Buenosairesilaisessa kapakassa ilma oli käynyt sakeaksi. Se oli kuin puuroa. Matalassa tilassa vellovaan massaan sekoittui kaikkien maailman poltettavien nautinta-aineiden tuoksuja: havannalaisten sikarien, väkevien turkkilaisten, argentiinalaisen halpatupakan, ranskalaisten Gauloises-savukkeiden, brittiläisen piipputupakan ja amerikkalaisten merkkien aromeja, marijuanan makeaa, pyörryttävää makua, ja monia muita hajuja, joita maailma ei edes tuntenut.
Nainen punaisessa mekossa oli pannut merkille jotakin, joka sai hänen niskakarvansa nousemaan pystyyn. Kapakkaan oli tullut kahdessa erässä ryhmä miehiä, jotka olivat levittäytyneet pieniin pyöreisiin pöytiin tanssijoitten lavan ympärille - hän ajatteli kaivaten nuorta lihaksikasta tanssijapoikaa, joka useina iltoina oli esiintynyt yleisölle. Laiska bossanova soi ja punainen valo sai kaikki kapakassa olijat näyttämään piruilta, jotka olivat kokoontuneet juhlaan helvetin alimpaan, yhdeksänteen piiriin. Naisen nimi oli Leilah, ja jos muut olivat piruja, häntä olisi hyvin voinut luulla saatanan morsiameksi tuossa hämärässä loukossa, jossa hän tavallisesti istui nurkkapöydässä ryhdikkäänä ja ylpeänä, usein herraseurassa.
Leilah oli hyvin huolestunut. Hän oli yksin, ja hän koetti vaivihkaa tarkkailla miehiä. Yhdellä oli panamahattu, toisella liituraitapuku, pari näytti maatyöläisiltä. Leilah oli varma, että miehillä oli aseita. Hänen täytyi päästä pois. Hän käveli hitaasti baaritiskille.
Nainen punaisessa mekossa kumartui tiskin yli ja suikkasi suukon baarimikon poskelle. Myhäilevä portugalilainen nauroi.
-Mistä täällä pääsee ulos? nainen kysyi hampaittensa välistä.
-Eivätkö minun juomani enää maistu? Edes pikkiriikkinen drinksunen? Portugalilaisen turpeat huulet muodostivat sydämellisen hymyn.
-Mistä täällä pääsee ulos?
-Ovesta.
-Don´t fuck with me, nainen sanoi matalasti englanniksi ja hyväili sormillaan baarimikon kaulaa. Pabloa kylmäsi. Sormukset naisen sormissa tuntuivat jääkylmiltä.
-Takaovia on kolme.
-Missä?
-Mutta kahta ei voi käyttää... Pitää mennä esiintyjien pukukopin kautta. Kun suuri José lauloi täällä...
-Laskuta minun tiliäni noista. Täytyy mennä!
-Minun kunnia-asiani on tarjota juotavat kauniille epätoivoisille - ja janoisille - naisille! Ei tule kuuloonkaan, talo tarjoaa.
-Älä hössötä, Pablo.
Leilah lähti ripein askelin ja vilkaisi äkisti taakseen. John Readanger oli aivan parin harppauksen päässä biljardipöydän ääressä! Äkkiä hän tajusi, mikä miehet oli houkutellut tänne. Johnilla oli vakiokaartinsa mukanaan: pari lihaksikasta, isokokoista rautatieläistä, muuan kuivettunut käppänä ja patamusta miekkonen, jolla ei ollut kumpaakaan korvaa tallella. Leilah tajusi, ettei John ilmeisesti ollut huomannut vaanijoitaan.
Samassa miehistä pari äkkiä nousi tuoleistaan ja astui biljardipöytää kohti. Toiset kaksi lähtivät kohti käymälöitä kuin varmistaakseen selustaa.
Ensimmäinen laukaus halkaisi kasipallon.
JATKAKAA!
Nainen punaisessa mekossa oli pannut merkille jotakin, joka sai hänen niskakarvansa nousemaan pystyyn. Kapakkaan oli tullut kahdessa erässä ryhmä miehiä, jotka olivat levittäytyneet pieniin pyöreisiin pöytiin tanssijoitten lavan ympärille - hän ajatteli kaivaten nuorta lihaksikasta tanssijapoikaa, joka useina iltoina oli esiintynyt yleisölle. Laiska bossanova soi ja punainen valo sai kaikki kapakassa olijat näyttämään piruilta, jotka olivat kokoontuneet juhlaan helvetin alimpaan, yhdeksänteen piiriin. Naisen nimi oli Leilah, ja jos muut olivat piruja, häntä olisi hyvin voinut luulla saatanan morsiameksi tuossa hämärässä loukossa, jossa hän tavallisesti istui nurkkapöydässä ryhdikkäänä ja ylpeänä, usein herraseurassa.
Leilah oli hyvin huolestunut. Hän oli yksin, ja hän koetti vaivihkaa tarkkailla miehiä. Yhdellä oli panamahattu, toisella liituraitapuku, pari näytti maatyöläisiltä. Leilah oli varma, että miehillä oli aseita. Hänen täytyi päästä pois. Hän käveli hitaasti baaritiskille.
Nainen punaisessa mekossa kumartui tiskin yli ja suikkasi suukon baarimikon poskelle. Myhäilevä portugalilainen nauroi.
-Mistä täällä pääsee ulos? nainen kysyi hampaittensa välistä.
-Eivätkö minun juomani enää maistu? Edes pikkiriikkinen drinksunen? Portugalilaisen turpeat huulet muodostivat sydämellisen hymyn.
-Mistä täällä pääsee ulos?
-Ovesta.
-Don´t fuck with me, nainen sanoi matalasti englanniksi ja hyväili sormillaan baarimikon kaulaa. Pabloa kylmäsi. Sormukset naisen sormissa tuntuivat jääkylmiltä.
-Takaovia on kolme.
-Missä?
-Mutta kahta ei voi käyttää... Pitää mennä esiintyjien pukukopin kautta. Kun suuri José lauloi täällä...
-Laskuta minun tiliäni noista. Täytyy mennä!
-Minun kunnia-asiani on tarjota juotavat kauniille epätoivoisille - ja janoisille - naisille! Ei tule kuuloonkaan, talo tarjoaa.
-Älä hössötä, Pablo.
Leilah lähti ripein askelin ja vilkaisi äkisti taakseen. John Readanger oli aivan parin harppauksen päässä biljardipöydän ääressä! Äkkiä hän tajusi, mikä miehet oli houkutellut tänne. Johnilla oli vakiokaartinsa mukanaan: pari lihaksikasta, isokokoista rautatieläistä, muuan kuivettunut käppänä ja patamusta miekkonen, jolla ei ollut kumpaakaan korvaa tallella. Leilah tajusi, ettei John ilmeisesti ollut huomannut vaanijoitaan.
Samassa miehistä pari äkkiä nousi tuoleistaan ja astui biljardipöytää kohti. Toiset kaksi lähtivät kohti käymälöitä kuin varmistaakseen selustaa.
Ensimmäinen laukaus halkaisi kasipallon.
JATKAKAA!
Vastaukset 2
Vanhimmat
VER SIND SIE NAINEN KYSYI, MAIN NAME HEIST MAKSIM IVANENKO FSB PIDEMPI MIEHISTÄ ESITTÄYTYI. MIKE ANDERTON M 16 LYHYEMPI MIEHISTÄ JOKA PUHUI ESPANJAA
SEURASI TULITAISTELU.IVANENKO OTTI SMITH WESSON REVOLVERINSA JA AMPUI