Älä käsitä mua väärin
mä niin rakastaisin olla
sylisi kehräävä kissa
hengityksesi tahdittaja
kellojesi pysäyttäjä.
Se olisi rakkautta
pettävällä jäällä
Kestäisi hetken
ja syyllisyyden taakka,
murtuneet sydämet
painaisivat liikaa.
Voin sitoa sun haavat
kuunnella
lohduttaa
mutta en voi olla
haavojesi syy.
Pahanolosi lähde.
http://www.youtube.com/watch?v=-qTRqv3BuWY
mä niin rakastaisin olla
sylisi kehräävä kissa
hengityksesi tahdittaja
kellojesi pysäyttäjä.
Se olisi rakkautta
pettävällä jäällä
Kestäisi hetken
ja syyllisyyden taakka,
murtuneet sydämet
painaisivat liikaa.
Voin sitoa sun haavat
kuunnella
lohduttaa
mutta en voi olla
haavojesi syy.
Pahanolosi lähde.
http://www.youtube.com/watch?v=-qTRqv3BuWY
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nyt huokaan ja syvään...
Et sinä varmaan olekaan se pahanolon lähde. Minusta olisi reilua häneltä tulla se kertomaan, jotta pääsisit tuosta tunteesta, joka syö sinua ihan liikaa. On niin tuskallista seurata sivusta.
"Kunpa tämä runo
kietoutuisi ympärillesi
kuin käsivarsi
ja lohduttaisi sinua.
Kunpa tämä runo olisi
huone ja hehkuva takkatuli,
jonka ääreen voisit käpertyä.
Kunpa tämä voisi antaa
sinulle niin paljon enemmän.
Kunpa tämä runo voisi
täyttää toiveesi.
Silloin et ehkä enää itkisi."
-Henryk Borowski
Reiluus on suhteellinen käsite. Olenko itse ollut reilu? Onko tämä mun runoni reilu, kun tiedän miten osa kuitenkin sen tulkitsee.
Ajattelin heittäytyä vastuuttomaksi ja senkin uhalla että tulkitaan tää väärään yhteyteen. Nämä ovat mun omat oppirahat omasta elämästä. Luulen että melkein jokainen joutuu tämän asian tavalla tai toisella elämänsä aikana.
Kiitos Ichku. Sun myötätuntosi oli kuin yhtä lämmin halaus kuin tuo kaunis runokin :)
Jaahas, mehtään meni - taas. Noh, ei suinkaan ensimmäistä kertaa. Alan jo viihtyä täällä...
"Läpi sateen hymyn hopeisen
vihreänä mäntymetsä hohtaa,
mutta havun takaa silmä kohtaa
herkät kultakutrit koivujen.
Sateen hento valo minuun valuu.
Kipu sykkii, vaan en kapinoi.
Talven kautta vain käy suveen paluu
lehden, joka sädehehkun joi."
- Saima Harmaja -
Alistun syksyyn minäkin...
Sorry, että tulkitsin päin mäntyä!
Ja nimimerkkikin meni päin mäntyä...
Kaikki menee...huoks...
Onneksi mennyt päin mäntyä, etkä suksinut kuuseen :))
Ihan ulalla oon itekin melkein aina :/
*tää pistää kuononsa sen syliin ja katsoo surullisilla silmillä*
Kosketti niin !
*silittää korvansa sen*
Ei mitään hätää, tää kuuluu historiaan. Muistelin menneitä ja tempaisin... olisi ehkä pitänyt kirjoittaa joku epilogi mukaan, mutta piruuttani en tehnyt niin :/ sori siitä kaikille. Mutta ehkä se toimii loitsuna tulevaisuutta ajatellen :) edes jollekin.
Yksi kuono mahtuu aina syliin.
Voih, tämä oli niin koskettava:)Haluaisin sanoa muutakin mutta kun en oikein osaa...
Iso kiitos Alma sun käynnistä :)) Ei tää enemmän sanoja tarvikaan, kuin mitä raapustit :)
Hienoa runoutta
Kiitos Margitta, sekä käynnistä että sanoista :)