Hänelle olisi tehty jotain todella kamalaa, ja hän kertoisi siitä. Alkaisitko säälimään häntä liikaa, ahdistaisiko se liikaa, muuttaisiko se suhtaumistasi häneen. Niin on käynyt joskus, ymmärrän sen, mutta joskus luottaminen on sen takia vaikeaa.
Mitä jos
kertoisin kivusta
14256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En alkaisi en.Parempi kun kerrot hänelle asiat niinkuin ne ovat!
Kuuntelisin. En tiedä säälisinkö, yrittäisin ymmärtää ja tukea.
voi olla että itkisin kanssasi,ja halaisin
pieni lisäys edelliseen.muuttaisi suhtautumista,mutta vain parempaan päin.se selittäis monta asiaa...
avoimuus osoittaa vahvuutta.
se että pystyy kertomaan avoimesti itsestään ja elämästään vaikeitakin asioita toiselle osoittaa todellista vahvuutta.
kykenee olemaan heikko toisen edessä tarjoaa toiselle luottamusta.
se on juuri sitä oikeanlaista vahvuutta joka vie elämässä eteenpäin ja mahdollistaa upean suhteen kahden ihmisen välillä.
hei tässä mä olen, ja kerron miksi olen tälläinen ja tunnen näin elämästä.
liittyyks tää kirjoitus jotenkin menneen viikolopun tapahtumiin,siis tää avautuminen?
Ei, en ole nähnyt häntä tänä viikonloppuna. Hienoja vastauksia ja toivoa antavia muuten kiitos niistä.
Riippuu asiasta,niillä kun on aina kaksi puolta.
Kuuletko sinä sen oikean version,sitä et tiedä varmasti.
Vai onko "jutun"kertominen säälin kerjäämistä...
Ei, kysymys on asiasta josta kertominen on vaikeaa, sellaisilla asioilla ei kerjätä sääliä.
Jotkut osaavat manipuloida...
Muista tämä!
koska ihmisluonto nyt vaan on... Kaikki me tarvitaan välillä ymmärrystä, vaikkei
ehkä ihan sääliä, niin tukea.
En muista, muistan ja ajattelen asioita joita itse haluan ja omasta tahdostani. En kenenkään toisen kehoituksesta jos siltä ei tunnu. Eikä mielestäni kenenkään tarvitse tehdän niin. Jotkut osaavat myös näköjään arvostella tuntemattomia erittäin negatiivisesti.
Totta, kunhan toinen ei jää liikaa miettimään asiaa, se on niin ahdistava itsestänikin joskus että pelkään sen kertomista, tosin olen tehnyt asian kanssa paljon työtä ja edistynyt. Asia on vain sellainen että mahdollisen suhteen kannalta on se pakko jossain vaihessa kertoa.
Nimimerkki coldplay kirjoitti hienosti tästä asiasta!
Mitä toiseen ihmiseen tulee, hän kohtaa asian ja käsittelee sen siten ja siinä ajassa, mikä hänelle on ominaista... Ihmisillä on lähes kaikilla omat traumansa, toisilla enemmän toisilla vähemmän; omat traumat voivat auttaa kohtaamaan, ymmärtämään, suhtautumaan oikein. Tuskin kukaan haluaa jatkuvasti ahdistavia ajatella, mutta ne syventävät hänen kuvaansa sinusta ja mitä luultavimmin pidemmällä aikavälillä vahvistavat suhdettanne.