tunnustamalla ongelman itselle

apua saanut kirjoitti:

miten suhtautua ystävään jolla on varmaan jokin ongelma mielenterveyden kanssa sillä lihonut viime vuosina n. 40kg ja mennyt aivan passiiviseksi vaikka ei kovin aktiivi ole koskaan ollut.
hänelle tulee aina jokin vakava sairaus ja sitten sairaus paranee itsestään ja näitä tapauksia on useita.
häntä on tutkittu todella paljon mutta sama kaava toistuu sairauksissa.
olenkin sanonut hänelle itselleen että jos tulee todellinen sairaus niin eihän sitten usko sitäkään.

välillä ollaan puhuttu melko suoraan ja olen koittanut sanoa hienotunteisesti
että minullakin on niitä jaksoja jolloin on passivinen mutta kun hänellä on vuosia ja voi pahoin (muissa on vika kaikissa asioissa)tunustamalla
mutta hänelle moelenterveys ongelmat on arka paikka.

hänen siskonsa kanssa puhuttiin niin mielestäni hän vain ruokkii veljensä olemattomia sairauksia ramatisoimalla niitä siskolla on vähän samantyylinen
sairaushistoria ollut pitempään.
sanoin siskolle että hänkin vois sanoa veljelleen mielenterveydestä hän ei halunnut puhua siitä.
pitääkö minun ystävänä seurata vain sivusta kun toinen voi pahoin ja vaijeta että ystävyys säilyy.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä