Hei, minulla (tai no oikeammin kamullani ja sen siskolla) on ongelma. Nimittäin kaksinaamaiset vanhemmat.
Olen tavannut erään luokkakaverini äidin pari kertaa. Viimeksi, kun eilen näin sen, kysyin, kuinka luokkakaverillani Kallella (nimi muutettu) ja hänen siskollaan Annella (nimi muutettu) menee. Sitten luokkakaverini äiti vastasi, että ihan hyvin. Jäimme siihen keskustelemaan joksikin aikaa ja lopulta keskustelu siirtyi Facebookiin. Kamuni ja sen siskon äiti kertoi, että Anne (tapahtuman aikaan luultavasti 11-12 v) oli mennyt omine lupineen Facebookiin alle 13-vuotiaana ja saanut siitä neljän kuukauden koneen käyttökiellon.
NELJÄN KUUKAUDEN KÄYTTÖKIELLON. Se ei ole realismia, korkeintaan hyvä rangaistus olisi 1-2 viikon käyttökielto tai sitten maksimissaan kuukausi. No, kamuni ja sen siskon äiti myönsi olleensa melko tiukka, mutta kuitenkin.
Aina, kun itse näen kamuni äidin, käyttäytyy hän minua kohtaan todella lempeästi ja hyväsydämisesti. Omia lapsiaan kohtaan hän taitaa olla ihan vitunmoinen tyranni (11-12 v tytölle 4 kuukauden konekielto faceen menemisestä).
ONKO TÄMÄ TEIDÄN MIELESTÄ OIKEIN?
Minusta tuntuu että tällainen tyrannius aiheuttaa sitä, että lapset alkavat pelätä asioita ja heistä tulee ujoja ja pelokkaita. Toki tässä on hyvääkin, lapsista tulee kilttejä, mutta onkohan tämä mennyt jo liian pitkälle?
Olen usein huomannut, kuinka Kalle (15 v poika) on aika ujo, ei uskalla kamalasti ottaa kontaktia uusiin ihmisiin, rippileirilläkin puhui vain tutuille ja turvallisille eikä puhunut paljon yhtään kellekään uudelle tuttavuudelle, saatika sitten ainakaan kellekään tytölle. Kallella on kyllä kavereita eikä häntä kiusata, mutta hän on aina samojen, vanhojen kavereidensa kanssa eikä uskalla kamalasti ottaa kontaktia uusiin ihmisiin. Lisäksi hän tuntuu välttelevän sääntöjen rikkomista ja tunnilla häiritsemistä liiallisen paljon (ei esim. sano mitään aiheeseen liittymätöntä, pienintäkään asiaa tunnilla).
Minusta tuntuu, että Kallen ja Elisan äidin hyvin tiukka kasvatuslinja on saanut aikaan sen, että lapset ovat ujoja, hieman arkoja eivätkä uskalla ottaa kontaktia uusiin ihmisiin.
Ongelma asiassa on se, että nyt Kallen ja Elisan on vaikeampi hankkia uusia kaverita, koska heidän vanhempansa ovat kasvattaneet heistä niin varovaisia. Olen hieman huolissani Kallen ja Elisan suhteen, koska tällainen varovaisuus, joka ei toki ole heidän oma vikansa, voi saada aikaan sen, että heille tulee tylsemi elämä (eivät uskalla tehdä asioita, kuten esim. puhua ihastukselleen ja sitä kautta hankkia parisuhde ja lopulta perhe, eivät uskalla yrittää toteuttaa unelmiaan ym.)
Miten on, mikä on teidän mielipiteenne asiasta?
Olen tavannut erään luokkakaverini äidin pari kertaa. Viimeksi, kun eilen näin sen, kysyin, kuinka luokkakaverillani Kallella (nimi muutettu) ja hänen siskollaan Annella (nimi muutettu) menee. Sitten luokkakaverini äiti vastasi, että ihan hyvin. Jäimme siihen keskustelemaan joksikin aikaa ja lopulta keskustelu siirtyi Facebookiin. Kamuni ja sen siskon äiti kertoi, että Anne (tapahtuman aikaan luultavasti 11-12 v) oli mennyt omine lupineen Facebookiin alle 13-vuotiaana ja saanut siitä neljän kuukauden koneen käyttökiellon.
NELJÄN KUUKAUDEN KÄYTTÖKIELLON. Se ei ole realismia, korkeintaan hyvä rangaistus olisi 1-2 viikon käyttökielto tai sitten maksimissaan kuukausi. No, kamuni ja sen siskon äiti myönsi olleensa melko tiukka, mutta kuitenkin.
Aina, kun itse näen kamuni äidin, käyttäytyy hän minua kohtaan todella lempeästi ja hyväsydämisesti. Omia lapsiaan kohtaan hän taitaa olla ihan vitunmoinen tyranni (11-12 v tytölle 4 kuukauden konekielto faceen menemisestä).
ONKO TÄMÄ TEIDÄN MIELESTÄ OIKEIN?
Minusta tuntuu että tällainen tyrannius aiheuttaa sitä, että lapset alkavat pelätä asioita ja heistä tulee ujoja ja pelokkaita. Toki tässä on hyvääkin, lapsista tulee kilttejä, mutta onkohan tämä mennyt jo liian pitkälle?
Olen usein huomannut, kuinka Kalle (15 v poika) on aika ujo, ei uskalla kamalasti ottaa kontaktia uusiin ihmisiin, rippileirilläkin puhui vain tutuille ja turvallisille eikä puhunut paljon yhtään kellekään uudelle tuttavuudelle, saatika sitten ainakaan kellekään tytölle. Kallella on kyllä kavereita eikä häntä kiusata, mutta hän on aina samojen, vanhojen kavereidensa kanssa eikä uskalla kamalasti ottaa kontaktia uusiin ihmisiin. Lisäksi hän tuntuu välttelevän sääntöjen rikkomista ja tunnilla häiritsemistä liiallisen paljon (ei esim. sano mitään aiheeseen liittymätöntä, pienintäkään asiaa tunnilla).
Minusta tuntuu, että Kallen ja Elisan äidin hyvin tiukka kasvatuslinja on saanut aikaan sen, että lapset ovat ujoja, hieman arkoja eivätkä uskalla ottaa kontaktia uusiin ihmisiin.
Ongelma asiassa on se, että nyt Kallen ja Elisan on vaikeampi hankkia uusia kaverita, koska heidän vanhempansa ovat kasvattaneet heistä niin varovaisia. Olen hieman huolissani Kallen ja Elisan suhteen, koska tällainen varovaisuus, joka ei toki ole heidän oma vikansa, voi saada aikaan sen, että heille tulee tylsemi elämä (eivät uskalla tehdä asioita, kuten esim. puhua ihastukselleen ja sitä kautta hankkia parisuhde ja lopulta perhe, eivät uskalla yrittää toteuttaa unelmiaan ym.)
Miten on, mikä on teidän mielipiteenne asiasta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
NO tuo menee kyllä jo pikkusen yli :0
Millanen se Kalle on? Taidan tunnistaa ton tekstin perusteella! Millä paikkakunnalla asutte?