Joseph Joanovici - vastarintamies vai kollaboraattori?

Hieno historiallinen sarjakuva Olipa kerran Ranskassa – Suuri Gangsterisota: Herra Josephin valtakunta (Gummerus) kertoo tositapahtumiin pohjaten Balkanilla syntyneen ja Ranskassa toisen maailmansodan aikana omaisuuden ansainneen Joseph Joanovicin uskomattoman tarinan. Se palkittiin parhaana jatkuvana albumisarjana Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla tammikuussa 2011.
Joseph Joanovici, orpo juutalaispoika, nousi miehitetyssä Pariisissa romunkerääjästä miljonääriksi ja Ranskan rikkaimmaksi mieheksi. Hän oli vastaajasta riippuen yrittäjä, rikollinen, kaksoisagentti, huijari, selviytyjä tai sankari, joka vehkeili saksalaisten kanssa ja toimitti samanaikaisesti aseita vastarintaliikkeelle.


Joseph Joanovici syntyi 1905 Kishinevissä Balkanilla Isaac ja Zelta Haian poikana. Vanhemmat kuolivat samana vuonna pogromissa. Muita nimiä: Juanesky, Jouanneau, Joinov, Innovici, Joseph Levy. Ammatti: lumpunkerääjä, romukauppias, kaksoisagentti. Ollut Romanian ja Neuvostoliiton kansalainen. Etsintäkuulutettu petoksesta, verovilpistä, oikeudenpilkasta, laittomasta maasta poistumisesta. Ulkonäkö: lyhyt, tukeva, harmaahiuksinen, näyttää hieman Alfred Hitchcockilta.
Vuonna 1927 hän ilmestyi Balkanilta Pariisin esikaupunkiin Clichyyn. Kahdessatoista vuodessa hän edistyi lumpunkerääjästä miljonääriksi ja yhdeksi Ranskan menestyneimmistä romunmyyjistä. Toisen maailmasodan syttyessä 34-vuotias Joanovici yritti pestautua Ranskan armeijaan, mutta hänet hylättiin Romanian kansalaisuuden vuoksi. Hän lähetti 3000 dollarin shekin puolustusministeri Edouard Daladierille tukeakseen sotaponnisteluja.
Kun saksalaiset valtasivat Pariisin, Joanovici vältti keskitysleirin esittämällä asiakirjat, joiden mukaan hän oli Neuvostoliiton kansalainen (Saksan j a Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus oli yhä voimassa). Kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 1941, Joanovicistä tuli hetkessä jälleen romanialainen. Hän osti aiemmat asiakirjat pois Vichyn arkistosta.
Pian natsit olivat hänen ovellaan, mutta he eivät halunneet pidättää häntä vaan pyysivät apua. Hänestä tuli pian Ranskan suurin romunmyyjä Saksaan ja ansaitsi arviolta 16 – 84 miljoonaa dollaria. ”Kuinka olisin voinut kieltäytyä? Silloin saksalaiset olisivat vieneet kaiken ilmaiseksi.”
Joanovicista tuli valtio valtion sisällä. Hänen palkkalistoillaan oli Vichyn virkamiehiä, Gestapon agentteja, mustan pörssin kauppiaita, keinottelijoita, varastetun tavaran myyjiä ja gangstereita. Kaiken varalta Joanovici tuki runsain mitoin myös Ranskan vastarintaliikettä. Liikkeen johtaja sanoi myöhemmin, että ilman Joanovicilta saatuja aseita Pariisin kansannousua ei olisi tapahtunut. Ranskan vapautuksen jälkeisessä sekasorrossa hän sai kunniamaininnan ”taistelusta ilman univormua”. Häntä tutkineet poliisit päätyvät hänen lukuisien yhtiöittensä johtoportaaseen.
1949 hänet tuomittiin keinottelusta, veronkierrosta ja ”laittomasta voitonkeruusta” viideksi vuodeksi vankeuteen ja miljardin frangin (n. 3 miljoonaa dollaria) sakkoihin. Hänet vapautettiin kahden vuoden kuluttua ja määrättiin asumaan pieneen Menden kaupunkiin (asukkaita 7700). Muutama kuukausi myöhemmin Mende kukoisti: kaupunki joutui palkkaamaan uuden puhelinvälittäjän vain Joanovicin puheluita varten. Puhelinlasku nousi 600000 frangiin. Hän lahjoitti runsaasti rahaa paikalliselle urheilulle ja hyväntekeväisyyteen ja tuli mainiosti toimeen kaikkien kanssa, mukaan lukien häntä vartioivat poliisit. Hän lähetti joka kuukausi miljoonan frangin shekin Ranskan valtiovarainministeriöön: ”Minä olen Ranskan tunnollisin veronmaksaja!”
1957 Joanovici sai luvan käydä Pariisissa ja katosi matkalla. Sisäministeri sai kirjeen, jossa Joanovici valittaen totesi, ettei ansainnut enää tarpeeksi rahaa valtion avustamiseen, joten hän poistui maasta. Muutama päivä myöhemmin paljastui valtava talousrikos, jossa liikemiehet olivat kavaltaneet miljardi frangia verovähennyksinä olemattomista metallikaupoista. Joanovici nimettiin hankkeen johtajaksi.
Joanovici ilmoitettiin nähdyksi Saksassa, Sveitsissä ja Egyptissä, mutta hän ilmestyi pienkoneella kymmenen muun matkustajan kanssa Haifaan, Israeliin. Hän ilmoitti nimekseen Joseph Levy. Kaikkien matkustajien passissa luki sama nimi.
Joanovici asui Haifassa sisarensa kaksiossa ja luotti siihen, että Ranskalla ja Israelilla ei ollut luovutussopimusta ja hän saisi Israelin kansalaisuuden. Mutta hän oli unohtanut, että Suezin kriisin jälkeen Israelista ja Ranskasta oli tullut liittolaisia, eikä yhden ihmisen kohtalo paina paljon, kun valtioiden suhteet ovat kysymyksessä. 14 kuukauden kädenväännön jälkeen Joanovicista tuli ensimmäinen Israelista käännytetty juutalainen.
Joanovici kuoli vuonna 1965 epäonnistuneen vankilapaon jälkeen.

Kuvanäytteitä, traileri ym: http://olipakerranranskassa.blogspot.com/