Tällä palstalla on taitettu peistä ammattiliikenteen ja huviveneliikenteen keskinäisistä velvollisuuksista ja oikeuksista. Kannanotot ovat olleet monilta osin asiantuntevia ja mielenkiintoisiakin. Lupasin aiemmin palata asiaan perusteellisemmin ja koska itse olen ammattimerenkulkija (merikapteenin tutkinto) sekä lisäksi huviveneilijä jo pikkupojasta lähtien, haluan tuoda julki oman säädöspohjaan ja kokemukseeni perustuvan näkemykseni, tosin foorumin luonteesta johtuen melko typistetysti.
Koska sellaista sääntöä, että huvialus väistää ammattiliikennettä ei ole olemassakaan ja jotta asia selkenisi juurta jaksaen, lienee parasta lähteä aivan alusta. Kansainväliset säännöt yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä, paremmin "Meriteiden säännöt" nimellä tunnettu, A-osassa 2. säännössä toteaa, että "Nämä säännöt eivät vapauta alusta tai sen isäntää, päällikköä tai laivaväkeä seuraamuksista, jotka ovat johtuneet näiden sääntöjen noudattamatta jättämisestä taikka merimiestavan tai tapaukseen liittyvien erityisten olosuhteiden edellyttämän varotoimen laiminlyömisestä." Sääntö antaa siis ymmärtää, ettei niitä tule pitää täydellisinä, vaan että niitä tulee käyttää järkevästi ja yhteisymmärryksessä "hyvän merimiestavan" kanssa. Laivanisännän osuuteen puuttumatta voidaan todeta, että veneilijääkin koskevaan hyvään merimiestapaan mm. kuuluu, että väistövelvollinen tai ohittava alus ottaa huomioon kuljettaessa ohitettavan tai väistettävän aluksen läheisyydessä, että väistettävällä saattaa olla tuulesta tai merenkäynnistä johtuvia suunnanpitovaikeuksia. Tällainen alus tulee ohittaa tai väistää turvallisen etäältä. Esimerkiksi isot risteily- ja kauppa-alukset hitaasti väylällä liikkuessaan eivät tottele kovin hyvin ruoria.
8. sääntö "Toimenpiteet yhteentörmäämisen välttämiseksi" (mikä kannattaa kerrata) kehottaa ennen kaikkea käyttämään tervettä harkintaa. Kun väistämissääntöjä noudatetaan järkevällä tavalla, saavutetaan kaikissa tilanteissa se tarkoitus, jota varten säännöt on laadittukin: estetään alusten yhteentörmäykset. Kahden aluksen kohdatessa on kummankin aluksen vahtipäällikön (pienveneissä usein päällikön)ajateltava myös sitä, miltä tilanne toisesta aluksesta katsellen saattaa näyttää. Toimenpiteet tulee tehdä hyvissä ajoin ja niiden tulee olla sellaiset, että ne selvästi ja helposti havaitsee toisesta aluksesta. Kannattaa muistaa, että odottavan aika on aina pitkä, ts. sen joka odottaa toisen tekevän jotakin.
9. sääntö "Ahtaat kulkuväylät" (kannattaa myös kerrata) koskee kaikkia ja kaikenlaisia aluksia. Säännöissä ei ole määritelty, mikä on ahdas kulkuväylä, mutta sellaisena on pidettävä väylää, jossa kulkuolosuhteiden vaikutuksen takia väylänsuuntaisesti kulkevilla aluksilla on vaikeaa tai mahdotonta noudattaa toistensa näkyvissä olevien alusten väistämissääntöjä sellaiseen alukseen nähden, joka ylittää kulkuväylän. Saamani tulkinnan mukaan Suomessa kaikkia julkisia väyliä on pidettävä ahtaina kulkuväylinä.
Samassa säännössä säädetään lisäksi, etteivät pienet alle 20 metrin mittaiset alukset tai purjealukset saa vaikeuttaa toisten alusten kulkua, vaikka itsekin navigoisivat väylän suuntaisesti. Määräykset 9. säännön kohdissa b, c ja d säätävät, että "pienalukseksi" katsotun on hyvissä ajoin, ennen kuin yhteentörmäämisen vaara on olemassa, ohjausliikkeillään annettava ymmärtää, että se väistyy toisen aluksen kulkuväylältä. Kohdan b sana "itse" tarkoittaa siis alusta, ei väylää, mitä eräässä kannanotossa pohdittiin. Kohdassa d on mainittu mahdollisuudesta antaa äänimerkki, vähintään 5 lyhyttä toisiaan nopeasti seuraavaa ääntä ja täydentää sitä vastaavalla määrällä valomerkkejä. Tämä äänimerkki on ns. varoitussignaali.
II osaston säännöt koskevat vain tilanteita, jolloin kaksi alusta kohtaa toisensa merellä ja ne ohjailevat toistensa liikkeiden mukaisesti. Alusten on myös oltava toistensa näkyvissä optisin keinoin. Niinpä niitä ei tässä kannata käydä sen tarkemmin lävitse, sillä väylästössämme liikuttaessa niillä ei ole merkitystä. Samalla keskustelupalstalla olleet pohdinnat tällaisista väistötoimenpiteistä ja toisaalta suunnan ja nopeuden säilyttämisestä ovat tarpeettomia. Näin ollen myös 18. säännön käsittelemät alusten keskinäiset velvollisuudet eivät ole valideja ahtailla kulkuväylillämme. Sen ymmärtääkin helposti, sillä sääntö 34 edellyttää, että säännöissä sallitulla ja määrätyllä tavalla ohjailtaessa on ilmoitettava viheltimellä tehdystä ohjailutoimenpiteestä. Ajatelkaa, mikä äänten kakofonia väylillämme vallitsisi, jos jokainen antaisi aina asianmukaisen äänimerkin ohjausliikettä aloittaessaan!
Kansainväliset säännöt antavat paikallisten erkoisolosuhteiden takia mahdollisuuden asettaa omia kansallisia erityissäädöksiään vesiliikenteessä. Muiden muassa Suomi on säätänyt oman asetuksensa: "Asetus yhteentörmäämisen ehkäisemisestä sisäisillä kulkuvesillä", ns. "Sisävesisäännöt". Niissä on ohjauksen ja kulkusääntöjen osalta annettu erityisvelvote pituudeltaan alle 7 metrin kone- ja purjealuksille pysytellä merkityillä väylillä pois yli 12 metrin pituisten alusten tieltä. Aiemmin voimassa olleissa sisävesisäännöissä on ollut maininta, joka on saattanut olla omiaan aiheuttamaan väärinkäsityksen, että ammattiliikennettä olisi aina väistettävä. Tämä nykyinen on kuitenkin sisällöltään selkeä. On muistettava, että meriteiden säännöt ovat voimassa myös sisäisillä kulkuvesillä.
Edellä kerrotun perusteella voi tiivistyksenä todeta, että vaikka sellaista säännöstä, minkä mukaan huvialus väistäisi ammattiliikennettä ei ole olemassa, käytännössä jo hiemankin isoa huvivenettä suurempia ammattialuksia tulee väylillämme väistää edellä mainituin perustein ja tilanteissa. Tämä on tietenkin kova isku sellaiselle purjehtijalle, joka on tähän saakka luottanut ja uskonut henkeen ja vereen meriteiden sääntöjen 18. sääntöön, minkä mukaan konealuksen on väistettävä mm. purjealusta ja rohkeasti työntynyt Kustaanmiekassa Ruotsinlaivojen keulan eteen nyrkkiä puiden. Itse opin jo pikupoikana terveellisen käytännön ohjeen: "Se alus väistää, jolla on matalampi parras"!
Hyvää ja rentouttavaa veneilykesää!
Koska sellaista sääntöä, että huvialus väistää ammattiliikennettä ei ole olemassakaan ja jotta asia selkenisi juurta jaksaen, lienee parasta lähteä aivan alusta. Kansainväliset säännöt yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä, paremmin "Meriteiden säännöt" nimellä tunnettu, A-osassa 2. säännössä toteaa, että "Nämä säännöt eivät vapauta alusta tai sen isäntää, päällikköä tai laivaväkeä seuraamuksista, jotka ovat johtuneet näiden sääntöjen noudattamatta jättämisestä taikka merimiestavan tai tapaukseen liittyvien erityisten olosuhteiden edellyttämän varotoimen laiminlyömisestä." Sääntö antaa siis ymmärtää, ettei niitä tule pitää täydellisinä, vaan että niitä tulee käyttää järkevästi ja yhteisymmärryksessä "hyvän merimiestavan" kanssa. Laivanisännän osuuteen puuttumatta voidaan todeta, että veneilijääkin koskevaan hyvään merimiestapaan mm. kuuluu, että väistövelvollinen tai ohittava alus ottaa huomioon kuljettaessa ohitettavan tai väistettävän aluksen läheisyydessä, että väistettävällä saattaa olla tuulesta tai merenkäynnistä johtuvia suunnanpitovaikeuksia. Tällainen alus tulee ohittaa tai väistää turvallisen etäältä. Esimerkiksi isot risteily- ja kauppa-alukset hitaasti väylällä liikkuessaan eivät tottele kovin hyvin ruoria.
8. sääntö "Toimenpiteet yhteentörmäämisen välttämiseksi" (mikä kannattaa kerrata) kehottaa ennen kaikkea käyttämään tervettä harkintaa. Kun väistämissääntöjä noudatetaan järkevällä tavalla, saavutetaan kaikissa tilanteissa se tarkoitus, jota varten säännöt on laadittukin: estetään alusten yhteentörmäykset. Kahden aluksen kohdatessa on kummankin aluksen vahtipäällikön (pienveneissä usein päällikön)ajateltava myös sitä, miltä tilanne toisesta aluksesta katsellen saattaa näyttää. Toimenpiteet tulee tehdä hyvissä ajoin ja niiden tulee olla sellaiset, että ne selvästi ja helposti havaitsee toisesta aluksesta. Kannattaa muistaa, että odottavan aika on aina pitkä, ts. sen joka odottaa toisen tekevän jotakin.
9. sääntö "Ahtaat kulkuväylät" (kannattaa myös kerrata) koskee kaikkia ja kaikenlaisia aluksia. Säännöissä ei ole määritelty, mikä on ahdas kulkuväylä, mutta sellaisena on pidettävä väylää, jossa kulkuolosuhteiden vaikutuksen takia väylänsuuntaisesti kulkevilla aluksilla on vaikeaa tai mahdotonta noudattaa toistensa näkyvissä olevien alusten väistämissääntöjä sellaiseen alukseen nähden, joka ylittää kulkuväylän. Saamani tulkinnan mukaan Suomessa kaikkia julkisia väyliä on pidettävä ahtaina kulkuväylinä.
Samassa säännössä säädetään lisäksi, etteivät pienet alle 20 metrin mittaiset alukset tai purjealukset saa vaikeuttaa toisten alusten kulkua, vaikka itsekin navigoisivat väylän suuntaisesti. Määräykset 9. säännön kohdissa b, c ja d säätävät, että "pienalukseksi" katsotun on hyvissä ajoin, ennen kuin yhteentörmäämisen vaara on olemassa, ohjausliikkeillään annettava ymmärtää, että se väistyy toisen aluksen kulkuväylältä. Kohdan b sana "itse" tarkoittaa siis alusta, ei väylää, mitä eräässä kannanotossa pohdittiin. Kohdassa d on mainittu mahdollisuudesta antaa äänimerkki, vähintään 5 lyhyttä toisiaan nopeasti seuraavaa ääntä ja täydentää sitä vastaavalla määrällä valomerkkejä. Tämä äänimerkki on ns. varoitussignaali.
II osaston säännöt koskevat vain tilanteita, jolloin kaksi alusta kohtaa toisensa merellä ja ne ohjailevat toistensa liikkeiden mukaisesti. Alusten on myös oltava toistensa näkyvissä optisin keinoin. Niinpä niitä ei tässä kannata käydä sen tarkemmin lävitse, sillä väylästössämme liikuttaessa niillä ei ole merkitystä. Samalla keskustelupalstalla olleet pohdinnat tällaisista väistötoimenpiteistä ja toisaalta suunnan ja nopeuden säilyttämisestä ovat tarpeettomia. Näin ollen myös 18. säännön käsittelemät alusten keskinäiset velvollisuudet eivät ole valideja ahtailla kulkuväylillämme. Sen ymmärtääkin helposti, sillä sääntö 34 edellyttää, että säännöissä sallitulla ja määrätyllä tavalla ohjailtaessa on ilmoitettava viheltimellä tehdystä ohjailutoimenpiteestä. Ajatelkaa, mikä äänten kakofonia väylillämme vallitsisi, jos jokainen antaisi aina asianmukaisen äänimerkin ohjausliikettä aloittaessaan!
Kansainväliset säännöt antavat paikallisten erkoisolosuhteiden takia mahdollisuuden asettaa omia kansallisia erityissäädöksiään vesiliikenteessä. Muiden muassa Suomi on säätänyt oman asetuksensa: "Asetus yhteentörmäämisen ehkäisemisestä sisäisillä kulkuvesillä", ns. "Sisävesisäännöt". Niissä on ohjauksen ja kulkusääntöjen osalta annettu erityisvelvote pituudeltaan alle 7 metrin kone- ja purjealuksille pysytellä merkityillä väylillä pois yli 12 metrin pituisten alusten tieltä. Aiemmin voimassa olleissa sisävesisäännöissä on ollut maininta, joka on saattanut olla omiaan aiheuttamaan väärinkäsityksen, että ammattiliikennettä olisi aina väistettävä. Tämä nykyinen on kuitenkin sisällöltään selkeä. On muistettava, että meriteiden säännöt ovat voimassa myös sisäisillä kulkuvesillä.
Edellä kerrotun perusteella voi tiivistyksenä todeta, että vaikka sellaista säännöstä, minkä mukaan huvialus väistäisi ammattiliikennettä ei ole olemassa, käytännössä jo hiemankin isoa huvivenettä suurempia ammattialuksia tulee väylillämme väistää edellä mainituin perustein ja tilanteissa. Tämä on tietenkin kova isku sellaiselle purjehtijalle, joka on tähän saakka luottanut ja uskonut henkeen ja vereen meriteiden sääntöjen 18. sääntöön, minkä mukaan konealuksen on väistettävä mm. purjealusta ja rohkeasti työntynyt Kustaanmiekassa Ruotsinlaivojen keulan eteen nyrkkiä puiden. Itse opin jo pikupoikana terveellisen käytännön ohjeen: "Se alus väistää, jolla on matalampi parras"!
Hyvää ja rentouttavaa veneilykesää!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensin kiitoksia hyvästä ja selkeästä kirjoituksesta. Se epäilemättä selvensi monelle käsitteitä. Yhtä kohtaa kuitenkin jäin vahvasti ihmettelemään: sanot, että 9b-kohdan sana "itse" viittaisi alukseen eikä väylään. Suomenkielen sääntöjen ja merkitysten valossa tämä ei ole yksinkertaisesti mahdollista.
En oikein edes ymmärrä, mitä se sana mielestäsi tarkoittaisi alukseen viittaavana tässä yhteydessä? Sitäkö, että alus voi navigoida vain itse, ei muiden toimesta? Sitäkö, että se voi navigoida vain yksin? Ensinmainitussa ei ole järkeä lainkaan, toinen merkitsisi, että väistämään velvollisten olisi poistuttava kokonaan ko. väylältä (eikä vain pysyttävä poissa tieltä).
Minusta ko. sana viittaa yksiselitteisesti väylään ja tarkoittaa vain sen korostamista, että väistettävä alus voi navigoida vain väylällä eikä sillä ole varaa poistua väylältä. En ole lukaissut englanninkielisten sääntöjen tätä kohtaa, eli en tiedä, onko käännösvirheen mahdollisuus olemassa.
"A vessel of less than 20 meters in lenght or a sailing vessel shall not impede the passage of a vessel which can safely navigate only within a narrow channel or fairway".
Ilman muuta se tarkoittaa, että alus voi navigoida vain väylällä eikä sillä ole varaa poistua väylältä. Mutta siinä on mukana myös aspekti, että pienten alusten on todella ymmärrettävä pysyä pois sellaisilta väyliltä, joilla tämä alus voi navigoida vain yksin. Tämän onnistumista varten tulee toteuttaa riittävää näkö- ja kuulotähystystä (= radioliikennettä).
snadimpi antaa tietä, viisaampi väistää jos samankokoiset.
Ensinnä kiitokset hyvästä sääntötiivistelmästä, tuollaista on paljon mukavampi lukea kuin pykäliä.
Yksi asia jäi mietityttämään; minulle ei vielä selvinnyt että miten päädyit seuraavaan johtopäätökseen.
"käytännössä jo hiemankin isoa huvivenettä suurempia ammattialuksia tulee väylillämme väistää edellä mainituin perustein ja tilanteissa."
isoa huvivenettä suurempi ammattialus;
- mikä on ison huviveneen mitta?
- miten erotan ammattialuksen ?
ja sitten vielä, mikä on se viittaamasi kohta jonka perusteella tällaista isoa huvivenettä suurempaa ammattialusta tulee väistää ?
suurempi ammattialus oli todella löysästi ja määrittelemättömästi sanottu, tosin tahallaan. Koska oletin, ettei ketään kiinnosta vastata ja kommentoida, laitoin tällaisen "täkyn", anteeksi menettelyni. Ei sitä voi todellakaan paljon mistään nähdä, paitsi tunnusmerkein ja -värein varustetuista aluksista, oikeastaan mitenkään, onko ammattialus vai huvialus. Kuunari Helenaakin voi luulla huvialukseksi, vaikka sillä oikeastaan harrastetaan ammattimaista purjehduskoulutusta. Ja ne perusteet ovat ne asetukseen perustuvat tekstissä esitetyt.
Joo, kala kävi syöttiin joten saatiin keskustelua aikaiseksi.
Eli summa summarum, asetukset eivät ole muuttuneet;
- ammattiliikenteellä ei ole etuajo-oikeutta
- moottorialus väistää purjealusta
- syväys, ohjailu yms rajoitteet antavat etuoikeuden
Järkeä saa toki käyttää, jos laiva (tai pienempi) ajaa itsepintaisesti kohti niin kannattaa pyrkiä alta pois (vaikka olisi oikeassakin..). Kannattaa myös väistää mikäli väistämisvelvollinen ei sitä meinaa tehdä.
Törmäykset kun tahtovat kuitenkin hidastaa matkaa enemmän kuin väistöliike, puhumattakaan henkilövahingoista.
Suunnan ja nopeudensäilyttämisen vastuu on etuajo-oikeutetulla, joten selkeyden vuoksi tulisi kaikkien (mukaanlukien koivuhalkoja saareen maksua vastaan kuljettavan Busterin) noudattaa väistämissääntöjä.
olipa siinä mieltä laajentava kirjoitus.jopa 5,5 metrisellä ja 2W KIERTÄÄ nyt kiviäkin ihan toisella mielellä.