Pelottava ravintola-ala?

Usein sanotaan, että ravintolatyöntekijällä tulee olla niitä ja näitä ominaisuuksia, mutta se tärkein on paineensietokyky. Kukaan ei ole parhaimmillaan kiireessä, vaikka kiireessä parhaimmillaan töitä tekeviä ihmisiä etsitään ilmoituksissa. Jos ei kestä painetta, kaikki levahtaa reisille. Joillakin paineensietokyky on luonnostaan parempi kuin toisella, mutta siihen oppii, joten yrittämään!

Kyllä vaan, kokeilemaan menen. Olen aikaisemmin seisonut kaupan kassalla ruuhka-aikoina, kestänyt kärsimättömien ja äkäisten asiakasmassojen tuijotuksen ja kuunnellut rauhallisena ja kärsivällisenä päin naamaa valituksiaan huutavia ja pahaa mieltään purkavia asiakkaita. Ja samalla yrittänyt ehtiä tekemään muita kiireellisiä asioita jos asiakasvirtaan tulee pienikin tauko. Tätä tuo ravintolahaastattelija ei pitänyt missään arvossa, hoki vaan että meidän alalla on rankempaa. Toivottavasti noista kokemuksista on kuitenkin edes jotain hyötyä minulle. Huomenna ekaan harjoitustyövuoroon. Wish me luck! :)

Joo no voin kertoa, että kaupan kassan ruuhka ei ole MITÄÄN verrattuna ravintolan ruuhkaan. Oletan, että menet tarjoilijaksi? Siellä sinulla on kymmenen pöytää joita hallitset, kiireellä enemmän. Kaupassa ihmiset tulevat luoksesi, ravintolassa eivät. Ja näin kokemuksella, tarjoilijan ammatti on aika paljon kassaa vaativampi. Kuvitteles muuten vielä sellanen tilanne, että sinun pitäisi olla laittamassa jälkkäreitä, tekemässä juomia, laskuttamassa, ottamassa tilausta samaan aikaan. Sitten aloittavat ne vaikeat asiakkaat purkamaan sitä pahaa mieltään. Siinä sitten kuuntelet ja katselet niitä kuutta pöytää, jotka katsovat sinua vihaisesti kortit, sormet ja nokka ilmassa. Eli siis kiirettä pitää ja pää meinaa joskus haljeta, oon nyt ollut raflassa pian vuoden ja pahimpana ruuhkana tuntuu etten vieläkään hallitse.
Mutta onnea huomiselle ja tervetuloa alalle!

Juu kyllä noi jutut ihan totta on, että kiirettä pitää ja pitäisi tosiaan olla sadassa paikassa yhtä aikaa. :) Mutta pitää vaan pysyä rauhallisena kiireenkin keskellä ja hoitaa asiat järkevässä järjestyksessä. Itse olen töissä henkilöstöravintolassa, jossa on tosi hektistä lounasaikaan, pitkät jonot oville asti. Lähinnä vastaan ruokien ja juomien riittävyydestä, siisteydestä ja asiakaspalvelusta. Aluksi homma vähän hirvitti, kun edellisessä työpaikassa oli noin kymmenen kertaa vähemmän asiakkaita, mutta nyt kuukauden työskennelleenä touhuun on jo tottunut. Ja fyysisestikin erittäin raskasta on, koko päivän kun nostelee ruokapakkeja ja saaveja :D Mutta haba kasvaa ja samalla se ammattitaito karttuu! :)

jeps, 15 vuotta tuli ravitola-alalla hommia tehtyä. Ja voin sanoa että ala on rankka, pitkät päivät tuttuja. Joustaa pitää koko ajan. Kiitosta ei tule mistään. Toki on joukossa paikkoja jotka ovat leppoisampia... Mutta pääsääntöisesti se ei kyllä ole ihmisen hommaa.

Jos kuvittelet että tessiä noudatetaan, niin olet väärässä! Ja jos vaadit tessiä noudatettavaksi, olet hankala työntekijä. Edes vakituinen työsopimus ei anna sinulle minkään sortin suojaa, ei edes täysien tuntien kohdalla, ja tämä asia huomatu kahden työnantajan kohdalla.... Liittokin on täysin hampaaton, mutta raha kyllä kelpaa siihen suuntaan.
(kaksi työnantajaani kieltäytyivät maksamasta suoraan palkasta liiton maksuja, joten hoidin ne sitten itse)

15 vuoden aikana vain yksi työnantaja maksoi ylityökorvaukset.

Pisimmän työnanatajani maksama palkka ei sisältänyt mitään lisiä, eikä jp-päiviä. Joka loppuen lopuksi jäi vielä alle tessin (kun oli hyvä porukka töissä niin sitä jaksoi kummasti)

Huorittelua, haistattelua, uhkailuja, kourimista you got it! Päälle käyty, syljetty, heitetelty tuopeilla...
Ja mitä tulee sairaslomiin... kun pienellä porukalla tehdään tehokkaasti töitä, se hankaloittaa huomattavasti hommia jos joku on kipeänä... ainaon siis joku joka joutuu siinä vaiheessa joustamaan vapaa-päivästään, tai sitten hommat hoidetaan alimiehityksellä. Ole siinä sitten kotona ja pode hyvällä omallatunnolla sitä 40 asteen kuumetta?!! Itse menin töihin vaikka mikä oli, en kestänyt sitä syyllisyydentunnetta ja syyttäviä katseita.

Alan ulkopuoliset kauhistelevat kun kerron suoraan mitä se on, ja päälle saa kovaa arvostelua siitä, että miksi en vaadi tai tee mitään "oot sääki tyhm'ä".
No, niinpä!!! Kun asia ei ole niin yksinkertainen että vaan vaadit ja saat sen. Monta kertaa olenkin yrittänyt puhua rauhallisesti epäkohdista, mutta täyslaidallinen paskaa tulee niskaan, ja liittokin vaan kohauttelee olkapäitään kun asioitten lakipuolta kyselee "eihän sen tolleen tosiaankaan pidä mennä...."
Vuosien varrella nähnyt pari työkaveri on "saanut" lähteä kun ovat "vaatineet liikaa". Ja se on varma että työantaja tai jopa palkolliset päälliköt ovat kyseisten työntekijöiden mainetta tahrineet. Mentaliteetti on se että, turpa kiinni, tee työsi, jousta ja pompi. Jos ei kelpaa lähde menemään.
Monessa paikassa laitetaan myös kotiinlähtijäksi jos on hiljaista, ja ihan sama oletko extra tai vakituinen. Töihin soitetaan paljon vapaa-päivinä, no, eihän siinä mitään jos et suostu, mutta että se ei ole oikein jos et suostu ja siitä saat kuulla. Varsinkin extrojen kohdalla kieltäytymistä ei katsota hyvällä!!! Ja nopeasti löytyy uusi duunari joka kyllä suostuu.

Onneksi pääsin vihdoin alalta pois!! olen edelleen asiakaspalvelualalla, sellaisella jossa ihmiset kyllä vaativat palvelua ja huomiota, mutta ne haukkumiset ja valittamiset on nykyään niin helppoa kuunneltavaa, jos niitä nyt sattuu yksi kaksi kuussa olemaan. Ja myös tessiä noudatetaan pilkulleen, joten olo on tän vuoden aikana ollut kun lottovoittajalla. =)

Jos niin paljon huonoa, niin hyvääkin... opin oikeasti joustavuutta, asiakaspalvelua jne jne. Olen erinomainen työntekijä, koska minulla ei sormi mene suuhun kiperimmässäkään tilanteessa, opin lukemaan ihmisiä, ja tilannetaju toimii. Osaan todella toimia tilanteessa tarvittavalla tavalla ja näistä asioista olenkin saanut paljon kiitosta, ja tietenkin siitä kiitän ravitola-alan kovaa koulua. Enkä myöskään nitise tai natise turhasta. No, helppohan se on olla kun olen onnistunut vaihtamaan paskasta unelmaduuniin.

summa summarum. Hyvä ala aloittaa työelämä, väliaikaisena työnä, mutta pitempää uraa siitä ei kannata tehdä!! Opit varmasti PALJON muutamassa vuodessa, ja vaihda alaa. Muutaman vuoden kokemuksesta on ihan varmasti hyötyä ihan millä alalla vaan minne ikinä päädytkin! Muttä älä ikinä edes harkitse jääväsi alalle tai että TUHLAISIT aikaasi tuon alan oppilaitoksissa!!! Raflahommat on myös erinomainen lisätyö opiskelijalle!

Niin joo... ota myös huomioon sellainen asia, että ravintola-alalla tulet aina olemaan kaikki pyhät ja muut kansalliset juhlat töissä. Se on monta kertaa nuorelle duunarille aika pottumainen paikka. Kaverit juhlii, sinä et!

Itse olen ravintola-alalla eikä tarvi pyhiä olla töissä. Työ on päivätyötä maanantaista perjantaihin. Ei anniskelupaikka joten kännisiäkään ei tarvi katsella. Töihin ei soitella vapaapäivinä ja palkat maksetaan oikein ja ajallaan.

Voi äly mikä akkojen ala... kokeiltu on eikä ikinä enää =)

Ennemmin vaikka myy persettä. Säästää henkisesti ja fyysisesti terveyttä. Ja voi tienata jopa paremmin ravintola-alalla.