http://www.youtube.com/watch?v=WtVTmi1TCVI
http://www.youtube.com/watch?v=whOerPSYvQc&feature=related
Toivottavasti tajuatte muutakin kuin pilkata..
http://www.youtube.com/watch?v=whOerPSYvQc&feature=related
Toivottavasti tajuatte muutakin kuin pilkata..
Vastaukset 15
Vanhimmat
nii mut kauhee harva vaan oikeesti tuntuu ymmärtävän mitä jatkuvaa ja jokapäivästä helvettiä tää on :C
Näyttävätkö nämä ihmiset teistä omituisilta/friikeiltä?
He kärsiväat bipolaarihäiriöstä josta te olette koonneet kokonaisen vihaketjun.
Toivottavasti olette tyytyväisiä itseenne.
Eka video on tosi hyvä. Tekis mieli postata se facebookiin seinälle.
Mutta olen piilobipo :( Ei rohkeus riitä julkiseen kaapista ulostuloon.
Vähän sama vika. Ennen tätä diagnoosia en masennusta kauheasti hävennyt, mutta bipous onkin sitten toinen juttu. Pitäisi vaan tulla rohkeasti kaapista ulos. Jos ihmiset eivät hyväksy, niin painukoot sitten sinne mihin aurinko ei paista. En ole kuitenkaan tutuille, kavereille ja ystäville mitään pahaa tehnyt. Tekisi mieli itsekin laittaa pari linkkiä FB-sivulle, mutta vielä ei uskallus riitä.
Kiihkeissä keskusteluissa sotkettu myös sekaisin kaksisuuntainen mielialahäiriö ja kuvausten perusteella aivan selvät luonnehäiriöt.. Kunpa tunnekuohuiset ihmiset selvittäisivät mistä vaahtoavat eivätkä sotkisi kaikkea tuntemansa ihmisen luonteenpiirteitä biposta johtuviksi. Ei ole niin, että kaikki ihmisen käytös johtuisi diagnoosista. Useimmat perustavat käsityksensä vain yksittäiseen/muutamiin tapauksiin.
Tosielämässä monet kaksisuuntaisesta kärsivät eivät (Hennariikan tavoin) kerro kenellekään diagnoosista leimautumisen/häpeän pelossa. Useimmista bipodiagnooseista ympäristö ei tosiaan tiedä tai korkeintaan tiedetään, että ihmisellä ollut masennusta.
Mielenterveyden ongelmat ovat monisyisiltä ja useilla bipoillakin voi olla muitakin ongelmia tai häiriöitä kuin bipo. Vaikeuttaahan sairaus sairastuneen ihmisen itsensäkin elämää ja voi myös altistaa muille oireiluille.
Se ei silti poista edelleenkään sitä, että entisillä puolisoilla on vakavia traumoja. Niitä ei pidä vähätellä. Yhtenäisyyksiäkin on. Näistä suhteista pahimmillaan (ei siis aina) traumatisoituu ja siihen vaikuttaa ennen muuta äkillisyys ja ennalta-arvaamattomuus läheisen toiminnassa. Ja että manian ja masennuksen äkillinen vaihtelu kaikkine käänteineen rampauttaa rinnalla kulkeneen ihmisen täysin. Olen kokenut tämän ja rakkaan puolisoni persoonallisuuden muutos ja käänteet olivat omaa luokkaansa. Huom! en vihaa bipoja, en edes entistä miestäni. Ei siis pidä loukkaantua. Mutta tämän kokemuksen vaihtaisin kyllä pois, jos vain voisin.
Haavoittunut olen, en vihainen.
Miten ihmeessä _tähänkin_ keskusteluun taas saatiin ympättyä mukaan bipo-puolison traumat?
Oli aloitusaihe sitten mikä vaan, joku traumatisoitunut exä tunkee omine valituksineen mukaan. Lopettakaa jo, pliiiis. Mä en jaksa lukea noita juttuja sielläkin, missä aloitusaihe on ihan jotakin muuta.
Niin just, exät hyshys. Nehän on vaan valituksia. Katsohan Tuiskutuuli tätä ketjua ylöspäin, niin huomaat, missä kohti exiä on sotkettu mukaan...
Me, I, Myself: Juuri niin, exän traumat tulivat mukaan juuri siinä kommentissa mitä itse kommentoin. Aloitus (=videot) on suunnattu TERVEILLE TIETOA JA YMMÄRRYSTÄ LISÄÄMÄÄN. Kohteena eivät ole exät, vaan yleensä terveet, olivat he sitten puolisoita, exiä tai muuten sairaudesta kiinnostuneita. Muutkin kuin exät osaavat pilkata.
Kysymys ei nyt ollutkaan siitä, kenellä on suurimmat traumat, vaan siitä, että liian monesti, riippumatta ketjun aloitusaiheesta, päädymme aina samaan: exien valituksiin. Vaikeaa on molemmilla, se lienee selvää.
Monet exät ja muut läheiset kertovat täällä, etteivät ymmärrä sairautta. Aloittaja on löytänyt tosi hyvän videon, joka osaltaan voi auttaa ymmärrystä. Mikä on siihen reaktio: muistutus miten vaikeaa exällä on!
Tuon videon kaltaista valistusta tarvitaan. Vaikka itse olen sairastanut tosi pitkään, on sairaudesta vaikea kertoa sellaiselle, jolla sitä ei ole. Oikeita sanoja ei ole helppo löytää. Mielen sairaudet ovat mystisiä, koska niitä ei "näe". Ei ole haavaa, ei kasvainta, ei mitään konkreettista näkyvää liikaa tai liian vähän.
On hyvä, että joku antaa keinoja kertoa sairaudesta. Harmi vain, että tämä video on englanninkielinen. Oma mieheni ei sitä ymmärrä. Kuka tekisi saman suomeksi?
Ja vielä sinulle Tuiskutuuli: todella mielen sairaudet ovat mystisiä. Myös traumatisoituneen mieli on sairas. Siitäkin on vaikea kertoa niin että muut ymmärtäisivät. Minä sairastuin mieheni manian seurauksena; PTSD ja masennus jne. Tapahtumat olivat ja ovat vain niin vaikeasti käsitettävissä. Jotenka siis mekin saatamme jotain ymmärtää.
http://koti.welho.com/marhalla/TR_normaaleja_traumanjalkeisia_reaktioita.html
Kaksisuuntaisuus, masennus ja traumaperäinen stressireaktio ovat kukin omia diagnoosejaan, vaikkakin oireissa on jotakin yhtäläisyyksiäkin. Omalla kokemuksella ymmärtää osan, mutta ei kaikkea toisesta. Siksi tietoa tarvitaan.
Olen todella pahoillani, että olet sairastunut: PTSD on puhdasta helvettiä. Läheltä seuranneena: äidilläni on nyt jo n. 5 vuotta ollut eikä tunnu vieläkään helpottuvan. PTSD on myöskin minulle, tyttärelle, vaikea asia. Äidin käytös on ahdistavaa, mutta minua on helpottanut, kun olen ottanut asiasta selvää. Jaksan paremmin kuunnella sitä jatkuvaa toistoa siitä, mitä tapahtui. Olla tukena. Yhteiskunta ei ole tarjonnut hänelle mitään apua. En usko, että hän tulee koskaan pääsemään asioiden yli.
Tämän ketjun aiheena kuitenkin on kaksisuuntaisuuden olemuksen ymmärryksen lisääminen.
Ymmärrystä ei mitenkään lisää se, että muistutetaan jälleen kerran muillakin olevan kurjaa ja etenkään se, että todetaan, että muilla on kurjaa juuri sen takia, että syy on bipossa. Kiitos, syyllistämme ihan riittävästi itsekin itseämme, emme kaipaa tähän lisäkannustusta.
Koemme paljon pilkkaa, ivaa, suvaitsemattomuutta, mitätöintiä, syyllistämistä, ilkeilyä, yksin jättämistä, ymmärtämättömyyttä ja kaikkea muuta negatiivista terveiden taholta. Puhumattakaan siitä omasta tuskasta, katumuksesta ja häpeästä, mikä seuraa kun käytös lähtee lapasesta ja jälkikäteen näkee, mitä on tehnyt. Sairauden takia syrjäytyminen on liian helppoa.
Terve ihminen osaa laittaa rajat sille, mitä hyväksyy ja mitä ei. Rajojen piirtoa varmasti auttaa se, että ymmärtää sitä sekasotkua, mikä bipon pään sisällä asuu. Kun osaa varautua pahimpaan, vahingot voivat jäädä pienemmiksi ja oma terveys säilyä. Tietoisuus sairauden oireista on molempien etu. Tällaisia valistusvideoita tarvitaan.
Minä en vä'ittänyt että syy olisi bipossa. Enkä sanonut, että muillakin noin yleensä olisi kurjaa.
Fakta on kuitenkin se, että puoli vuotta manian seuraaminen sairastutti minut masennukseen ja PTSD. Syy oli maniassa, ei hänessä. Minä en ikinä syyttäisi ketään siten kuin kuvittelet. Yleensä löydän aina vian itsestäni. Miehenikin kohdalla olisin tukenut häntä, yritin saada hoitoon jne. Ja siinä olisin edelleen, ellei hän olisi saanut itse lopullista nousukiitoa ja hakenut eroa ja kadonnut. Rakkaus kun ei häviä.
En arvioi, enkä arvota sairauksien perusteella. Jotenka: suvaitsevaisuutta myös teiltä kaivataan.
Minustakin video on hyvä, erinomainen. Minulla on kokemusta tuosta - puolisoni kautta ja siinä vieressä elämisestä. Ei puutu ymmärrystä. Ihmettelen vaan sitä, että täällä automaattisesti oletetaan, että exät vihaavat teitä tai entistä puolisoaan. Minäpä kerron: niin ei todellakaan ole. Kuitenkin aina yksi teistä - nyt Minämiemie2011 - ottaa esiin aina tämän, että me emme ymmärtäisi teitä. Että me vihaisimme? Ei, me rakastamme, mutta yritämme unohtaa.
Toivon, että ymmärtäisitte, miltä tuntuu seurata vierestä, kun läheinen vahingoittaa itseään ja perhettään. Miltä tuntuu traumatisoitua, kun läheinen ihminen amputoi elämäsi? Ilmeisesti kaipaisitte exien kokemuksista omaa videota? Mutta riittäisikö siihen ymmärrys?
Edelleenkään vihasta ei ole kysymys.
Minusta on hyvä, että exät kirjoittavat kokemuksiaan. Onhan se niin, että vain toinen samasta asiasta kärsinyt voi todella ymmärtää toista, oli kyse sitten sairaudesta tai sen vaikutuksista. Vertaistukea tarvitsemme kaikki. Biponkin on hyvä lukea, mitä sairaus voi saada aikaan: on mahdollista oppia toisten mokista.
Toivon vaan, että vertailu, syyllistäminen ja yleistäminen loppuvat. Se saa aikaan vain pahaa mieltä. Eiköhän meillä kaikilla sitä jo ole entuudestaankin riittävästi.
Minusta tuntuu, että suurin osa teistä syyllistyy, vaikka emme kirjoittaisi kuin henkilökohtaisista kokemuksista yhtään yleistämättä. Silloin kannattaa miettiä, mistä oma reaktionne johtuu. Täällä en ainakaan minä ole vertailemassa, syyllistämässä ja yleistämässä. Toivon, että kaikki voitte hyvin ja saatte rakkautta elämässänne. Sitä me kaikki tarvitsemme.