Tässä ei oo mitään järkeä. Oon asunut uudella paikkukunnalla muutaman vuoden enkä tunne täältä ketään muita paitsi muutaman sukulaisen. Kaikki muut mun ikäiset elää jo perheidensä tai mies/naiskavereidensa kanssa ja mun elämä polkee paikallaan kiertäen kehää yksinäisyydessä. Elämän pääsisältö näyttää olevan työ jota kukaan ei arvosta. Käytän depressiolääkettä ja senkin vuoksi arkailen uusiin ihmisiin tutustumista ja varsinkin seurustelun aloitusta. Kaikki kun ei ymmärrä eikä suvaitse lääkkeiden käyttäjiä. Ajattelen usein että olisi sama jos häipyisin täältä.
Polkee paikallaan
alamäessä
2169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Käytän depressiolääkettä ja senkin vuoksi arkailen uusiin ihmisiin tutustumista ja varsinkin seurustelun aloitusta. Kaikki kun ei ymmärrä eikä suvaitse lääkkeiden käyttäjiä."
Ei niiden käyttöä ole varmaan pakko tuoda esille. En ainakaan itse mainosta kellekkään käyttäväni.
En jaksa enää haaveilla tai suunnitella mitään. Jään kohta työttömäksi ja kun työ loppuu en jaksa miettiä mitä tekisin jatkossa. Ei musta ole mihinkään. Jännitän ja stressaan koko ajan kaikkea ei tämä ole normaalia elämää.