Ilta pimenee.
Istun ja ihmettelen.
Elämän kulkua.
Sen tuomaa humua.
Kuinka välillä hymyillään.
Taas itku silmään kiirehtää.
Sillä kaikella on loppunsa.
Lehdelläkin.
Tuolla pihanurmella.
Muutaen väriään.
Vihreästä ruskeaan.
Aivankuin mielikin.
Hipoo pilviin korkeuksiin.
Pudotakseen maahan.
Nöyrtyäkseen.
Sanoakseen jäähyvästi.
Ja tuuli kaikuna vastaa.
Hyvästi jää.
On aika mennä nukkumaaan.
Unien helpottavaan maailmaan.
Siellä rakkauskin hymyilee.
Viha vilkuttaa.
Antaen tilaa rakkaudelle.
Istun ja ihmettelen.
Elämän kulkua.
Sen tuomaa humua.
Kuinka välillä hymyillään.
Taas itku silmään kiirehtää.
Sillä kaikella on loppunsa.
Lehdelläkin.
Tuolla pihanurmella.
Muutaen väriään.
Vihreästä ruskeaan.
Aivankuin mielikin.
Hipoo pilviin korkeuksiin.
Pudotakseen maahan.
Nöyrtyäkseen.
Sanoakseen jäähyvästi.
Ja tuuli kaikuna vastaa.
Hyvästi jää.
On aika mennä nukkumaaan.
Unien helpottavaan maailmaan.
Siellä rakkauskin hymyilee.
Viha vilkuttaa.
Antaen tilaa rakkaudelle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ooh... aivan ihanasti osasit.. Joskus on syksyn aika, jäähyväisten ja surun. Vaikkei niin tahtoisikaan.
Kaunis kiitos sinulle