Haluaisin kysyä neuvoja yhteen asiaan, niin tekemisen puutteen vuoksi kuin myös asian itsensä takia.
Eli .. tutustuin muutama viikko sitten aivan ihanaan ihmiseen. Tavatessamme olimme humalassa, josta johtuen meillä oli jotain säätöä.. kännijuttu, tiedän. Mutta kuitenkin, päätin että en anna asian jäädä siihen, ajattelin että haluan tutustua häneen.
Vierähti muutama päivä, kunnes koulussa katseemme kohtasivat. Ja hän yllätyksekseni tervehti minua. Kuulostaa pieneltä, mutta sydämmeni kuitenkin pomppasi kurkkuun enkä pystynyt lakata hymyilemästä. Seuraavana päivänä hän ehdotti tapaamista, mutten omien menojeni vuoksi pystynyt näkemään häntä muutamaan päivään. Noin viikon päästä hän kuitenkin koulussa ollessamme otti yhteyttä, ja olisi halunnut viettää aikaa yhdessä koulun jälkeen, mutta sekin estyi oman säätämiseni vuoksi.
Viime viikolla kuitenkin rohkaisin mieleni ja pyysin häntä ulos. Vietimme monta tuntia yhdessä kävellen ja jutellen, ja voin myöntää, etten ole aikoihin tuntenut itseäni niin onnelliseksi.. nauroimme yhdessä ja meillä oli todella hauskaa, uskoisin ainakin sen olevan myös molemminpuoleista. Seuraava päivä meni sitten vain hymyillessä - ja odottaessani yhteydenottoa häneltä.
Viikonloppu oli tässä välissä, joten en nähnyt häntä, ja koulussakin vain tänään vilaukselta. Mutta ajattelen häntä KOKO ajan, en vain saa häntä mielestäni..
Päätin kyllä, että aion odottaa että hän ottaa tällä kertaa yhteyttä minuun. En halua nimittäin vaikuttaa liian tyrkyltä.. mutta toisaalta en jaksaisi odottaa.
Tiedän, tai ainakin uskoisin, että hänellä oli töitä tänään niin kuin myös huomennakin, joka saattaa olla syy siihen ettei hänestä kuulu mitään, mutta kuitenkin... mieltäni raastaa ajatus siitä että mahtavista keskusteluista ja vitseistä huolimatta kuitenkin jotenkin pelästytin hänet. Huomasin kuinka rento olin hänen seurassaan, en kertaakaan miettinyt sanomisiani, joka on huonon itsetunnon vuoksi ollut tähän asti minulla ongelma. Mutta tuon henkilön kanssa olen täysin oma itseni, nauran ja tunnen itseni onnelliseksi.. olen todella ihastunut.
Siksi kysynkin, tuon pitkän selityksen jälkeen, että kuinka minun pitäisi toimia? Odottaa vai ottaa itse yhteyttä..? Kaikki alkoi kuitenkin siitä, että hän sanoi ystävälleni haluavansa tutustua ja ottavansa rauhallisesti, ettei pilaisi tätä. Tämä keskustelu oli ennen kuin olimme ulkona yhdessä.
Enkä itsekkään, todellakaan, halua pilata tätä. En ole aikoihin tuntenut itseäni niin onnelliseksi, kuin sen jälkeen kun olin hänen seurassaan.
Kiitoksia jo etukäteen, jos maltoitte lukea tämän ja vastata! :)
Eli .. tutustuin muutama viikko sitten aivan ihanaan ihmiseen. Tavatessamme olimme humalassa, josta johtuen meillä oli jotain säätöä.. kännijuttu, tiedän. Mutta kuitenkin, päätin että en anna asian jäädä siihen, ajattelin että haluan tutustua häneen.
Vierähti muutama päivä, kunnes koulussa katseemme kohtasivat. Ja hän yllätyksekseni tervehti minua. Kuulostaa pieneltä, mutta sydämmeni kuitenkin pomppasi kurkkuun enkä pystynyt lakata hymyilemästä. Seuraavana päivänä hän ehdotti tapaamista, mutten omien menojeni vuoksi pystynyt näkemään häntä muutamaan päivään. Noin viikon päästä hän kuitenkin koulussa ollessamme otti yhteyttä, ja olisi halunnut viettää aikaa yhdessä koulun jälkeen, mutta sekin estyi oman säätämiseni vuoksi.
Viime viikolla kuitenkin rohkaisin mieleni ja pyysin häntä ulos. Vietimme monta tuntia yhdessä kävellen ja jutellen, ja voin myöntää, etten ole aikoihin tuntenut itseäni niin onnelliseksi.. nauroimme yhdessä ja meillä oli todella hauskaa, uskoisin ainakin sen olevan myös molemminpuoleista. Seuraava päivä meni sitten vain hymyillessä - ja odottaessani yhteydenottoa häneltä.
Viikonloppu oli tässä välissä, joten en nähnyt häntä, ja koulussakin vain tänään vilaukselta. Mutta ajattelen häntä KOKO ajan, en vain saa häntä mielestäni..
Päätin kyllä, että aion odottaa että hän ottaa tällä kertaa yhteyttä minuun. En halua nimittäin vaikuttaa liian tyrkyltä.. mutta toisaalta en jaksaisi odottaa.
Tiedän, tai ainakin uskoisin, että hänellä oli töitä tänään niin kuin myös huomennakin, joka saattaa olla syy siihen ettei hänestä kuulu mitään, mutta kuitenkin... mieltäni raastaa ajatus siitä että mahtavista keskusteluista ja vitseistä huolimatta kuitenkin jotenkin pelästytin hänet. Huomasin kuinka rento olin hänen seurassaan, en kertaakaan miettinyt sanomisiani, joka on huonon itsetunnon vuoksi ollut tähän asti minulla ongelma. Mutta tuon henkilön kanssa olen täysin oma itseni, nauran ja tunnen itseni onnelliseksi.. olen todella ihastunut.
Siksi kysynkin, tuon pitkän selityksen jälkeen, että kuinka minun pitäisi toimia? Odottaa vai ottaa itse yhteyttä..? Kaikki alkoi kuitenkin siitä, että hän sanoi ystävälleni haluavansa tutustua ja ottavansa rauhallisesti, ettei pilaisi tätä. Tämä keskustelu oli ennen kuin olimme ulkona yhdessä.
Enkä itsekkään, todellakaan, halua pilata tätä. En ole aikoihin tuntenut itseäni niin onnelliseksi, kuin sen jälkeen kun olin hänen seurassaan.
Kiitoksia jo etukäteen, jos maltoitte lukea tämän ja vastata! :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehkä hän itsekkin odottaa samalla lailla kuin sinä? Kummatkin odottaa että ottaako toinen yhteyttä? Ota sinä yhteys häneen ettei homma kariudu siihen että odotatte toistenne yhteydenottoa.
No ikäsi tuosta ei selviä mutta veikkaan että about 18 plusmiinus 2vuotta? No miksi et tekisi aloitetta? Poika kuitenkin aloitti niin on hän ainakin vähän kiinnostunut, tietenkin hän saattaa pitää ns monta rautaa tulessa mahd pitkään mutta kyllä sulla pitäis mahdollisuuksia olla jos hän kanssasi viihtyi useamman tunnin verran. Tee vain se aloite ja ota yhteyttä niin eipähä jää kaivelemaan, i wish you luck.
Terve ! Nyt on sitten hymy huulilla jälleen..
Viikko kului jonkinlaisen masennuksen ja turhautuneisuuden kourissa, kun en saanut häneen oikeen minkäänlaista katsekontaktia ja taaspa muutin mielessäni asiat suuremmiksi ja kuvittelin hänen välttelevän minua..
mutta kuitenkin, suurena syynä nämä rohkaisevat kommentit, niin tällä sivustolla kuin myös ystävieni neuvot, -päätin laittaa hänelle tänään viestin. Kului jonkin aikaa, mutta sitten hän otti yhteyttä ja vietimme aikaa yhdessä. Ja nyt ei ole taas hymyilemisellä rajaa! Luultavasti näemme myös huomenna ja.. no, olen melko toiveikas nyt.. Tällä hetkellä kaikki tuntuu taas niin oikealta. :)
Piti nyt tehdä tämmöinen päivitys, kiitokset vastauksista !