Kuinka taiteilijan teos päätyy taidekokoelmaan?

Siis ylipäätänsä, jos mielii edes jokseenkin arvostetuksi kuvataiteilijaksi niin siihen pitää myös panostaa ihan oikeasti muutenkin kuin vaan levitellä töitänsä nettiin esimerkiksi.
Netti on kyllä hyvä sekin, mutta sinnekin pitää pystyä esittämään tosiasiat että todella on hyvä ja 'valovoimainen' taiteilija. Siihen ei riitä se että itse kehuu työnsä suurinpiirtein maasta taivaaseen, vaan sen tekee ihan vallan muut. Jokainenhan jossain vaiheessa on kuullut sanonnan "hyvä kello kauas kuuluu" ja senhän näkee sitten ihan käytännössä täällä netissä käyttämällä hakukoneissa hakusanoja jotka liittyvät edes jollain tavalla taiteeseen. Kun taiteilijan nimi tai hänen taidesivustonsa esiintyvät ensimmäisten kolmen aukeaman sisällä, on taiteilija ihan oikeastikin suosittu ja varmaan myöskin taloudellisesti hyvin toimeen tuleva. Se on faktaa!

Taiteilijalle on kuitenkin tärkeää hyvinkin ahkera näyttelytoiminta joka mahdollistaa nuo tuollaiset "taidehankinnat" hänen arvostamiltaan tahoilta. Todellakin ne Galleristit ovat siinä silloin avainasemassa ikäänkuin kaikuna tuosta "hyvästä kellosta".

Toivottavasti sait tarvisemasi vastaukset! :-)

Totta!! kirjoitti:

Siis ylipäätänsä, jos mielii edes jokseenkin arvostetuksi kuvataiteilijaksi niin siihen pitää myös panostaa ihan oikeasti muutenkin kuin vaan levitellä töitänsä nettiin esimerkiksi.
Netti on kyllä hyvä sekin, mutta sinnekin pitää pystyä esittämään tosiasiat että todella on hyvä ja 'valovoimainen' taiteilija. Siihen ei riitä se että itse kehuu työnsä suurinpiirtein maasta taivaaseen, vaan sen tekee ihan vallan muut. Jokainenhan jossain vaiheessa on kuullut sanonnan "hyvä kello kauas kuuluu" ja senhän näkee sitten ihan käytännössä täällä netissä käyttämällä hakukoneissa hakusanoja jotka liittyvät edes jollain tavalla taiteeseen. Kun taiteilijan nimi tai hänen taidesivustonsa esiintyvät ensimmäisten kolmen aukeaman sisällä, on taiteilija ihan oikeastikin suosittu ja varmaan myöskin taloudellisesti hyvin toimeen tuleva. Se on faktaa!

Taiteilijalle on kuitenkin tärkeää hyvinkin ahkera näyttelytoiminta joka mahdollistaa nuo tuollaiset "taidehankinnat" hänen arvostamiltaan tahoilta. Todellakin ne Galleristit ovat siinä silloin avainasemassa ikäänkuin kaikuna tuosta "hyvästä kellosta".

Toivottavasti sait tarvisemasi vastaukset! :-)

Lue lisää

Ihan huvikseni tsekkasin. Kolmen eka sivun aikana tuli vastaan montakin tuttua, ja eivät he siklti ole mitenkään yleisesti tunnettuja eikä hyvin toimeentulevia. Ja mikä muuten oli se hakusanasi?

Tämä Suomi on vain sellainen taidemaa, ettei täällä menestystä välttämättä saa millään tasolla vaikka olisi sen ansainnut. Maailmalta ne kannukset on hankittava. Sieltä missä kulttuurilla on hivenen pitemmät perinteet kuin täällä Suomessa. Esim 20 x pitemmät.

Taiteilija.. kirjoitti:

Ihan huvikseni tsekkasin. Kolmen eka sivun aikana tuli vastaan montakin tuttua, ja eivät he siklti ole mitenkään yleisesti tunnettuja eikä hyvin toimeentulevia. Ja mikä muuten oli se hakusanasi?

Tämä Suomi on vain sellainen taidemaa, ettei täällä menestystä välttämättä saa millään tasolla vaikka olisi sen ansainnut. Maailmalta ne kannukset on hankittava. Sieltä missä kulttuurilla on hivenen pitemmät perinteet kuin täällä Suomessa. Esim 20 x pitemmät.

Lue lisää

En halunnut rajoittaa noita hakusanoja mitenkään. Pääpiirteittäin taiteeseen kuuluvat hakusanat riittää niin tulet saamaan noita tuloksia. Kai tämä selitys riittää?

Taiteilija.. kirjoitti:

Ihan huvikseni tsekkasin. Kolmen eka sivun aikana tuli vastaan montakin tuttua, ja eivät he siklti ole mitenkään yleisesti tunnettuja eikä hyvin toimeentulevia. Ja mikä muuten oli se hakusanasi?

Tämä Suomi on vain sellainen taidemaa, ettei täällä menestystä välttämättä saa millään tasolla vaikka olisi sen ansainnut. Maailmalta ne kannukset on hankittava. Sieltä missä kulttuurilla on hivenen pitemmät perinteet kuin täällä Suomessa. Esim 20 x pitemmät.

Lue lisää

Hmmm... Rutiköyhä, keltanokka taiteilija vailla alan koulutusta... minulla saattaa olla hieman köykäiset evväät maailmalle?

Taiteilija.. kirjoitti:

Ihan huvikseni tsekkasin. Kolmen eka sivun aikana tuli vastaan montakin tuttua, ja eivät he siklti ole mitenkään yleisesti tunnettuja eikä hyvin toimeentulevia. Ja mikä muuten oli se hakusanasi?

Tämä Suomi on vain sellainen taidemaa, ettei täällä menestystä välttämättä saa millään tasolla vaikka olisi sen ansainnut. Maailmalta ne kannukset on hankittava. Sieltä missä kulttuurilla on hivenen pitemmät perinteet kuin täällä Suomessa. Esim 20 x pitemmät.

Lue lisää

Suomen kuvataiteen pituudeksi voi arvioida noin 160 vuodesta ehkä 900 vuoteen, jos mittapuuna pidetään säilyneitä maalauksia ja/tai veistoksia, joita yhä säilytetään ja/tai arvostetaan. Sinun mukaasi joidenkin hivenen pidemmät ovat siis 3200 ...18000 vuotta pitkiä.

3200 sopii kyllä juuri ja juuri lähi- ja kauko-idän kulttuureihin, sitä vanhempia ei kai olekaan. Noin vain muistutuksena siitä, millaista vertausta käytit.

Kenkää oven rakoon!
Lahjoittamalla muutama kelpaava taulu, jotta pääsevät tutustumaan taiteilijaan! Voi sitten toivoa menekkiäkin!

rtkk kirjoitti:

Kenkää oven rakoon!
Lahjoittamalla muutama kelpaava taulu, jotta pääsevät tutustumaan taiteilijaan! Voi sitten toivoa menekkiäkin!

Tämä teosten lahjoittaminenkin on oma taiteenlajinsa. Kenelle kannattaa lahjoittaa? Kuinka tällainen lahjoittaminen tapahtuu? "Hei, ota tästä nätti taulu"

(... Ja se vasta sattuisi aloittelijaa suoraan sydämeen, jos kukaan ei ilmaiseksikaan huolisi!!)

Moni varmasti älähtää, että älä nyt ilmaiseksi töitäsi anna! Mutta käsittääkseni näinkin toimitaan ja siitä saattaa olla hyötyäkin?

Menestyneistä ja arvostusta saaneista itseoppineista tulee heti mieleen Suomessa naivisti Andreas Alariesto ja kuvanveistäjä Veikko Haukkavaara sekä maailmalta mm. myös maailmanlaajuista mainetta saanut Grandma Moses USA:ssa. Heidät löydät netistä.

Ilman koulutusta pinnalle pääsy on paljon epätodennäköisempää kuin koulutetuilla, mutta ei mahdotonta. Naivistina siihen lienee parhaat mahikset, mutta silloin teoksissa täytyy olla jotakin todella omaperäistä ja oivaltavaa.

Ns. ITE-taide on viime aikoina ollut vahvasti esillä muuallakin kuin Suomessa, sille on ollut selvää kysyntää, joten taidemaailma on jo tottunut arvostamaan "kansantaidetta".

Joten älä pelkää vaan anna palaa!!

In vino veritas kirjoitti:

Menestyneistä ja arvostusta saaneista itseoppineista tulee heti mieleen Suomessa naivisti Andreas Alariesto ja kuvanveistäjä Veikko Haukkavaara sekä maailmalta mm. myös maailmanlaajuista mainetta saanut Grandma Moses USA:ssa. Heidät löydät netistä.

Ilman koulutusta pinnalle pääsy on paljon epätodennäköisempää kuin koulutetuilla, mutta ei mahdotonta. Naivistina siihen lienee parhaat mahikset, mutta silloin teoksissa täytyy olla jotakin todella omaperäistä ja oivaltavaa.

Ns. ITE-taide on viime aikoina ollut vahvasti esillä muuallakin kuin Suomessa, sille on ollut selvää kysyntää, joten taidemaailma on jo tottunut arvostamaan "kansantaidetta".

Joten älä pelkää vaan anna palaa!!

Lue lisää

Kaiken lisäksi kun suorittaa tuollaisia "goglauksia" täällä netissä niin sieltä kyllä putkahtaa noissa hakutuloksissa todella mielenkiintoisia taiteilijoita. Sieltä jopa suhteellisen "ylhäältä" löytyy myös noita itseoppineita- tai vaatimattomampia koulutuksen saaneita. Heidän ammattitaitoisen otteensa kuvataiteeseen näkee ihan hetkessä. Yleensä kuitenkin heidän värimaailmansa näyttää olevan vähän "siinä hilkulla" mutta ainakin minut vakuuttaa ne anatomisesti luonnollisen näköiset jutut siellä teoksessa.
Itsekin tunnen ainakin kaksi noista netissä "huipulla" olevista taiteilijoista ja tiedän että he ovat arvostettuja sekä kunnioitettuja myös muiden taiteilijakollegojen taholta ja tiedän myös...hiukan...vain vähän kateellisena tosin että heillä ei todellakaan ole "pikkurahan puutetta". Ainakin toiselle heistä järjestää kotikaupunki kutsunäyttelyitä ystävyyskaupunkeihin ulkomailla.
Ei todellakaan ole ihme että heidät löytää noissa hakutuloksissakin ylimmiltä portailta, joten se ei ole mikään vitsi!

Minä olen aina arvostanut taiteilijoita jotka viitsivät- ja yrittävät itse vaikuttaa oman uransa etenemiseen. Se tarkoittaa ehdottomasti myös sitä että taiteilija käyttäytyy oman taiteilijanimensä edun nimissä kaikissa tilanteissa. Se tarkoittaa myös sitä että toimiessaan ja edustaessaan itseään tilanteessa kuin tilanteessa, hänen pitää osoittaa olevansa taiteilija silleen "hyvässä ja inhimillisessä mielessä" mistä kukaa ei voi osoitella häntä sormella. Toivottavasti ymmärsitte!

Samaa mieltä!!! kirjoitti:

Kaiken lisäksi kun suorittaa tuollaisia "goglauksia" täällä netissä niin sieltä kyllä putkahtaa noissa hakutuloksissa todella mielenkiintoisia taiteilijoita. Sieltä jopa suhteellisen "ylhäältä" löytyy myös noita itseoppineita- tai vaatimattomampia koulutuksen saaneita. Heidän ammattitaitoisen otteensa kuvataiteeseen näkee ihan hetkessä. Yleensä kuitenkin heidän värimaailmansa näyttää olevan vähän "siinä hilkulla" mutta ainakin minut vakuuttaa ne anatomisesti luonnollisen näköiset jutut siellä teoksessa.
Itsekin tunnen ainakin kaksi noista netissä "huipulla" olevista taiteilijoista ja tiedän että he ovat arvostettuja sekä kunnioitettuja myös muiden taiteilijakollegojen taholta ja tiedän myös...hiukan...vain vähän kateellisena tosin että heillä ei todellakaan ole "pikkurahan puutetta". Ainakin toiselle heistä järjestää kotikaupunki kutsunäyttelyitä ystävyyskaupunkeihin ulkomailla.
Ei todellakaan ole ihme että heidät löytää noissa hakutuloksissakin ylimmiltä portailta, joten se ei ole mikään vitsi!

Minä olen aina arvostanut taiteilijoita jotka viitsivät- ja yrittävät itse vaikuttaa oman uransa etenemiseen. Se tarkoittaa ehdottomasti myös sitä että taiteilija käyttäytyy oman taiteilijanimensä edun nimissä kaikissa tilanteissa. Se tarkoittaa myös sitä että toimiessaan ja edustaessaan itseään tilanteessa kuin tilanteessa, hänen pitää osoittaa olevansa taiteilija silleen "hyvässä ja inhimillisessä mielessä" mistä kukaa ei voi osoitella häntä sormella. Toivottavasti ymmärsitte!

Lue lisää

Tarkoitin että olen asunut muualla kuin suomessa suurimman osan elämästäni ja "ulosantini" saattaa hieman tökkiä kun kirjoitan täällä. Mutta yrittänyttä ei laiteta! ;)

In vino veritas kirjoitti:

Menestyneistä ja arvostusta saaneista itseoppineista tulee heti mieleen Suomessa naivisti Andreas Alariesto ja kuvanveistäjä Veikko Haukkavaara sekä maailmalta mm. myös maailmanlaajuista mainetta saanut Grandma Moses USA:ssa. Heidät löydät netistä.

Ilman koulutusta pinnalle pääsy on paljon epätodennäköisempää kuin koulutetuilla, mutta ei mahdotonta. Naivistina siihen lienee parhaat mahikset, mutta silloin teoksissa täytyy olla jotakin todella omaperäistä ja oivaltavaa.

Ns. ITE-taide on viime aikoina ollut vahvasti esillä muuallakin kuin Suomessa, sille on ollut selvää kysyntää, joten taidemaailma on jo tottunut arvostamaan "kansantaidetta".

Joten älä pelkää vaan anna palaa!!

Lue lisää

Grandma Moses olikin minulle aivan uusi tuttavuus, kiitos että esittelit :) Aika taitava onkin, täytyypä tutustua ajan kanssa hänen tuotantoonsa!

Omaperäisyys ja oivaltavuus, siihen totta tosiaan täytyy pyrkiä. Jokaisen taiteilijan täytyisi. Omaperäinen tyyli minulla taitaakin olla, ainakin helposti tunnistettava. Minä en ole tyylipuhdas, perinteinen naivisti ja eihän siitä kaikki tykkää. Vaan kiitostakin olen saanut ja se auttaa eteenpäin. Mutta välillä tulee näitä "keltanokkakausia", kun harmittaa ettei mikään etene, kukaan ei huomaa ja rahat on loppu :D

Samaa mieltä!!! kirjoitti:

Kaiken lisäksi kun suorittaa tuollaisia "goglauksia" täällä netissä niin sieltä kyllä putkahtaa noissa hakutuloksissa todella mielenkiintoisia taiteilijoita. Sieltä jopa suhteellisen "ylhäältä" löytyy myös noita itseoppineita- tai vaatimattomampia koulutuksen saaneita. Heidän ammattitaitoisen otteensa kuvataiteeseen näkee ihan hetkessä. Yleensä kuitenkin heidän värimaailmansa näyttää olevan vähän "siinä hilkulla" mutta ainakin minut vakuuttaa ne anatomisesti luonnollisen näköiset jutut siellä teoksessa.
Itsekin tunnen ainakin kaksi noista netissä "huipulla" olevista taiteilijoista ja tiedän että he ovat arvostettuja sekä kunnioitettuja myös muiden taiteilijakollegojen taholta ja tiedän myös...hiukan...vain vähän kateellisena tosin että heillä ei todellakaan ole "pikkurahan puutetta". Ainakin toiselle heistä järjestää kotikaupunki kutsunäyttelyitä ystävyyskaupunkeihin ulkomailla.
Ei todellakaan ole ihme että heidät löytää noissa hakutuloksissakin ylimmiltä portailta, joten se ei ole mikään vitsi!

Minä olen aina arvostanut taiteilijoita jotka viitsivät- ja yrittävät itse vaikuttaa oman uransa etenemiseen. Se tarkoittaa ehdottomasti myös sitä että taiteilija käyttäytyy oman taiteilijanimensä edun nimissä kaikissa tilanteissa. Se tarkoittaa myös sitä että toimiessaan ja edustaessaan itseään tilanteessa kuin tilanteessa, hänen pitää osoittaa olevansa taiteilija silleen "hyvässä ja inhimillisessä mielessä" mistä kukaa ei voi osoitella häntä sormella. Toivottavasti ymmärsitte!

Lue lisää

Minä luulen ymmärtäväni tuon, että taiteilijan täytyy käyttäytyä oman taiteilijanimensä edun nimissä kaikissa tilanteissa. Ainakin itselläni se tarkoittaa, että nöyränä, ystävällisenä, toista kunnioittaen ja kiitosta säästelemättä mennään etiäppäin. Ei tosin tällaisella keltanokalla edes ole vara lähteä liihottelemaan ja diivailemaan ;D

Ketjun aloittaja kirjoitti:

Grandma Moses olikin minulle aivan uusi tuttavuus, kiitos että esittelit :) Aika taitava onkin, täytyypä tutustua ajan kanssa hänen tuotantoonsa!

Omaperäisyys ja oivaltavuus, siihen totta tosiaan täytyy pyrkiä. Jokaisen taiteilijan täytyisi. Omaperäinen tyyli minulla taitaakin olla, ainakin helposti tunnistettava. Minä en ole tyylipuhdas, perinteinen naivisti ja eihän siitä kaikki tykkää. Vaan kiitostakin olen saanut ja se auttaa eteenpäin. Mutta välillä tulee näitä "keltanokkakausia", kun harmittaa ettei mikään etene, kukaan ei huomaa ja rahat on loppu :D

Lue lisää

"Minä en ole tyylipuhdas, perinteinen naivisti ja eihän siitä kaikki tykkää."

Taiteessa ylennsäkään eikä erityisesti naivismissa ei nykyään ole mitään puhtauskriteereitä. On toki erilaisia tiukkapipoja, joiden mielestä tietyntyyliset maalaukset pitäisi maalata juuri tietyllä tavalla, mutta he ovat ns. jääneet vanhojen juoksuhautojen vangeiksi.

Juuri naivismi on niin ilmaisurikas tyylisuunta, että siinä vain omimmalla tyylillään pääsee pinnalle jos on päästäkseen. Toisaalta se saattaa tuntua helpolta tieltä näennäisen yksinkertaisuutensa vuoksi, ja pettää kovin helposti odotukset. Ulkoisen asun yksinkertaisuus asettaa myös suuremmat vaatimukset sisällölle kuin muut realistisesti esittävät tyylit.

Menestyäkseen on hyvä muistaa, että taiteessakin 90% on kiinni työnteosta, tehdä ja tehdä, koko ajan ja aina uudestaan. Mitä enemmän tuntuu epäonnistuvansa, sitä enemmän pitää tehdä lisää.

In vino Veritas kirjoitti:

"Minä en ole tyylipuhdas, perinteinen naivisti ja eihän siitä kaikki tykkää."

Taiteessa ylennsäkään eikä erityisesti naivismissa ei nykyään ole mitään puhtauskriteereitä. On toki erilaisia tiukkapipoja, joiden mielestä tietyntyyliset maalaukset pitäisi maalata juuri tietyllä tavalla, mutta he ovat ns. jääneet vanhojen juoksuhautojen vangeiksi.

Juuri naivismi on niin ilmaisurikas tyylisuunta, että siinä vain omimmalla tyylillään pääsee pinnalle jos on päästäkseen. Toisaalta se saattaa tuntua helpolta tieltä näennäisen yksinkertaisuutensa vuoksi, ja pettää kovin helposti odotukset. Ulkoisen asun yksinkertaisuus asettaa myös suuremmat vaatimukset sisällölle kuin muut realistisesti esittävät tyylit.

Menestyäkseen on hyvä muistaa, että taiteessakin 90% on kiinni työnteosta, tehdä ja tehdä, koko ajan ja aina uudestaan. Mitä enemmän tuntuu epäonnistuvansa, sitä enemmän pitää tehdä lisää.

Lue lisää

"Mitä enemmän tuntuu epäonnistuvansa, sitä enemmän pitää tehdä lisää."

Tässä ainakin olen hyvä :D Mitä enemmän harmittaa ettei suju, sitä herkemmin tartun työvälineisiin. Jos ja kun joku galleristi antaa vastauksen lähettämiini näytetöihin "kiitos, mutta ei kiitos" tai jättää vallan vastaamatta, minä puhkun ja puhisen ja tartun taas työvälineisiin. Koska loppujen lopuksi tiedän: pystyn vielä parempaan. Jokainen epäonnistuminen ja "kiitos mutta ei kiitos" pistää yrittämään enemmän ja vie eteenpäin.

...mutta ei loputtomiin. Onneksi kiitoksia ja onnistumisiakin tulee, hullukshan tässä muuten...

Tiukkapipot varsinkaan tuskin kovin korkealle arvostaisivat tapaani ilmaista itseäni naivistina. Se näennäinen yksinkertaisuus (joka muuten on hyvin vaikea laji) taitaa loistaa poissaolollaan minun töissäni... En ole koskaan pyrkinytkään tyylipuhtaaseen naivismiin, tai tekemään jo tehtyä. Omaa juttuani vain. Se sitten riittää mihin riittää. Pääasia, että itse seison töideni takana. (No, joskus vähän kumarassa, ei se vaan aina suju ;D)

Toimittajana itsekin arvostaisin kovinkin paljon tuollaista elettä! Olishan se tietenkin hienoa saada framilla olevn taiteilijan työ itselleen!
Meidän toimittajienkin pitää kuitenkin yrittää olla mahdollisimman neutraaleja kaikissa tapauksissa.
Totta kai inhimillisestikin asiaa tarkastellessa en minäkään ole mikään idiootti silloin kun oikeasti etuja jaellaan. Kuitenkin siinäkin pitää olla järki mielessä ja tietoisuus siitä että lukijatkin osaavat tehdä päätelmiä taiteilijasta ja jutuista mitä hän kirjoittelee.
Itse ainakin olen sitä mieltä että toimit ihan hyväksyttävällä tavalla ihan eettisestikin. Yrittäjyyshän on sitä että tehdään valintoja silmälläpitäen omaa etua! Miksi silloin pitäisi ajatella muiden etuja, kysyn vaan?