Mä huomasin vuoden alusta olevani raskaana. ehkäsyä oli käytetty, kondomi vaan oli mennyt ilmeisesti rikki, kun seuraavana päivänä tajusin, menin apteekkin ja hain jälkiehkäsypillerit. ei tullut mitään komplikaatioita pillereistä, joten oletin että kaikki oli hyvin. menkat ei kuitenkaan tullut, ja vaikka tiesin jo että olen raskaana tehtiin terveydenhoitajan kanssa testi joka osoitti positiivista. laskettu aika oli 2.10,
mä olin arvion mukaan 5vkolla.
terkkari tietenkin kyseli että mitä haluan tehdä. sanoin etten tiedä. mä jäin miettimään..
parin viikon päästä töissä kävi huonosti...olin töissä ravintolassa jossa oli kaksi kerrosta, olin menossa rappusia alas puolessa välissä kun asiakas tahallisesti työnsi mua alas päin. törmäsin kaiteeseen ja sieltä mahalleen lattialle. Nousin ylös ja olo oli normaali, ajattelin ettei tässä mitään ja jatkoin töitä. parin tunnin päästä tuntui oudolta kun olin sulkemassa ravintolaa.
mä olin ruvennut vuotamaan verta. pomo kiireesti ajo mut päivystykseen jossa todettiin että mun törmääminen kaiteeseen oli aiheuttanut sen vuodon. lääkäri sano että on mahdollista saada pidettyä lapsi tai sitten se tulee ulos omia aikojaan..lääkäri anto mun miettiä jonkun aikaa.
olo vaan paheni ja lääkäri ilmotti ettei hän edes yritä pitää lasta. päätös oli keskytyksen tekeminen. pelättiin et mulle tulis muita komplikaatioita jos antais sikiön tulla omia aikojaan. mulle tehtiin siis imukaavinta.
papereissa lukee raskauden keskeytys -04, ei että sain keskenmenon. eipä kai se mihinkään vaikuta, muuta kun omaan oloon. en ollut vielä saanut päätettyä mitä teen. edes lapsen isälle en kertonut,kukaan ei tiennyt. ainoastaan pomo joka ihmetteli että miks mut nukutettiin ja vietiin leikkaus saliin..
koitan kai sanoa että aina ei päätös tule äidiltä. aina ei elämä mene niin kuin suunittelee. en uskalla enää edes arvella olisinko päättänyt pitää lapseni vai en. sillon mä kiduttaisin itseäni. ainut ongelma on se että mä en voi puhua asiasta kenellekkään, kukaan ei huomannut mussa mitään erillaista. ei raskauden aikana eikä sairaalassa olon jälkeen. mä olin töistä pois sopivasti vapaapäiväni ja palasin töihin heti seruaavana päivänä. mä kai koitin unohtaa.
nyt mun äitini saa vauvan, yöt menee miettiessä asioita. mä olisin saanut vanessani tai jaroni..mä en vaan päässyt päättämään siitä...
mä olin arvion mukaan 5vkolla.
terkkari tietenkin kyseli että mitä haluan tehdä. sanoin etten tiedä. mä jäin miettimään..
parin viikon päästä töissä kävi huonosti...olin töissä ravintolassa jossa oli kaksi kerrosta, olin menossa rappusia alas puolessa välissä kun asiakas tahallisesti työnsi mua alas päin. törmäsin kaiteeseen ja sieltä mahalleen lattialle. Nousin ylös ja olo oli normaali, ajattelin ettei tässä mitään ja jatkoin töitä. parin tunnin päästä tuntui oudolta kun olin sulkemassa ravintolaa.
mä olin ruvennut vuotamaan verta. pomo kiireesti ajo mut päivystykseen jossa todettiin että mun törmääminen kaiteeseen oli aiheuttanut sen vuodon. lääkäri sano että on mahdollista saada pidettyä lapsi tai sitten se tulee ulos omia aikojaan..lääkäri anto mun miettiä jonkun aikaa.
olo vaan paheni ja lääkäri ilmotti ettei hän edes yritä pitää lasta. päätös oli keskytyksen tekeminen. pelättiin et mulle tulis muita komplikaatioita jos antais sikiön tulla omia aikojaan. mulle tehtiin siis imukaavinta.
papereissa lukee raskauden keskeytys -04, ei että sain keskenmenon. eipä kai se mihinkään vaikuta, muuta kun omaan oloon. en ollut vielä saanut päätettyä mitä teen. edes lapsen isälle en kertonut,kukaan ei tiennyt. ainoastaan pomo joka ihmetteli että miks mut nukutettiin ja vietiin leikkaus saliin..
koitan kai sanoa että aina ei päätös tule äidiltä. aina ei elämä mene niin kuin suunittelee. en uskalla enää edes arvella olisinko päättänyt pitää lapseni vai en. sillon mä kiduttaisin itseäni. ainut ongelma on se että mä en voi puhua asiasta kenellekkään, kukaan ei huomannut mussa mitään erillaista. ei raskauden aikana eikä sairaalassa olon jälkeen. mä olin töistä pois sopivasti vapaapäiväni ja palasin töihin heti seruaavana päivänä. mä kai koitin unohtaa.
nyt mun äitini saa vauvan, yöt menee miettiessä asioita. mä olisin saanut vanessani tai jaroni..mä en vaan päässyt päättämään siitä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eiköhän se ollut keskenmeno. En oikein jaksa uskoa, että ilman asianmukaisia papereita, joita aborttiin vaaditaan mentäisiin keskeyttämään raskaus tuosta vaan. Kertomasi perusteella minä ammatti-ihmisenä näen tilanteen niin, että raskaus oli selvästi keskeytymässä, ja toimenpide tehtiin, jottei sinun olisi tarvinnut "synnyttää" sikiötä. Kivut ja verenvuoto kenties kuinka kauan ?
Jos asia vaivaa kovin, käy terveydenhoitajan luona puhumassa asiasta. Voit myös soittaa sairaalaan jossa toimenpide tehtiin ja sitten yrittää sopia soittoajan lääkärille selvittelyä varten.
Olisi hyvä päästä puhumaan asiasta jonkun, vaikka ihan vieraankin kanssa, jotta se ei liikaa patoutuisi sisällesi.
Vielä sen verran, että varhainen keskenmeno on hyvin tavallinen, ja on mahdollista, ettei tapaturmallasi ollut osuutta asiaan ja jos oli, niin kenties vaurioitti sen verran, että asian piti tapahtua näin. Vauva on aika hyvin suojassa vatsassa kolhuilta.
Mene sinne terveydenhoitajalle ja kerro murheesi.
Menetetty vauva on surtava pois.