Olen hankkimassa itselleni koiran pentua,mutta mistä niin se on vielä auki.Pitemmän aikaa olen seuraillut apula-sivustoa että osa kenneleistä tuottaa pentuja kuin liukuhihnalla.Lähes jatkuvasti on joku pentue myynnissä ja rotuja on useita.Tämä herättää epäilyni pentujen hyvinvoinnista..
Millaisista paikoista olette koirianne ostaneet?Kokemuksia?
Millaisista paikoista olette koirianne ostaneet?Kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meille on molemmat koirat otettu apulan kautta, vanhempi (8v) kennelistä ja nuorempi (2v) oli vahinkopentueesta. Jälkeenpäin ollaan mietitty oliko nuorempi koira ihan tarkoituksella teetetty pentue, koska kasvattajalta on myöhemmin tullut apulaan ilmoituksia uusista pentueista. yleensä apulaan ilmoitukset jättäneet henkilöt on luotettavia, mut joskus siellä saattaa olla myynnissä sekarotuisia 1000 eurolla ja pieniä rotukoiran pentuja 200 eurolla. Järkevältä kuulostavat ilmoitukset, joissa on asiallista tietoa koirasta, sen iästä, rodusta, sukupuolesta ja luonteesta ovat luotettavia. Voihan ihmisille soittaa ja kysyä lisätietoja, ja vaikka ilmoitukset olisivatkin puutteellisia, ei niitä kannata heti ohittaa.
Rotuyhdistyksen kautta. Pentuvastaavat tuskin haluavat tukea epämääräistä parkkipaikalta myymistä. Itse olen ottanut koirani jonkun hyvämaineiseksi tiedetyn kennelin kautta tai heidän suosittamaltaan muulta kasvattajalta (jos ei ole ollut omia pentuja tarjolla).
Oman pentuni ostin kasvattajalta, jolla oli ilmoitus Apulassa. Kasvattaja kuitenkin oli asiallinen, jo ilmoituksessa oli tulevan pentueen vanhempien tiedot ja kun lähetin viestiä, juteltiin puhelimessa jo seuraavana päivänä.
Puhelin- tai sähköpostivarauksia hän ei pennuista ottanut vastaan lainkaan, eikä myynyt muutenkaan pentua kenelle tahansa: vaati siis käymään vähintään kerran katsomassa pentuetta, mieluummin toki jopa useammin, että näkisi kasvavan otuksen luonnetta ja voisi näin ollen valita itselleen sen sopivimman yhdessä hänen kanssaan.
Muutenkin tosi asiallista touhua, pentueen ja emän olot olivat loistavat, pennut olivat alusta lähtien tekemisissä ihmisten ja muiden koirien kanssa, ne saivat virikkeitä, tottuivat erilaisiin pintoihin ja normaaleihin elämisen ääniin sekä jopa niihin yllättäviin, kovempiin ääniin. Sisäsiisteyttä alettiin opetella ennen uusiin koteihin lähtöä samoin kuin ruokailukäyttäytymistä ja jo ennen, kuin itse hain pentuni, jokainen osasi istua nätisti odottamaan ruokakuppia.
Tietenkään kasvattajan resurssit eivät riitä kaiken opetteluun (varsinkaan, jos talossa on muita koiria ja lapsia), mutta kuitenkin sen verran, että pennut ovat saaneet viettää vauva-aikansa turvallisessa ympäristössä ja tottua moniin asioihin.