Olen valmistunut sähkövoimatekniikan DI, mutta päivä päivältä enemmän varmistunut siitä, ettei tämä ole "minun juttuni". Ts. kyllästynyt tietokoneen tuijotteluun ja excel -taulukoiden pyörittelyyn, ja haluaisin mieluummin tehdä jotain omin kätösin.
Mielessä olen jo jonkin aikaa pyöritellyt ajatusta hakeutumisesta (useamman vuoden projekti) sähköurakoitsijaksi. Teoriassahan (lain kirjaimen mukaan) S2 pätevyyteen, ja sitä kautta mahdollisesti urakointilupiin, riittäisi kahden vuoden työkokemus asennus/työnjohtotehtävistä (joita ei tässä vaiheessa ole yhtään, ellei opintojen aikaisia kesätöitä lasketa).
Käytännössä tarvitsisin tietenkin niin paljon tuota käytännön työkokemusta että pystyisin yksin asennuksista suoriutumaan, ja vieläpä urakkavauhtia jos tuolla elää meinaisi. Ihan perus-DI:nä en itseäni siinä mielessä pidä, että kaikenlaista rakentelu,korjailu,näpräily ym -kokemusta on kertynyt ihan pikkupojasta saakka, ja tosiaan yhteensä lähes vuosi kesätöistä kertynyttä sähköasennuskokemustakin löytyy.
Mikähän olisi käytännössä se "helpoin" tie minun tapauksessani, mikäli tavoitteena olisi joku päivä omistaa oma, sähköurakointiluvat omaava yritys? Jollain oppisopimuksella sähkärin apumieheksi kenties, mutta kuka haluaa ottaa gonahtanutta DI:tä asennushommiin? Vai unohdanko suosiolla koko jutun, ja tuijotan vaan kiltisti sitä tietokoneen ruutua seuraavat 35v? Rahallisestihan tuossa DI:n hommien hylkäämisessä ei luultavasti mitään järkeä olisi, mutta kaikkea ei aina voi rahassa mitata...
Mielessä olen jo jonkin aikaa pyöritellyt ajatusta hakeutumisesta (useamman vuoden projekti) sähköurakoitsijaksi. Teoriassahan (lain kirjaimen mukaan) S2 pätevyyteen, ja sitä kautta mahdollisesti urakointilupiin, riittäisi kahden vuoden työkokemus asennus/työnjohtotehtävistä (joita ei tässä vaiheessa ole yhtään, ellei opintojen aikaisia kesätöitä lasketa).
Käytännössä tarvitsisin tietenkin niin paljon tuota käytännön työkokemusta että pystyisin yksin asennuksista suoriutumaan, ja vieläpä urakkavauhtia jos tuolla elää meinaisi. Ihan perus-DI:nä en itseäni siinä mielessä pidä, että kaikenlaista rakentelu,korjailu,näpräily ym -kokemusta on kertynyt ihan pikkupojasta saakka, ja tosiaan yhteensä lähes vuosi kesätöistä kertynyttä sähköasennuskokemustakin löytyy.
Mikähän olisi käytännössä se "helpoin" tie minun tapauksessani, mikäli tavoitteena olisi joku päivä omistaa oma, sähköurakointiluvat omaava yritys? Jollain oppisopimuksella sähkärin apumieheksi kenties, mutta kuka haluaa ottaa gonahtanutta DI:tä asennushommiin? Vai unohdanko suosiolla koko jutun, ja tuijotan vaan kiltisti sitä tietokoneen ruutua seuraavat 35v? Rahallisestihan tuossa DI:n hommien hylkäämisessä ei luultavasti mitään järkeä olisi, mutta kaikkea ei aina voi rahassa mitata...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tarvitset kaksi vuotta työkokemusta sähkövoimatekniikan asennustöistä. On siis hankittava sähköasentajan pesti jollakin sähköurakoitsijalla. Alle 4 kk kestäviä pätkätöitä ei lasketa sähköalan työkokemusta kartuttavaksi, kun on tarkoitus saada sähköpätevyys.
Sinä et kuule ole ollut päivääkään teknillisessä korkeakoulussa. Valmistuneet DI:t osaavat oikeinkirjoituksen ja pilkkusäännöt.
Mites se sisältöpuoli varsinaiselta alalta? Tekis diploomin hommanneelle inssille monesti ihan hyvää tommonen parin vuoden pyrähdys "oikeisiin töihin", vaikkei siinä alkua pidemmälle varsinaisen asentamisen opettelussa päästäisikään.
Olen eri mieltä.
Nykyisin he eivät osaa äidinkieltä kovinkaan hyvin. Varsinkin yhdyssanat he kurjoittavat "yhdys sanoiksi".
En minäkään ainakaan osaa kirjoittaa oikein ainakaan kirjoittaa :D
DI-tutkinto ei takaa oikeinkielisyyttä. Tarkistin kerran kieliasun eräästä diplomityöstä, jossa ei ollut ainoatakaan virkettä, jossa ei olisi ollut jotakin korjattavaa.
Se siitä suomalaisen koulutuksen korkeasta tasosta.
Koeta pysyä vain niissä DI-hommissa, urakointi on senverran rankkaa hommaa, että ihan hirvittää näin yli 20 vuotta urakoitsijana olleena, nykyään jo eläkkeellä.
Oikeasti ensimmäinen selvitettävä asia on että onko minusta yrittäjäksi ylipäätään, ennenkuin alkaa miettimään että olisiko kaapelikelojen rehaaminen räntäsateessa enemmän mun juttuni kuin tämä tylsä sisätyö.
Itse olen käynyt ihan vastaavaa pohdintaa jo monta vuotta mutta yrittäjänä toimiminen on ihan eri juttu kuin se, että pääsee kytkemään hienoja laitteita ja voi kulkea miten ite lystää. Sillä hommalla on meinaan elätettävä itsensä ja maksettava itselleen vielä mahdollinen eläkekin. Ja kilteistä tunnollisista ihmisistä ei ole yrittäjäksi, piste