Ja terapiaan. F60.6 estynyt persoonallisuus.
No joo. En ole koskaan seurustellut, käynyt sosiaalisissa joukkotapahtumissa (viikonlopun juhlinnat tmv). En ole vaan uskaltanut monista eri syistä edes yrittää. En pysty olemaan ahdistumatta keskusteluissa.
Olen kuitenkin monen vuoden opinnot hoitanut menetyksellä. Ja pari ystävääkin ollut.
Sitten vaan joku päivä alan ammattilaisen edessä haastattelu ja soppa oli valmis. Siis se oli sekavaa, kyseli niin henk.koht asioita, että olin ihan paniikissa.
Siis oikeesti! Dumpataan vaan pihalle, et kelpaa. Arvatkaas v*tuttako?
No joo. En ole koskaan seurustellut, käynyt sosiaalisissa joukkotapahtumissa (viikonlopun juhlinnat tmv). En ole vaan uskaltanut monista eri syistä edes yrittää. En pysty olemaan ahdistumatta keskusteluissa.
Olen kuitenkin monen vuoden opinnot hoitanut menetyksellä. Ja pari ystävääkin ollut.
Sitten vaan joku päivä alan ammattilaisen edessä haastattelu ja soppa oli valmis. Siis se oli sekavaa, kyseli niin henk.koht asioita, että olin ihan paniikissa.
Siis oikeesti! Dumpataan vaan pihalle, et kelpaa. Arvatkaas v*tuttako?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miten sä päädyit siihen haastatteluun? Ei sun tosiaan tarvitte ruveta täyspäiväkseksi mielieterveyskuntoutujaksi jos et halua, ainoastaan jos tilanne ns. vaatii: eli et ole koulussa tai töissä tai työnhaku ei ongelmien takia onnistu tms.
kuinka vanha olet?
26. No Olen ollut jonkin aikaa työttömänä. Psykologille laittoivat.
Asiat paranisi sosiaalisesti, jos olisi jotain jossa olisi mukana, ei millään eläkkeellä. Sos. kanssakäyminen sujuu minulla paremmin, mitä enemmän saa tuntumaa.
Mullakin on ollut toi diagnoosi mutten ole koskaan ollut tilanteessa jossa olisi edes harkittu mitään työkyvyttömyyseläkettä.
Kyseinen eläke ei kyllä välttämättä tee ihmiselle hyvää. Vaikka se joillekin onkin varmaan tarpeellinen ja ainut vaihtoehto, niin se myös ei tarjoa sellainen elämä kovin paljon virikkeitä ja jos voisi käydä töissä varmaan voisi paremmin.
Ja jos otetaan huomioon että yhteiskunnan intresseissä on pitää ihmiset työelämässä, on outoa että joku ollaan eläkkeelle väkipakolla rynttäämässä.
Ei kai työkyvyttömyyseläkkeelle voida laittaa jos ei itse sitä todella halua?
On mulla ahdistuneisuushäiriöitäkin, mutta nuo persoonallisuushäiriöt on niiden takana.
Ja pers.häiriön aiheuttama ahdistus poistetaan tietysti tappelemalla p-häiriöitä vastaan menestyksellisesti.
No, eläkkeelle siirtyminen olisikin jatkuva ahdistuksen lisääjä. Kaikki päivät istua elämän loppuun asti kotona itseään tuomitsemassa. Hirveää.
Eräs tuttavani on työkkärin kautta joutunut diagnosoitavaksi. Hänellä ei ole juurikaan unohtua, mutta kaikkea muuta ongelmaa, joka tekee työnteon käytännössä mahdottomaksi ja ihmissuhteet lyhyiksi. Hänen prosessinsa oli pitkä: kuntoutusta, terapiaa, työkokeiluja,... Lopulta psykiatri katsoi hänet työkyvyttömäksi, mutta koska tuttavani ei halunnut eläkeläiseksi 30 ikäisenä, hänelle ei papereita kirjoitettu. Hän siis jatkaa työttömyyttä ja satunnaistöitä . Tuskinpa sinuakaan vasten tahtoasi laitetaaan eläkeläiseksi.
Mitä ihmettä?! "Eräs tuttavani on työkkärin kautta joutunut diagnosoitavaksi. "
Miten tällaista voi tapahtua? Eikö jännittäminen ja ujostelu saa näkyä ollenkaan vai? Eihän se ole mitenkään epätavallista, jos työvoimatoimiston työntekijän "kuulustelussa" vähän paniikkia pukkaa. Jotku kuulemma uskaltautuvat työvoimatoimistoon vain pienen alkoholivaikutuksen alaisena.
olisit tyytyväinen että saat hoitoa.eläkeläinen saa paremmin kuntoutusta kuin muut. et edes joudu maksamaan siitä.
kyllähän jotkut eläkeläiset pystyy vielä palata mukaan oravan pyörään kun ovat kuntoutuneet. suosittelen hankkimaan jotain vapaaehtoistoimitaa tai kuntouttavaa työtä, niin et jää ilman sosiaalisia verkostoja ja pääset tekemään jotain hyödyllistä.
Hae ihmeessä apua,muuten oot tosi lirissä.Marssi heti lääkäriin nämä ovat niille joka päiväisiä asioita.
Tuohon vaikuttaa myös korkeakoulutus (yliopisto). Aika kummallista, että se antaisi minulle oikeuden jäädä helpommin eläkkeelle.
Siis miten työkkärin kautta voi muka joutua diagnosoitavaksi???