sä et hylkää mua mun ongelmien tähden. Mutta pahoin pelkään pahinta.
Jos rakastat niin
asiat aika huonosti
20686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ei kukaan ketään hylkää jos rakastaa.
voit luottaa siihen.
toivotaan niin.
ja rakastaminen edellyttää kunnioitusta
ei kukaan halua paskiaista rakastaa!
mutta oletko koskaan miettinyt miten itse olet toista kohdellut? vai onko hän ihan syyttä suotta ollut niin paskiainen?
onko sulla tietoa mun elämästä?
vai mistä ihmeestä sä vedit johtopäätöksen että joku on mulle ollut paskiainen,
ois kiva tietää?
no etköhän sä ole siitä aika paljon kertoillut täällä?
ja ajattelin vaan kun noin kirjoitit niin todennäköisesti on omaa kokomusta asiasta.
ed.
olet siis lukenut mun kirjoittamiani tekstejä.
niin totta on että olen saanut elämässä kyllä paskaa niskaan ihan riittävästi, nuorempana monesti ihan ansaitustikin. kuka ei olisi =)
mun "aikuiseksi" kasvu kuitenkin tapahtui aika ajoissa ja alkoi hyvin rajusti 22 vuoden ikäisenä jolloin menetin terveyteni aika lailla totaalisti, jota kesti 6 vuotta.
siitä johtuen jouduin kasvamaan henkisesti hyvin paljon jo nuorena että ylipäänsä siitä selviydyin, ja jouduin miettimään elämän vakavia asioita ekan kerran pakon edessä pitkään.
kuten kuolemaa. ja mistä mun arvopohja on syntynyt elämälle.
siinä iässä aluksi se terveydenmenetys tuntui tottakai todella epäoikeudenmukaiselta ja vitutti kun pientä eläintä pitkään tottakai olin myös kovin katkera.
mutta kaikkien tapahtumien johdosta mulle tapahtui lopulta kova henkinen kasvu ja tajusin saaneeni suht nuorena aika isotkin onnen avaimet käsiini.
eli loppuen lopulta olin kiitollinen kaikista tapahtumista,
muuten en olisi mitä olen tänä päivänä.
voin sanoa että oikeasti arvostan ihmisiä ja heidän tunteitaan
yritän auttaa ja tukea parhaani jos tapaan ihmisiä jotka joutuvat kärsimään elämässä epäoikeudenmukaisuuksista.
olen siis huomannut että aina ei asioihin elämässä voi itse vaikuttaa ja on asioita joita ei voi muuttaa, jotka täytyy vain hyväksyä.
mutta asioita joihin voi vaikuttaa omalla toiminnallaan on esimerkiksi ihmissuhteet siksi niiden selvittämiseen pitäs aina tehdä kaikkensa.
itse voin sanoa niin tehneeni hyvällä omalla tunnolla.
en ole kenellekään aiheuttanut mielipahaa tahallani teollani ja jos olen tajuamattani jotain ihmistä käytökselläni loukannut olen aina pyytänyt anteeksi ja selvittänyt tilanteen juurta jaksain, katunut, ja sen osoittanut.
en ikinä jätä asioita selvittämättä enkä polttele siltoja takanani.
kaikki ihmiset eivät kuitenkaan käyttäydy sinnepäinkään.
vaan esim jotkut ihmiset kaatavat syytömien niskaan todella kurjaa omaa pahaa oloansa. eivätkä selittele mitään, tai mistä syystä vaikka kysyisi kuinka kohteliaasti tai vaikka kerjäisi vastausta.
ja lopuksi häviävät kuin tuhka tuuleen katumatta mitään.
yrittävät vielä kaikenlisäksi lopuksi syyllistää toista ihan järjettömin keinoin oikeuttakseen itselleen ja toisille oman kurjan käytöksensä.
ikäänkuin toisten loukkaamista jotenkin vois oikeuttaa?????
lisäät vielä yhtälöön sen että itse kohtelit toista aina ystävällisesti ja tuit häntä hänen vaikeina hetkinäkin, minkä pitäs olla ainakin terveen ihmisen mittapuun mukaan hyvin arvostettava asia.
siinäs sitten itse alat miettimään mitä on tapahtunut ja miksi.
vastaushan on ettei tervejärkinen ja tunnemaailmaltaan terve ihminen niin käyttäytysikään koskaan.
tai jos ois toiminut jostain ihmeen poikkeuksellisesta syystä niin,
ois kyllä myös korjannut tilanteen jälkeenpäin edes, ja katunut kovasti.
minkälaisia fiiliksiä ja ajatuksia sellainen sit mussa herätti,
siitä mä olenkin täällä kirjoitellut. eli ihan hyvästä aidosta syystä.
terapiaa ja vertaistukea tää mulle on mikä on tosi tärkeää.
olen huomannut täällä että myös kaiken maailman kurjat tyypit jotka käyttäytyvät juuri loukkaavasti toisia kohtaan ja kertovat sen täällä myöskin hakevat tukea ja kannatusta käytökselleen, mikä on siis jo todella sairasta.
ja mitä mieltä mä sellaisesta olen, annan täälläkin kuulua selvästi joka kerta kun huomaan sellaista tapahtuvan.
valehtelu tahallinen ihmisten loukkaaminen ja asioiden vääristeleminen on jotain todella kuvottavaa.
mutta rakkaus vaatii molemminpuolista kunnioitusta, jos on vain minä,minä,minä ja minä eikä näe toista ja toisen tarpeita eikä anna toiselle tilaa ollenkaan ei rakkaus pitkälle yhteiseloon riitä.
nimimerkille "toinen huomautus"
puhut asiaa, ihan totta.
kaikki ihmissuhteet vaatiivat toisen arvostusta.
se on lähtökohta ihan kaikkeen ja pitäs olla perusasia jokaiselle ihmiselle elämässä että toisia ihmisiä pitää arvostaa eli kohdella hyvin.
jos jokainen ihminen arvostaisi toisia ihmisiä ei ihmiset käyttäytyisi niin kurjasti toisiaan kohtaan ja maailma ois huomattavasti parempi paikka kaikille.
kaikki eivät sitä kuitenkaan ymmärrä miten tärkeästä asiasta on kyse.
Paitsi, jos...
mitä tarkoitat?
Kerroitko ongelmistasi hänelle ? Vai katositko vain ? Lupasinko olla rinnallasi, petitkö luottamukseni ?
En ole puhunut mitään ja näinollen ei hänkään ole luvannut olla rinnallani. Ja sanottakoon nyt että ehkä tuo "rakkaus" on vähän turhan iso sana tässä tapauksessa mutta laitoin sen nyt kuitenkin tuohon kun itsellä on kuitenkin aika isoista tunteista kyse.
Ja milloinkohan neiti nyt selvittää nää asiat livenä ettei tartte vuosia täällä kirjoittaa?
Eikös toi olis helpompaa että marssisit sen miehen luokse tai tapaa hänet "vahingossa" jossain niin saat asiasi selvitettyä. Soisin sinulle onnen tai ainakin sen tunteet että tietäisit mitenkä asiat on ja tulevat olemaan, jotta voisit jatkaa matkaasi eteenpäin jos tästä ihmisestä ei ole sinulle sitä mitä etsit.
Ja mistähän tiedät kuka neiti on kyseessä? :) Ja että ylipäätään aloittaja on neiti-ihminen.
Jos rakkaus on molemminpuolista niin eiköhän silloin molemmat tue toisiaan...
No etkö voisi puhua asiasta hänelle ? Rehellisyys tuo luottamusta.
kun koen voivani luottaa häneen täysin. Ensin pitäisi ainakin päästä uudelleen jonkinlaiseen kontaktiin
jos toisesta todella välittää ja tuntee rakkautta tätä kohtaan,ei varmaan hylkää oli sitten kyse mistä tahansa.sitä uhraa vaikka itsensä toisen vuoksi,ja saattaa käydä niin että itse kärsii enemmän kuin toinen,toisen siitä edes tietämättä.omakohtaista kokemusta on...paljon liittyy pitkäaikaissairauteen joka välillä parempi ja joskus taas parempi ja pienet lapset joiden hoito jäi minun tehtäväksi,siihen työkuviot päälle.huoli ja stressi siitä mitä töissäollessa kotona tapahtuu.ei tästä sen enempää.kirjoittajalle sen verran,jos sulla on joku joka oikeesti sinua rakastaa ja välittää sinusta niin ei se hylkää,usko pois.hyvää ja kaunista syksyä sulle!!!
rohkaisevista sanoistasi ja kaunista ja mukavaa syksyä sinullekin ja voimia.