Haluttomuus..ristiriitaisista ristiriitaisin aihe.

Tänäpäivänä ihmiset ovat todella ankaria itselleen..elämmehän suoritusyhteiskunnassa, mutta RELAX ihmiset rakkaat! Ei se seksi ole parisuhteessa olennainen osa, jotta suhde toimisi. Yhteenkuuluvuudentunnetta luodaan suhteessa muillakin keinoin kuin seksillä. Ei meidän kenenkään kannata seurustella sitten 2-vuotta pidempään kenenkään ihmisen kanssa, jos pelkäämme intohimon lopahtamista ja haluttomuutta. Tottakai se intohimo pitkässä suhteessa lopahtaa ja rakkaus muuttuu. Toimivassa suhteessa onkin kyse kumppanuudesta. Ei kannata ruveta kenenkään elämänkumppaniksi, jos seksi ja muutaman viikon seksi-tauvot tuottavat tuskaa. Sellaisen ihmisen ei kannata edes haaveilla moisesta läpi elämän kestävästä suhteesta. Nykyisin aina höpistään siitä kuinka suhde muuttuu kaverilliseksi ja ns. ihastus katoaa ja silloin pitäisi erota. Minun mielestäni se on normaalia ja jos sen kestää, niin miksi pitäisi erota? Ihmiset ovat toki erillaisia ja jokaisen kahden ihmisen keskinäinen suhde on yksilöllinen. On vaikea lähteä arvostelemaan toisten suhdetta ja sen toimivuutta, kun todellista tilannetta emme voi tietää..itse asiassa se on typerää. Olen yleensäkkin sitä mieltä, ettei kannata kysyä parisuhdeneuvoja muilta, kuin korkeintaan terapeutilta..tuskin siltäkään. Itse pitää se päätös itsensä kanssa tehdä esim. tässä asiassa, että onko se seksi meidän suhteessa niin olennainen ongelma, että sen takia pitäisi erota? Parisuhteessa pitäisi pystyä keskenään pohtimaan suhteen asioita ja paljastaa rohkeasti omat tuntemuksensa ja olla itselleen, sekä toiselle reheellinen. Jos nyt esim. mies kovasti tahtoo sitä seksiä ja nainen ei siihen kykene, niin silloin heidän kanden pitäisi miettiä sitä tilannetta keskenään, että pitäisikö tämän halukkaan miehen lähteä omille teilleen, jos ei pysty elämään kyseisen ongelman kanssa? Ihmisethän ovat aika narsistisia nykyyhteiskunnassa. On vaikea "uhrata" oman elämän laatuaikaansa mihinkään ikäviin asioihin, tai esim.toisen ihmisen ongelmiin. Nostankin hattua niille ihmisille, jotka kumppaninsa vierellä taistelevat yhteisen elämän, eli parisuhteensa puolesta. Tosi asia on vain se, ettei ongelmilta voi mikään suhde säilyä. Kyse onkin silloin omistautumisesta ja kärsivällisyydestä, eli ihmisen epäitsekkyydestä. Nämä ihmiset onnistuvat elämään läpi elämän kestävässä parisuhteessa.

Kysymys kuuluu: Onko haluttomuus sittenkään se ongelma, vai onko todellinen ongelma epävarmuudessamme ja itsekeskeisyydessämme?