Apua.

Voi kurja miten surullinen tilanne sinulla. Minulle ja avomiehelleni kävi kesällä niin että raskaustesti näytti vihdoinkin positiivista. Olimme puolisen vuotta olleet ilman ehkäisyä ja tarkoituksena oli, että vauva saa tulla jos tullakseen. Mutta raskauden varmistuttua mies muuttikin mielensä ja vaati tekemään aborttia sanoen, ettei halunnutkaan vielä vauvaa...
En kyennyt aborttiin ja lopulta erosimme riitaisasti. Olen onnellinen pikkuisesta masussani, mutta rankkaahan tämä on yksin odottaa :(
Voimia sinulle

Tuttu tilanne.

Myös meillä kävi vahinko ja minä halusin pitää lapsen. Mies taas ei. Uhkaili miten ei enää rakasta minua ja hänelle on sama kenen kanssa lapsen kasvatan.

Odotusajan olin yksin. Tai oli mies jollain tapaa siinä sivussa mukana. Mutta kun lapsi syntyi,ei mies ole meistä erossa ollut kuin pakolliset työt yms. jutut. Lapsi on hänelle kaikki kaikessa.

Meillä onneksi asiat kääntyi parhain päin ja lopputulos on onnellinen. Toivon että myös teille käy niin ja mies hetken mietittyään tajuaa kuinka onnekas hän oikein on! Kun ei niitä lapsi enää niin vaan tehdä. Ne on tullakseen jos tulee.

Olette ilmeisesti jo ihan aikuisia, ettekä enää ihan teinejä? Onko sinulla/teillä edes kohtuullinen mahdollisuus elättää lapsi? Oletteko jo vähän "vakiintuneempi" pari, ettekä vasta parisuhteen alussa?

Jos vastasit kaikkiin näihin kysymyksiin "kyllä", miksi sinun pitäisi tehdä abortti? En sano, etteikö vastaus "ei" olisi aivan yhtä hyvä syy pitää lapsi, mutta jos vastasit myöntävästi, siinähän on jo perustukset ihan kohdillaan. Jokainen aikuinen ihminen tietää, että kun harrastetaan seksiä, ehkäisyn kanssakin, on aina pieni mahdollisuus tulla raskaaksi. Kyllä miehenkin pitäisi parisuhteessa tästä olla tietoinen ja siihen vaihtoehtoon varautunut. Tuommoinen erolla uhkailu ei kyllä ole kovin kypsää käytöstä. Noh, joka tapauksessa päätös on tosiaan sinun. Jos et ihan oikeasti tahdo aborttia, älä tee sitä. Sinun täytyy pystyä elämään päätöksesi kanssa. Jos teet abortin, mutta jäät katumaan sitä, saatat ehkä myöhemmin syyttää siitä miestäsi, ja se ei taas lupaa suhteelle muutenkaan hyvää. Jos pidät lapsen, mies joko jää tai ei. On ihan mahdollista, että hän muuttaa ajan mittaan mielensä, mutta voi myös olla ettei muuta. Valmistaudu siis siihen, että saatat myös jäädä lapsen kanssa yksin.

Onnea ja jaksamista sinulle.

Ensiksikin Jaksamisia sinulle,ja voimia!
Mies on todellakin typerä kun painostaa sinua abortilla. Päätös on yksin sinun. Älä tee mitään,mitä et itse halua.
Jos lapsen aiot pitää, ja mies lähtee (ei muuta mieltään), on sinulla varmaan lähiympäristössä ystäviä,perhe? Jotka auttavat sinua tarpeen vaatiessa.
Pysy vahvana!
Ja eikös se mies ole itsekäs tässä asiassa, hän ajattelee vain itseään, ei sinua, tai tulevaa pienokaista!

Hei meillä oli sama tilanne ku sain tietää odottavani lasta. Kun tulos sitten näkyi mulla näytössä mietin kolmesti,että pidänkö lapsen ja tulin lopputulokseen etten halua keskeyttää raskautta,koska se on syytön olemassa oloonsa.

Vahinkona tämäkin raskaus tuli ja ainoastaan oli keskeytetty yhdyntä ehkäisykeino ja toimikin sen pari vuotta ihan hyvin, mutta mulla meni itel laskut sekaisin menkuista ja ovulaatiosta ja suoraan ovulaatiopäivänä tuli sisälle,mikä moukan tuuri mulla kieltämättä oli. ajattelin silloin ku tunsin että oli ovulaatio,ettei nyt vahinko voi tulla kerrasta,mutta näköjään näin kävi :)

Avopuolisolleni kerroin asiasta itkien, että olen raskaana ja perään lisäsin että pidän sen. Mies katsoi mua vähän aikaa eikä puhunu oikein muuta kuin että "minähän sanoin etten halua vielä lasta"

Rv oli tuolloin 5 3 ja kuukauden pohtimisen jälkeen on eri ääni kellossa. Kävin neuvolassa 10 4 viikolla ja näin varhaisultrassa pienokaisen ja kerroin hänelle innoissani kuinka sillä nyrkki siellä heilu ja näin,nii mies nyt on tottunut ajatukseen vauvan tulosta pikku hiljaa :) vaikka eka oli nii vastaan ja hoki aborttia,mutta ku sanoin tarpeeksi monesti että kasvatan sen vaikka yksin nii kyllä se sit huomas että olen ihan tosissani.

nyt seuraavalla viikolla on sitten np ultraus johon mies lähtee silkasta uteliaisuudesta matkaan ja neuvolaankin lupautu lähtemään seuraavalla kerralla. Tais huomata nyt ettei se raskaus ole yksin minun ja vauvan välinen vaan myös hän voi osallistua :) ja pieni on nyt kummankin osalta toivottu.. odotellessa koska mies kertoo omille vanhemmilleen raskaudesta kun mulla tietää jo puoli sukua :)


voimia sinne ja toivotaan että sulle käy yhtä hyvä tuuri kun mulle :) Kyllä ne miehet aika hyvin sulattaa asian sitten se on todellisempaa annat vaan osallistua kaikkeen mikä liittyy raskauteen niin kyllä sen pitäs sitten auttaa, jos ei ole ihan tunteeton. meilläkään kuitenkaan ole ikää minulla ku 22 ja mies on 29

Voimia sinulle! Yritä olla ajattelematta koko asiaa, koska et siihen juurikaan voi vaikuttaa. Miehesi päättää jääkö vai lähteekö, se ei ole sinun tehtäväsi. Älä pidä aborttia edes vaihtoehtona, jos siihen päätyisit niin luultavasti menettäisit vain molemmat. Vai voisitko SINÄ rakastaa vielä miestä joka sinua tuollaisella asialla kiristää, miksi yhteinen lapsi olisi NIIN kauhea ajatus..