Sääliseksiä

Kun saisi edes säälipesää. Saan ainoastaan kerran viikossa käsityön saunassa. Sanoo, ettei halua katsella jopöttävää kalua ja hoitelee hoitelee paineet pois käsin.
Tästä on tullut ihan vakiintunut tapa.

Mä tunnen naisen joka antaa ymmärtää muttei .... eikä sano ees mitää meinaamisisitaan,

Säälipesää on saatu jo pitkään, silloin kun on satuttu saamaan. Ei huvita enää, ei ole huvittanut aikoihin. Vedän mieluummin käteen.

Oon ruvennut suunnittelemaan erilleen muuttoa, vaikka kersakin on ja naimisissa ollaan pankin kautta.

Eipä säälipesä enää edes kiinnosta. Pelastus oli naapurin rouvassa. Sillä ukko ramppaa ympäri maata semmoisissa hommissa, että on jopa kolmekin kuukautta yhtä kyytiä hommissa. Tulee viikoksi, kahdeksi kotiin ja jatkaa taas. Onneksi kolme kesää sitten rohkaistuin ja menein naapurin puolelle (rivitalo) juttelemaan auringossa lojuvalle rouvalle. Siitä se alkoi. Sinne vaan hipsin. Ollaan tehty yhdessä reissuja ja pidetty pientä viikoloppulomaa ja -kivaa. Risteillen ja muuten. Ja aina lohkeaa.
Vaimo on täysin tietämätön. Ainakin niin luulen. Mitään ei ole motkottanut. Reissaa itsekin sukulaisissa ja ystävättärien kanssa terveyslomilla.

No nuorempana sitä sai säälipillua, nykyään sitä ei nyt muutenkaan enää pysty. Jos muijat ei ollut oikein antopäällä, niin kun niille kerto tarinan, että onneks sisko
pääsee ens viikolla linnasta niin saa pillua, niin säälistä antoivat sitten. Että semmoinen tapaus.

Ihan sama, miksi saa, kunhan saa.

Mulla oli kerran kamunaisen kanssa yya-soppari. Sääliseksiä tuli saatua ja annettua. Mitään intohimoa eo ollut kumminkaan päin, mutta miksipä sitä ei auttaisi puutteessa olevaa ystävää.

Juuri niin. "miksipä sitä ei auttaisi puutteessa olevaa ystävää."

Säälipillusta en tiedä, mutta olen kun olen pannu ilman tunteita ja eikä halujakaan aina ole ollut niin sanotaanko että säälimunaa olen antanut.