyhän sitä elämässä jotain jännää tapahtua. Tosiaan puhukaa asiasta. Voithan sinä yrittää olla ystävä hänelle. Niitä jokainen tarvitsee.
Ystävä olen myös ollutkin, mutta sepä se vaikeaa onkin, kun nainen on kuitenkin niin tavattoman viehättävä minun silmissäni. Siksi irtautuminen ja unohtaminen tuntuukin helpoimmalta ratkaisulta, vaikka en sitä vuoristorataa ja hänen sairauttaan sinänsä pelkää.
Kyllä bibon kanssa voi elää parisuhteessa. Itselläni on kakkostyypin bibo. Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä lähes 14 vuotta. Meillä on lapsi ja elämme kohtalaisen normaalia perheelämää. Tämä tosin hyvin paljon toimivan lääkitykseni ansiota.
Omalla äidilläni on myös bibo, ei niinkään maniaa mutta syvää masennusta. Hän ja isäni ovat olleet naimisissa jo yli 30 vuotta.
No tottakai bipo suojelee itseään ja sanoo,että hänen kanssaan voi elää parisuhteessa!!Eihän hän halua ajatella millainen riesa on terveelle ihmiselle.
Olen katsonut vierestä bipo/terveen avioliittoa ja se on yhtä helvettiä.Aina...siis AINA kaikki menee bipoilun piikkiin ja sairas ihminen syyttää aina vaan sairauttaan kun ensin käyttäytyy huonosti toista kohtaan.Ja lääkityshän ei ole koskaan kohdillaan!Bipo jopa luulee puolisonsa olevan onnellinen suhteessa ja lapsethan kasvaa siinä sivussa kun mutsi vaan bipoilee minkä ehtii.Joka maailman instanssiin,kouluun ja tarhaan bipo-mamma kailottaa "minä olen hullu" ettei jää epäselväksi jos lapset käyttäytyvät omituisesti.
En ymmärrä kuka puoliso edes suostuu tekemään tuollaiseen maanis-depressiivis-psykoottiseen elämään lapsia!!Nehän siitä eniten kärsivät puolison lisäksi.Onhan se mukavaa kun koko kaupunginosa tietää että "noiden mutsi on hullu".Voi P.erkele!!!!
Huom Huom Huom!!! Nimimerkki Vetäydy ajoissa! puhuu vain YHDESTÄ tietystä suhteesta, jossa AINA tapahtuu sitä tai tätä. Tämä EI tarkoita sitä, että näin on yleisesti!!!
Pidetään keskustelu asiallisena, jookos. Eikä taas aleta yleistämään.
Taas joku säälittävä tapaus kirjoittelee. Mieti vähän, mitä kirjoittelet tänne. Eikö sinulla ole minkäälaista empatiaa ihmisiä kohtaan? Sairauden vaikeusasteissa on eroa, joten bipon kanssa voi olla hyvä parisuhde. Hullu taidat itse olla tuollaisten kommenttien kanssa.
Tämä säälittävä tapaus korostaa vielä,että bipo ei ansaitse empatiaa,koska bipo käyttäytyy täysin epäinhimillisesti muita kohtaan!En minä tuulesta tempaile kirjoituksiani.Lue Sinä tarkemmin ja mieti uudestaan.
Ei minun tarvitse miettiä. Sanasi kertovat kaiken: Vihaat sairaita ihmisiä, jotka eivät voi sairaudelleen mitään. Vihaatko myös syöpäpotilaita, vanhuksia, diabeetikoita yms. ? Olet ilmeisesti hyvin katkera ja vihainen ihminen. Ei jokainen bipo käyttäydy todellakaan epäinhimillisesti toisia kohtaan. Sehän riippuu hyvin paljon sairauden vaikeusasteesta. Toivottavasti pystyt pehmentämään itsesi ajattelemaan toisella tavalla, koska vihaamaan pystyy kuka tahansa. Ainoastaan vahva ihminen kykenee olemaan hyvä toisia kohtaan.
Niin, ja kaikki bipot eivät todellakaan sano, että heidän kanssaan voi elää parisuhteessa. Juuri puhuin ystäväni kanssa (jolla on bipo) ja hän sanoi, ettei antaisi edes vihamiehelleen bipoa kumppaniksi. Joten sinä et voi väittää tuollaisia asioita. Sinä et tiedä toisten ihmisten ajatuksista yhtään mitään. Jokainen sairastunut on "riesa" terveelle kumppanille. Pistetään riviin kaikki sairaat ihmiset ja ammutaan. Olisiko se sitten parempi? Annetaan yhteiskunta kauniille, laihoille, nuorille ja joka suhteessa terveille ihmisille.
Enkä muuten oikein usko, että olet vain vierestä seurannut tuollaista avioliittoa. Vierestä seuraaminen ei aiheuttaisi noin kamalaa katkeruutta ja vihaa sinussa. ;)
Lopujen lopuksi teette itse ratkaisunne, vaikka täällä mitä sanottaisiinkin. Kannattanee nostaa kissa pöydälle, ja puhua niistä asioista, mitä parisuhteelta kumpikin haluaa. Eli ihan perussettiä, aivan kuten "normaali"suhteessakin. Jätä sairaus taka-alalle, kun puhutte asioista, vaikka sairaus saattaakin tuoda (välillä karvastakin) lisämaustetta soppaan. Mieti ensin itseäsi ja omaa jaksamistasi, pystytkö olemaan tukena niin myötä- kuin vastamäissäkin. Välillä voi tulla jaksoja, että olet maailman ihanin ihminen ja välillä maailman etäisin. Hanki lääketieteellistä faktatietoa sairaudesta, mutta älä rupea "kotipsykiatriksi". Paljon riippuu myös siitä, miten hoitomyönteinen hän on ja miten osaa elää asian kanssa.
Kiitoksia kommenteista, niillä on ollut merkitystä. Olen oikeastaan tehnyt jo päätökseni ja säästän itseni suuremmilta murheilta.