Jakot

Meillä on 20 vuotias jako..Tuli meille eräältä perheeltä joka muutti espanjaan. Omistajan vaihdos hiukan rassasi Hekua, mutta otti meidät pian uudeksi perheekseen. Hekun kohdalla voin kumota väitteen, että jako olisi vain yhden ihmisen koira. Nopeasti herra tottui myös lapsiin, noihin villeihin ja äänekkäisiin pikku ihmisiin! Välillä tuntuu Hekun oikeen nauttivan lasten höynäyttämisestä. Herra sanoo: "hyppää" ja lapsethan hyppää :D

Moniin noloihinkin tilanteisiin on jouduttu herran puhe taidon vuoksi. Tämä on herran suosikki temppu. Tunnistaa vessan oven ja kun sieltä astuu ulos kuulu "teillä on vetoketju auki" :D Jokainen vieras on saanut tämän kokea. Ja paljon muita tilaneteita on tullut vastaan ja varmasti niitä tulee vielä lukuisia!
Puhetaidosta poitsu sanoi ekan sanansa 7kk:n ikäisenä ja sanahan oli "Heku" myöhemin tuli lisäksi "Heku tahtoo!"

No ihan samoilla periaatteilla voit opettaa papukaijaa kuin koiraasikin. Siis toistoa, palkintaa ja ehdollistamista. Eli kun lintu vaikka järsii jotain kiellettyä sille sanotaan napakasti "ei" (ja mahdollisesti nostetaan pois kielletyn kohteen luota) ja kehutaan / namutetaan /rapsutetaan heti kun ei-toivottu toiminta keskeytyy tai lintu poistuu tavalla tai toisella kielletystä kohteesta.

Aina häkkiin laittaessasi sanot linnulle esim "häkkiin" ja kehut sitä kun se on kiltisti häkissä (vaikka sen itse olisit laittanut orrelle istumaan), kyllä se yhdistää. Jos haluat linnun menevän sinne itse voit vaikka paimentaa lintua kepillä tai kädellä samaa komentoa hokien ja taas kehua aina kun ollaan menosa oikeaan suuntaan ja superkehu / namutus sitten kun ollaan häkissä asti.

Fiksujahan ne ovat ja oppivat ymmärtämään hyvin monia sanoja ja komentoja ja aivan varmasti oppii myös mitä EI-tarkoittaa (eri asia sitten on otetaanko se juuri sillä hetkellä huomioon...)Naksuttimen avulla muuten voi tehokkaasti koulia papukaijaakin jos olet siihen koirapuolella perehtynyt.

Ja Mattie Sue Athanin "Guide to a well-behaved parrot" on ihan oikeasti ostamisen arvoinen kirja pappareista haaveileville.

Jos asiaan on oikeasti perehtynyt huolella ja todella tietää mihin on päänsä panemassa ei minusta ole mitään estettä ottaa suoraan isoa kaijaa lemmikiksi. Erilaista sen kanssa touhuilu joka tapauksessa on kuin niillä pienemmillä. Toki pienen linnun kanssa saa hyvin kokemusta siitä onko se lintu juuri omin lemmikki, mutta ei se minista mikään ehdoton edellytys ole. Lähinnähän nuo "aloita pienellä lajilla" neuvot ovat hyödyksi niitä teini-ikäisiä varten jotka vaan keksivät että "nyt mä haluun linnun ja se semmonen puhuva papukaija olis kiva". Tai muuten vaan eivät viitsi/jaksa/osaa etsiä muuten tietoa ennen linnun hankintaa.

Kiitos paljon jakamastasi tiedosta. Koirista on kokemusta. Sitä voi sitten hyödyntää papukaijan koulutuksessa :D
Itse olen sitä vastaan, että aikuisena otetaan "harjoitukseski" pienempi lintu. Tietysti nuoret ovat eriasia jos se on yhtä-äkkinen päähän pisto. Itse olen harkinnut jakoa pitkään ja vakavasti.