Ahdistaa ihan helvetisti!Pitkä suhde naisen kanssa päättyi ja en osaa olla yksin.Seinät kaatuu päälle ja en pysty olemaan kotona.Olen jopa yöpynyt hotellissa saadakseni unta.Exnaiseni on joskus myös ollut yötä, mutta nyt hänellä on uusi suhde joka ei hyväksy minua, eikä anna meidän olla missään tekemisissä.
Rakastan edelleen naistani ja haaveilen yhteenpaluusta.En tiedä miten saisin hänet takaisin.Olen säätänyt muiden naisten kanssa, mutta kukaan näistä naisista ei sytytä pidemmän päälle.Olenkin hakenut vain seksiseuraa, ja niitähän riittää.Naimisissa olevat naiset ovat parhaita siksi etteivät he jää roikkumaan ja vaatimaan enempää mitä pystyn antamaan.
Exnaiseni pyytää minua jatkamaan elämässäni eteenpäin ja unohtamaan hänet.Miten voin tappaa tunteeni häntä kohtaan ja unohtamaan kaikki menneet vuodet!Me koettiin paljon sekä hyviä että huonoja asioita.Meillä on yhteisiä kummilapsia ja joskus omastakin puhuttiin.Tein kaikkeni hänen eteensä ja uhrasin perheeni hänen vuokseen.Työpaikan vaihdoin hänen luokse muuton vuoksi ja työurani katkesi sen vuoksi.Ei minulla ole mitään ilman häntä.Itsaria olen harkinnut ja joka kuukausi päätän päivän jolloin tapan itseni.Olen käynyt kampaajallakin sen vuoksi että näyttäisin arkussa hyvältä, exnaiselleni olen kirjoittanut neljä sivuisen kirjeen.Hänelle jätän kaiken.
Huomenna on taas "lopetuspäivä".Joko päästän itseni kärsimästä.Elämä on minulle liian julmaa, miksi kärsisin turhaan.Ei minulla ole enää kenellekään mitään annettavaa.Ketään en rakasta.Olen kylmä ihminen.En jaksa yksin.
Rakastan edelleen naistani ja haaveilen yhteenpaluusta.En tiedä miten saisin hänet takaisin.Olen säätänyt muiden naisten kanssa, mutta kukaan näistä naisista ei sytytä pidemmän päälle.Olenkin hakenut vain seksiseuraa, ja niitähän riittää.Naimisissa olevat naiset ovat parhaita siksi etteivät he jää roikkumaan ja vaatimaan enempää mitä pystyn antamaan.
Exnaiseni pyytää minua jatkamaan elämässäni eteenpäin ja unohtamaan hänet.Miten voin tappaa tunteeni häntä kohtaan ja unohtamaan kaikki menneet vuodet!Me koettiin paljon sekä hyviä että huonoja asioita.Meillä on yhteisiä kummilapsia ja joskus omastakin puhuttiin.Tein kaikkeni hänen eteensä ja uhrasin perheeni hänen vuokseen.Työpaikan vaihdoin hänen luokse muuton vuoksi ja työurani katkesi sen vuoksi.Ei minulla ole mitään ilman häntä.Itsaria olen harkinnut ja joka kuukausi päätän päivän jolloin tapan itseni.Olen käynyt kampaajallakin sen vuoksi että näyttäisin arkussa hyvältä, exnaiselleni olen kirjoittanut neljä sivuisen kirjeen.Hänelle jätän kaiken.
Huomenna on taas "lopetuspäivä".Joko päästän itseni kärsimästä.Elämä on minulle liian julmaa, miksi kärsisin turhaan.Ei minulla ole enää kenellekään mitään annettavaa.Ketään en rakasta.Olen kylmä ihminen.En jaksa yksin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hahaha:D
taas todettiin,lespot parhaita draamakunigattaria ! alottajan pitäsi päästä jonnekkin afganistaniin kokeen oikeeta kärsimystä !!olet ripaustautuja,kasva aikuiseksi !
"Rakastan edelleen naistani"
"Olen säätänyt muiden naisten kanssa"
"Olenkin hakenut vain seksiseuraa, ja niitähän riittää"
"Naimisissa olevat naiset ovat parhaita siksi etteivät he jää roikkumaan ja vaatimaan enempää mitä pystyn antamaan"
"Ketään en rakasta.Olen kylmä ihminen"
Missä logiikka?
vain in
Niin kauan kun tutnteet ovat exässä, niin älä säädä muiden kanssa. Aiheutat vain paljon lisää tuskaa aivan viattomille ihmisille. Sitten kun oikeasti olet valmis uuteen suhteeseen, niin sitten vasta aloita uusi suhde.
Suhteen päättyminen tuntuu yleensä aina pahalta. Pahaolo kestää aikansa kunnes siitä pääsee yli. Kuulostaa todella kliseiseltä, mutta näin se on. Vähitellen huomaat ajattelevasi exääsi vain joka toinen tunti, kohta huomaat ettet koko päivänä ole uhrannut ajatustakaan hänelle. Anna itsellesi mahdolisuus toipua suhteesta. Koita keskittyä muihin asioihin ja välttää vellomista itsesäälissä.
Mieti asiaa, exäsi ei enää halua olla kanssasi. Miksi siis takertuisit sellaiseen suhteeseen, jossa toinen ei ole enää täysillä mukana? Et varmaankaan halua hänen olevan kanssasi säälistä tai huonosta omastatunnosta? Miksi tuhlaisit elämääsi tai jopa päättäisit sen täysin turhaan? Sinulla on taatusti edessäsi jotain paljon parempaa. Maailmassa on muitakin ihmisiä kuin vain exäsi. Maailmassa on myös muitakin kivoja asioita kuin seurustelu, keskity niihin. Vähitellen olet taas kypsä uuteen suhteeseen. Vaihda lopetuspäiväsi aloituspäiviksi. Päätä mitä uutta ja mukavaa kokeilet noina päivinä.
Elämä voittaa, usko pois =)
reality check.
Mä olen sitä mieltä että sä aikuisena ihmisenä otat nyt vastuun elämästäs. Ite sä olet päättänyt vaihtaa duunia ja sitoutua johonkin ja ups sitte se ei kestänykkää ikuisesti. Nyt sä syytät sitä siitä mitä sä teit. Se vaa ei toiminu ja piste.
Nyt suret ja käyt asiat läpi ja lopetat tollaisen vitun älyttömän käytöksen. Mua ei kiinnosta oikeestaan yhtään selviätkö sä suruistas koska mä vihaan ihmisiä jotka vetää jonku itsemurhan johonkin vitun sydänsuruihin.
Meeppäs käymään syöpäosastolla missä kaiken ikäiset ihmiset koittavat pitää kii siitä minkä sä uhkaat heittää menemää vain siks että sydän meni rikki. Ensimmäisenä ihmisenä maailmassa jolle on näin käyny ni vittu koita käyttäytä kuin aikuinen ja lopettaa toi paskanjauhaminen.
Me kaikki tarvitsemme rakkautta ja hyväksyntää. Useimmat myös yhteenkuuluvuutta johonkin, ja harvemmin aikuisena sellaista todella syvää yhteenkuuluvuutta koetaan ystävyyssuhteissa. Parisuhteissa saatetaan sukeltaa niin käsittämättlmän syvälle toisen tuntemisessa, että suhteen päättyminen joskus jättää maailman tyhjäksi. Ei tietenkään pitäisi, mutta jos niin käy, ei auta syyllistää ahdistunutta.
Sanot yhä rakastavasi eksääsi. Se on sinänsä positiivista (On joitain tunteita, on elossa siis.), vaikkakin tuskallista sinulle. Rakkaus voi näet muuttua toisenlaiseksi, epäromanttiseksi ja yhteenkuuluvuutta kaipaamattomaksi. Voi hyvin olla, että joku päivä vielä huomaat tuntevasi häntä kohtaan yksinkertaista lämpöä haluamatta mitään. Tai on mahdollista, että kipujen ja katkeruudenkin kautta koko tunteen on kuoltava.
Joka tapauksessa tarvitset merkitystä elämämääsi, ja se tie voi olla niin pirun vaikea, kun on ollut suhteessa, jossa toinen on todella kolahtanut.
Ja jos todella haaveilet itsemurhasta, varaa aika lääkärille. Pienemmästäkin syystä...
"ei auta syyllistää ahdistunutta" juu juu, mä ymmärän jos joku teini hajoaa ku se kasi luokan romanssi ei kestänykkää ysiäkin, silloin voi oottaa kuulevansa typeriä itsemurhajuttuja ja muuta angstia.
Mutta aikuiselta ihmiseltä joka itse on päätänyt vaihtaa duunipaikkaa yms ja syyttää sitten sitä eksää näistä päätöksistä, en moista ymmärrä.
Surua varmaa on ja yhä olo, mutt oikeesti, itsemurha ja ettei ota vastuuta omista päätöksistään? Surut surraan, itkut itketää ja sitte noustaan. Ihmeellistä jos ihmine sanoo että taas miettii tänääki itsemurhaa ku ei oo ees naimalla ympäriinsä saanu eksää mielestä ja sitä pitäis sitte paapoa ja sanoo että voi toista reppanaa. Se mikää reppana ole vaan tyhmä itsekäs paska joka sysää kaiken vastuun sille eksälle ja ite ui itsesäälissä.
Ei se enää rakasta eksäänsä, sehän panee minkä kerkee ja selittää että vaa lääkkeeks. Jos se rakastais muuta kuin itteään ap toimisi vähä toisin.
Sähän kirjoitat kuin tuntisit "sen", ihmistä puhutellaan muuten "hän" ei "se"!
Hirveen kylmältä ihmiseltä vaikutat ite, kun tuomitset noin julmasti.En usko että ap on yksin syyllinen surkeeseen oloonsa.Kyllä sillä joka jättää pitkän suhteensa, on myös vastuunsa toisesta vielä suhteen päättymisen jälkeenkin vaikka olis jo uusikin suhde.
Kyllä mä ainakin jotenkin ymmärrä, jos kaikki on rakentunut kumppaninsa kanssa yhdessä elämisen ympärille, ja sit toinen lähtee.Voi jonkun aikaa tuntua tosi tyhjältä ja ettei pärjäis ilman toista.
Ite seurustelin naisen kanssa pitkään ja oltiin ehkä liiaksikin "paita ja peppu".Vaikka ite tein aloitteen suhteen päättymisestä ja muutin pois, huolehdin vielä eron jälkeen että exälläni olis kaikki hyvin.Soittelin ja kyselin miten menee ja poikkesin käymään.Pyysin yhteisiä tuttujamme ja ystäväsuhteita joita olimme yhdessäolon aikan solmineet, muistamaan exääni ja pitämään yhteyttä häneen.
Exä oli aika hajalla ja yksinäinen silti jonkun aikaa, mutta nousi siitä kyllä ajan kanssa.Varmasti sekin auttoi kun en häntä unohtanut ja hyljännyt yhtäkkiä kokonaan.
Jos ap hakee "laastarisuhteita", ei se tarkoita että hän olis pelkästään itsekäs k******.Hän on varmaan tosi hajalla ja tarvitsisi ystävää!
ap syyttää eksäänsä siitä että jätti duuninsa jne. ei se oo normijärkisen puhetta.
Kuten sanoin niin surut surraan ja ei aleta levittämää paskaa oloaan naimalla tai paskanjauhannalla, mitä ap nyt tekee.
Se nyt on selvä ett olo on tyhjä ja koko elämä on mullinmallin, mut mikä ihmeen aivovaurioon se antaa luvan? Voihan sitä oikeesti käsitellä asioita muutenki kuin ap tekee. Jos haluaa huudella kuinka haluaa tappaa ittensä suhteen jälkeen ni mitä siihen sitten pitäis sanoa, säälitellä lisää ihmistä jonka pää on omassa perseessä ja muuta ei nää. Ei se ole maailman ainoa ihminen joka on eronnu tai jätetty, kyl siitä selviää hengissä ja asiat voi tehdä toisinki, niinku esim sä. Mä en välitä itsemurhalla uhkailevista idiooteista enkä todellakaa ala niitä säälimään.
Uskomaton tyyppi. Kyllä mä voin ainakin tunnustaa syyttäväni eksiä aina eron ollessa kipeimmillään! En toki mee riehumaan niiden silmille mutta tietty kyynisyys kytee, kunnes pääsee yli ja unohtaa. Muutenkin ihmisillä on erilaisia selviytymiskeinoja elämän kriisitilanteissa, ei kaikki tee omaa surutyötään samalla tavalla!
En tiedä onko tämä totta tämä tarina, mutta ei ikinä ahdistuneelle ihmiselle voi sanoa, että ota ittees niskasta kiinni ! Silloin kun tulee tommosta tekstiä suollettua ja varsinkin julkiselle palstalle niin ainakin itellä olis voimavarat melko lailla käytetty niin eipä oo ensimmäinen ajatus ottaa itteä niskasta kiinni ? Tuntuu, että ap tarttis nyt tosiaan keskusteluapua ja realiteettiterapiaa ja tukea läheisiltä.
Vanha kunnon klischee, aina parantaa, pitää paikkansa! Se mikä nyt sattuu ja tuntuu maailmanlopulta, tulee joku päivä tulevaisuudessa olemaan se kännekohta elämässäsi josta opit ja jonka seurauksena kasvoit ihmisenä eniten.
Se mikä sattuu eniten, kasvattaa eniten. Kasvukivut on niin kurjia, mutta tarpeellisia, ja muista että asiat ei koskaan ole niin huonosti kuin ne tällä hetkellä tuntuu :)
Lohduttaudu miten parhaaksi ja tarpeelliseksi näet, ja anna surun jälkeen paranemisen antaa!
Tsemppiä ja jaksamisia, se helpottaa, ennemmin tai myöhemmin :)
Aika parantaa, mutta se, miten pitkä tämä aika on, riippuu täysin ihmisestä. Jotkut eivät pääse koko elinaikanaan esimerkiksi ensirakkaudestaan ylitse. Itse rakastin oikeasti exääni vaikka suhteemme olikin hyvin väärä, raskas ja hajottava. Kaksi vuotta erosta ja ajattelen häntä edelleen, joka ikinen päivä. En jotenkaan jaksa uskoa, että koskaan helpottaa. Fyysisesti päästin kokonaan irti erotessamme, emmekä ole sen jälkeen kuin pari kertaa viestitelty ja kerran nähty sattuman kautta.
Jotkut ihmiset vain on herkempiä kuin toiset, sille ei mahda mitään. Ihan normaalia on, että heikommat kuolevat, vaikkakin ihmiset yrittävät kovasti pitää niitä heikoimpiakin elossa. Itse varmasti kuolen ennemmin tai myöhemmin oman käteni kautta. Koska olen heikko.
Hei aloittaja, tuo itsensä tappamis -puhe on vakavaa ja sinun täytyy lopettaa se. Hakeudu psykologin juttusille, tai vaikka ihan sairaalaan, niin saat pahimman pahan olon pois ja voit lähteä sitten sen jälkeen selvittelemään asioita esim. terapiassa. Ne ihmiset siellä auttaa kyllä ja on osaavaa porukkaa! Millainen menneisyys sinulla on? Ei ole sinun vikasi, jos ei hyvä, mutta sinä päätät sen mitä teet tänään. Mikä sinussa on kaunista, hassua tai erilaista kuin muilla? Joku ihminen, jota et ole vielä tavannut, pitää juuri niistä piirteistäsi, juuri sinusta. Hän haluaa ehkä jakaa elämänsä kanssasi, mutta haluaa sinut parhaana itsenäsi, ei ihmisriekaleena joka ei ole aito sinä! Eksäsikään tuskin haluaa sinun olevan tuossa kunnossa, mutta hän ei ole se sinun oikea, vain eräs matkan varrelle sattunut ihminen jolla oli sinulle jokin merkitys jonka tulet tajuamaan myöhemmin. Voimia, ja halaus sinulle!!!
Ja te muut, älkää nyt enempää dumatko tätä ihmisparkaa! Toki kaikki täällä koittavat auttaa, mutta vähän pehmeyttä viesteihinne pliis, aloittaja on varmaan ihan rikki!
Mun mielestä itsarin puhumisesta EI pidä lopettaa, jos siltä tuntuu.Koska eikös se mennyt niin, että ihminen joka sanoo ääneen itsariaikeistaan " haluaa apua".Sitten on ne jotka ei enää osaa/halua/pysty pyytämään apua ja tekevät kaikessa hiljaisuudessa itsarin, kenenkään edes aavistamatta että sillä on paha olla.
Ja sä Rantapallo kehoitat apeeta senkin hautaamaan sisismpään.
Eikä se varmaan ole kovin helppoa mennä sairaalaan pyytää apua, jos on tosi tosi paha olla.Pitäis olla se ystävä!Se vois olla vaikka se eksä.
Sinulta taisi mennä pointtini ohi, toivottavasti aloittajalta ei mennyt. Puheet johtaa tekoihin - itsarista puhuja miettii itsaria ja aloittaja sanoi hyvin suoraan harkinneensa itsaria. Tämä on väärä tie! Itsarista puhuminen ei ole sama asia kuin se että sanoo että hei, on helvetin paha olla. Niin pitääkin sanoa, siitä se lähtee eteenpäin. Kehoitan ap:ta todellakin jättämään itsaripuheet.
Viestisi kuulostaa jopa provolta, kun kehoitat ap:ta turvautumaan eksäänsä, jolla on täysin uudet kuviot menossa.
Helppoa ei avun pyytäminen varmasti ap:lle ole, mutta se on ainoa tie. On aivan turhaa lähteä pohtimaan "pitäis olla" -asioita, kun tänään on tänään ja aina mennään niillä eväillä mitä oikeasti on. Ap:lla ei selvästi ole tällaista ystävää, onneksi me täällä netin välityksellä toivottavasti edes vähän autamme häntä oikeaan suuntaan, ja ammattihenkilöstö hoitaa loput jos aloittaja vaan apua rohkenee pyytää.
Anteeksi nyt sitten jos pointtisi meni ohi.Mutta palaan tähän, että ainakin mulla on sellainen käsitys, että ihminen joka puhuu itsemurhasta ei sitä välttämättä ole tekemässä vaan se on "hätähuuto" kun ei osaa sitä muullatavalla tehdä.Olen kuullut itsemurhan tehneiden ihmisten olleen hiljaisia, sisäänpäin sulkeutuneita, eivätkä he ole puhuneet ääneen itsarista.Itseasiassa olemme saaneet lukea lehdistäkin sellaisista tapauksista, joissa lähipiirillä ei ole ollut aavistustakaan siitä että läheinen on päättänyt tehdä itsemurhan tai että edes on niin vaikeaa.
Sitten, en halunnut provota apeeta turvautumaan eksäänsä.Vaan tarkoitin, että ap:n eksä olisi kyllin tärkeä ja läheinen ihminen joka voisi ap:n vaikka kädestä pitäen viedä sairaalaan.
Voisi käydä niin että kun aapee saisi apua ja elämä taas voittaisi, hän olisikin juuri tämän eksän tuen ja välittämisen vuoksi valmis luopumaan hänestä ja olisi kiitollinen terveellä tavalla eksälle ja sitä kautta haluaisi eksälleen pelkkää hyvää.Koska eksällä on jo uusi ja todennäköisesti onnellinen, niin silloin aapee kokisi että nyt on hänen vuoronsa osoittaa välittämistä eksää kohtaan ja jatkaa omaa elämäänsä koska sitä eksä haluaa.Siinä olisi hyviä tunteita kiitollisuudesta ja siitä että hän on edelleen tärkeä ihminen eksälle, mutta eritavalla.
No tää on vaan spekulointia ja tuskin oon kyllin fiksu ketään neuvomaan näissä asioissa, mutta keskustella minäkin saan.
Mutta niinhän se on kai on, että aapeen paha olo helpottuu kun hän päästää irti eksästää lopullisesti ja saisi säilyttää kuitenkin positiiviset tunteet eksää kohtaan.Lupa on rakastaa, vaikka suhde onkin ohi.Kyllä mäkin uskon että aika parantaa haavat, mut toiset on vaan niin heikkoja että se on vaikeaa.Eikä f4ck:lla ole oikeutta tuolla tavalla moittia aapeetaa tai ainakin se on tyhmää.Mistä meistä kukaan tietää kuinka pahasti asiat hänellä on?
Elämä ei ole julma, vaan sinä olet itsellesi julma, kun suuntaat paha olon sisälle itseesi ja suunnittelet itsesi tappamista!
joko aloittaja on tappanut itsensä, hiukset ja kaikki leikattu ..kohta jo pitkät?
Tunnistettu...Avittaen omalle lääkärille aika tilattu ja kyyti hakee, jotten varmasti jätä menemättä.
Suurkiitokset kaikille keskusteluun osallistuneille.Jokaikinen palaute "osui ja upposi".Tarvitsin tämän.
Upeaa! Onneksi olkoon oikeasta päätöksestä :) PS. Muista vaatia keskusteluapua, lääkärit ovat nykyään sen verran paljon lääkkeiden perään. Ei sillä, ne on ihan hyvä vaihtoehto alkuun, mutta itseä isommasta ahdistuksesta aidosti parantuakseen ihminen tarvitsee asioiden käsittelyä, keskustelua, kuuntelua. Jotta saat asiasi järjestykseen. Voimia Sinulle!
Rantapallo!