Punainen ei enää koskaan näytä samalta
minussa läpikäytyinä
rakastumisen seitsemän tasoa
kaikki naisten pitelemät ruusut
satakielen livertämät tuhat vuotta
minussa läpikäytyinä
rakastumisen seitsemän tasoa
kaikki naisten pitelemät ruusut
satakielen livertämät tuhat vuotta
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joo... mulle tulee sama tunne kun katson Claude Monet:n maalauksia !
Hieno !
Kiitos sinulle "Puunhalaaja":) Nimikkoelokuvasi tulikin telkusta tuossa toissapäivänä.. Sekoitan välillä Monet:n ja Manet:n, mutta ymmärrän mitä tarkoitat:)
Ihan kiva tarina liittyy tähän.. hain signeerauksen kirjaan ihailemaltani kirjailijattarelta. Hän kirjaili nimensä ja piirsi kukkasen, koska "me naiset pidämme kukista". "Me naiset pidämme kukista", miten henkevästi hän sen lausui! Kuljin koko illan pää pilvissä huokaillen.. huomasin että fyysiset oireeni ja yleinen ajattelumaailman sumentuminen olivat yhtäläisiä rakastumisen tunteen kanssa, vaikka rakkaudesta ei tunteena sinänsä ollut kysymys. Nainen sattuu vain olemaan hyvä kirjoittamaan ja livertelee vielä kuin satakieli... Johti pohtimaan, onko rakkaudessa/rakastumisessa erilaisia tasoja?
Näin seuraavana yönä unta, jossa kirjailijatar selitti minulle työn alla olevaa romaaniaan Suomen kansalaisodasta.. päähenkilö muistelee taisteluaan punaisten puolella ja kuinka näki sodassa punaisen veren valuvan..sen jälkeen, hän sanoo, punainen ei ole koskaan näyttänyt samalta. Heräsin ja mieleeni tuli lauseensa "me naiset pidämme kukista". Sinä yön hetkenä ymmärsin, mitä minun olisi pitänyt vastata: "Siinä tapauksessa, arvon neito, toivon että minulla olisi kimppu ruusuja jotta voisin ne Teille ojentaa".
Tähän väliin kommentoin:
Tuossa on varmasti jotain perää; rakkaudessa täytyy olla eri tasoja.
Ajattelisin että voi rakastua eri piirteisiin kuten (naisessa) viattomuuteen, henkevyyteen, rehellisyyteen, kauneuteen, lempeyteen... jos tuo kaikki - jotain jäi naisessa varmasti jotain pois - on samassa paketissa, on se varmasti vientiä?!
Niin, voi rakastua eri piirteisiin mutta siltikin tunne että jotakin jää uupumaan. Mikä säväyttää toista, ei välttämäti säväytä itseä.. kemiat eivät kohtaa. mielenkiintoista listata asioita, jotka säväyttävät, eikä säväyttäminen tietenkään aina rakastumista tarkoita, aika harva asia oikeastaan... mutta hienoa elää näin tunnekylläisessä maailmassa.
Listauksesi on ansiokas.. viattomuuden rinnalle nostaisin vielä "hyvin valikoidut paheet".
Niin... tuo paheellisuus unohtui. ;D
Totta tuokin, ettei se aina rakastumista tarkoita, mutta sellaiseksi sitä tunnetta voi luulla. Väitän että samoin kuin "perhosia vatsassa"-tunnetta (pelkkää jännitystä) luullaan rakkaudeksi. En usko että kokisin rakkauden tunnetta ajaessani autolla suurkaupungin ruuhkassa etsien epätoivoisesti parkkipaikkaa myöhästymisen pelossa, vaikka perhoset vatsassani vilistäisivätkin.
Jos oikein rakkaudesta puhutaan, väittäisin että se on sellainen lämmin tulvahdus rintakehässä, joka tulee kun kohtaa sen oikean. Rivien välistä ei kannata edes yrittää lukea onko näin itselleni käynyt. Olenhan voinut lukea tuon jostain tietokirjastakin . :D
Aivan niin, omanlaistaan tiedettä on tarkastella itseään ja tuntemuksiaan. "Perhoset vatsassa" on hyvä esimerkki, esim. nainen ja vuoristorata voivat aiheuttaa samankaltaisia tuntemuksia.
Rivien välistä luettu onkin usein sitä antoisinta tekstiä;)
ojennan lootuksenkukan
siinä ei liene paljon sävyjä
vain sanoma
tuhansien vuosien takana
Kiitos "Lootuksenkukka":) Syksyssä on sävyjä, mutta runopuolella tunnen pientä inspiraatiovajausta. Tärkeää olisi kuitenkin pitää luovuuden liekkiä yllä, voihan sitä tutkailla sanoja ja vaikka kukkia pihamaalla.
Sanoma on kuitenkin kaikkialla.
Pidin tästä!
Lyhyesti kiteytit kaiken tarvittavan.
Kiitos "Herkkähipiä":) Joo, miksei voi olla tällainen yltiöromanttinenkin.. ihan hauska tämä:) Niin, ei paljoa tarvita mielekkääseen elämään.. ajoittainen hulluttelu tekee elämästä elämisen arvoista.. antaa sille niitä sävyjä.