Hei, olen masentunut nuori nainen, ja pääasiallinen syy masennukseeni on ahmimishäiriö, johon ei kuitenkaan ole diagnoosia. Itseasiassa lääkärit eivät ota minua tosissaan kun sanon, että masennukseni johtuu ylensyönnistä ja sen aiheuttamasta ylipainosta, joka taas aiheuttaa valtavaa itseinhoa. Syön yksin kotona pakonomaisesti, enkä pysty sitä lopettamaan, vaikka kuinka päättäisin tai yrittäisin keksiä jotain muuta tekemistä!
Nyt luinkin Venlafaxin-masennuslääkkeestä (tunnetaan myös nimellä Efexor), että se monille aiheuttaa ruokahaluttomuutta, ja monet ovat sen käytön alettua laihtuneet. Minulle virisi toivo, että voisiko tästä lääkkeestä olla minulle apua! Masennukseeni auttaisi huikeasti jo pelkästään se, että pakonomainen ruuan ajattelu ja syöminen loppuisi. Ei olisi pahitteeksi saada painoakin alas edes vähän, jolloin en enää häpeäisi ja inhoaisi itseäni, kuten nyt. Tietty masennuslääkkeen muukin teho tekisi tehtävänsä, mutta uskon, että suurin tekijä olisi se, että voisin suhtautua ruokaan vähemmän tunteenomaisesti.
Haluaisinkin nyt kuulla kokemuksia venlafaxinin käytöstä teiltä muilta, alensiko se teillä ruokahalua ja jos, niin millaisilla annoksilla? Jatkuiko ruokahaluttomuus koko lääkkeen käytön ajan, vai normalisoituiko se jossain vaiheessa takaisin entiselleen?
Itse olen syönyt mirtatsapiinia pari vuotta sitten, ja se aiheutti kahta kauheampaa ahmimista, jonka seurauksena lihoin 15 kg todella nopeassa tahdissa, ja vihasin itseäni entistä enemmän! Itseasiassa se lääke vain pahensi masennustani. Mirta vaihdettiin sitalopraamiin, jonka jälkeen hillitön ahmiminen loppui ja vaihtui takaisin "vain" satunnaiseen ahmimiseen, mutten huomannut suurtakaan vaikutusta mielialaani, vaikka annostusta nostettiin tasaiseen tahtiin. Lihavuus ylläpitää masennustani. Siitä olen itse vakuuttunut, vaikkeivät lääkärit sitä suostu uskomaan!
Nyt luinkin Venlafaxin-masennuslääkkeestä (tunnetaan myös nimellä Efexor), että se monille aiheuttaa ruokahaluttomuutta, ja monet ovat sen käytön alettua laihtuneet. Minulle virisi toivo, että voisiko tästä lääkkeestä olla minulle apua! Masennukseeni auttaisi huikeasti jo pelkästään se, että pakonomainen ruuan ajattelu ja syöminen loppuisi. Ei olisi pahitteeksi saada painoakin alas edes vähän, jolloin en enää häpeäisi ja inhoaisi itseäni, kuten nyt. Tietty masennuslääkkeen muukin teho tekisi tehtävänsä, mutta uskon, että suurin tekijä olisi se, että voisin suhtautua ruokaan vähemmän tunteenomaisesti.
Haluaisinkin nyt kuulla kokemuksia venlafaxinin käytöstä teiltä muilta, alensiko se teillä ruokahalua ja jos, niin millaisilla annoksilla? Jatkuiko ruokahaluttomuus koko lääkkeen käytön ajan, vai normalisoituiko se jossain vaiheessa takaisin entiselleen?
Itse olen syönyt mirtatsapiinia pari vuotta sitten, ja se aiheutti kahta kauheampaa ahmimista, jonka seurauksena lihoin 15 kg todella nopeassa tahdissa, ja vihasin itseäni entistä enemmän! Itseasiassa se lääke vain pahensi masennustani. Mirta vaihdettiin sitalopraamiin, jonka jälkeen hillitön ahmiminen loppui ja vaihtui takaisin "vain" satunnaiseen ahmimiseen, mutten huomannut suurtakaan vaikutusta mielialaani, vaikka annostusta nostettiin tasaiseen tahtiin. Lihavuus ylläpitää masennustani. Siitä olen itse vakuuttunut, vaikkeivät lääkärit sitä suostu uskomaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainakin mulla nuo sivuvaikutukset kuten huono olo ja ruokahaluttomuus meni muutamassa päivässä ohi, mutta toi nyt on todella yksilökohtaista.
Mulla ei ole ainakaan vaikuttanut ruokahaluun. Tai ainakin makea maistuu entiseen tahtiin :)
Hei!
Itse sairastan ahdistuneisuushäiriötä, masennusta ja syömishäiriötä, minulla on BED.
Syön fluoxetiinia, annoksella 80 mg/vrk, oikeastaan noihin kaikkiin, mutta annoksen korkeus johtuu nimenomaan tuosta BED-syömishäiriöstä.
Sh:ssä annokset ovat korkeita, matalat eivät juurikaan auta niihin. Fluoxetiinin on todettu olevan paras mahdollinen (toki on yksilöllistäkin) SSRI-lääke nimenomaan syömishäiriöihin. Kauppanimiä lääkkeelle on m. Seronil, tuolta lisätietoa, hintoja ym.
http://www.yliopistonapteekki.fi
Minulla tämä lääkitys toimii, aloitin 20 mg:lla ja siitä sitä sitten nostettiin.
Psykiatri joka diagnosoi tuon BED:n, ehdotti fluoxetinia.
Depressioon, ennen BED:n puhkeamista olen kokeillut useita eri lääkkeitä, niin trisyklisiä kuin SSRI- ja SNRI-lääkkeitä. Efexor on SNRI-lääke.
Kyllä Efe auttoi depressiossa (terapia rinnalla), mutta minulla se nosti verenpainetta selkeästi joten se oli lopetettava. Käytin sitä vajaat 6 kk.
Olen nyt käyttänyt Seronilia reilun vuoden, ahminta on vähentynyt ja mikä ihaninta, olen laitunut tässä ajassa reilut 20 kg. Tuon lääkityksen lisäksi käyn terapiassa ja tapaan ravitsemusneuvojaa silloin tällöin.
Mirtaa en voi käyttää edes unta antamaan, siis matalaakaan (minulle unta antoi 7,5-15 mg Remeronia) annosta, se kerää heti nestettä ja aiheuttaa makeanhimoa. Kas kun tätä soppaa on hämentämässä vielä unettomuuskin;((
. (normaalisti en ole pahimpinakaan ahmimiskausina ahminut makeaa)
Minulle ahminta on ollut (ja toki edelleen sitä esiityy silloin tällöin) sitä, että söin kuudelle hengelle tarkoitetun lasagneannoksen, leipää siihen päälle ym.ym.ym., en sentään ruokien pahvipakkauksia tai jääkaapin valoa, mutta melkein kaikki muu meni alas kurkusta. Jäätelö, keksit, pullat ja makeiset, niitä en ole koskaan ahminut, en tiedä miksi..
Minulla on edelleen huimasti ylipainoa, siis todella paljon, mutta suunta on nyt oikea ja olotila parempi, kaikin puolin. Karisseet kilotkin ovat antaneet toki positiivista mielialaa.
Toivon mukaan sinulle löytyy sinua auttava lääke. Käytkö terapiassa? Oletko psykiatrin vai yleislääkärin hoidossa.
Tsemppiä sinulle!
Kiitos kaikille kommenteista! Ja erityiskiitos sinulle, Bediläinen. :)
Minulla on täsmälleen sama "tyyli" kuin sinulla, eli että saatan vetää koko vuoallisen lasagnea tai vaikka makaronilaatikkoa, tai melkein mitä vain ruokaa. Herkkujakin ahmin, mutta niitä paljon harvemmin. Tosin jos ostan jätskipaketin, niin se menee kyllä kerralla.
En käy terapiassa, ja tällä hetkellä olen yleislääkärin hoidossa. Mulla on se tilanne, että sairastin vaikean masennuksen n. 3-4 vuotta sitten johon sain ihan hyvää hoitoa sinäänsä, mutta syömisongelmistani ei kukaan ollut silloin kiinnostunut. En ehkä osannut tarpeeksi painokkaasti sanoa, että mielestäni se on ongelmistani pahin ja nimenomaan aiheuttaa sitä masennusta. Nyt olen tämän kolmen vuoden ajan ollut kohtuullisen hyvässä kunnossa, joskin lieviä masennusjaksoja on olllut aika-ajoin, ja tuo ahmiminen on myös mennyt jaksoittain. Tosin nyt on viime kuukaudet olleet aika vaikeita ja ihan vast ikään olen lähtenyt hakemaan uudestaan apua.
Bediläinen, osaatko eritellä miten tuo fluoksetiini sinulla toimii/auttaa? Vähentääkö se ruokahalua? Haluaisin nimenomaan lääkkeen, joka saisi aikaan sen, ettei tarvitsisi ajatella koko ajan ruokaa.