Päättymätön suoritus (osa 1)

''Henkka, ootsä tulossa mukaan?'' ''En mä taida. Pelatkaa te vaan.'' ''Meitä on kyl aika vähän.'' ''Mulla on jalka kipee.'' ''No, ei sit.'' Oikeasti Henri ei halunnut Topin mukaan pelaamaan futista ihan muista syistä. Ensimmäinen - vähäpätöisempi syy - oli se, että satoi vieläkin. ''On muuten satanu ihan joka päivä'', Henri mietti itsekseen. Kevät oli valjennut hyvin koleana ja sateisena, mutta se ei häntä haitannut. Toinen - huomattavasti suurempi syy - oli se, että hän katseli mielellään sivusta Topin pelaamista, ja etenkin Topia itseään.

Topi oli pyörinyt Henrin mielessä siitä lähtien, kun hormonit alkoivat hyrrätä. Henri olisi halunnut rakastua johonkin tyttöön, mutta ei voinut itselleen mitään. Topi oli Henrin mielestä täydellinen pakkaus: kiinteä ja solakka vartalo (olihan Henri nähnyt Topin useaan kertaan suihkussa ja saunassa), niin tummanruskeat hiukset, että ne näyttivät kaukaa katsottuna mustilta ja valloittavat ruskeat silmät. Topi ja Henri olivat hyvin samanpituisia, pituusero oli ehkä parisen senttiä Topin hyväksi; 18-vuotiaiksi he olivat aika tavalla normaalipituisia.

Topilla oli ollut tyttöystävä jo kohta vuoden ajan, mikä suretti Henriä. Hän yritti vaikuttaa onnelliselta Topin puolesta, ja osittain hän olikin, mutta hän olisi ollut onnellisempi Topin poikaystävänä. Topi vaan sattui vetämään naisia puoleensa kuin hunaja kärpäsiä, eikä Henri voinut kuin katsella sivusta. Henri ja Topi olivat kyllä toistensa parhaita kavereita, mutta eivät mitään sen enempää - Topin puolelta.

Henri mietti usein, että hänellä olisi saattanut olla jo vaikka kuinka monta tyttöystävää, jos hän vain olisi ollut normaali. Sitä hän olisi halunnut kaikista eniten - olla normaali. Rakastua tyttöön, mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Tavallinen elämäntapa, jossa ei olisi ollut mitään vikaa. Henri ei löytänyt mitään syytä siihen, miksi hän oli sellainen kuin oli. Ympäristötekijät siihen eivät ainakaan vaikuttaneet: hän ei tuntenut ketään muuta homoa lähimailtakaan. Ei edes biseksuaaleja. Kaikki muut olivat sataprosenttisia heteroita, joiden kuninkaana Topi hallitsi.

Topi oli kieltämättä sangen ihastuttava persoona. Hän keksi aina hauskoja juttuja, joille etenkin tytöt nauroivat. Naistennaurattajaksi häntä ei kuitenkaan voinut leimata. Topi oli myös toiminut lukiossa oppilaskunnan puheenjohtajana ja hän oli hyvin kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Se yhdisti Topia ja Henriä suuresti: Henri tähtäsi historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi, ja niin aikoi hetken aikaa Topikin, mutta päätti tähdätä fysiikkaan ja matematiikkaan.

Topin sosiaaliset taidot olivat ylivertaiset: hänen suurimpiin saavutuksiinsa kuului vaikuttava puhe lukiossa toisen vuoden keväällä. Hän vetosi koko koulun edessä opettajiin ottamaan suurempaa vastuuta lukiolaisista, joilla oli vaikeuksia koulunkäynnissä. Lopuksi hän sai raikuvat aplodit useimpien taputtaessa seisaaltaan; niin teki Henrikin.

Ei Henri mikään ujo ollut, mutta ei ollut yhtä lahjakas sosiaalisesti kuin Topi. Historia ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat häntä, mutta siihen se jäikin. Henri ei ollut koskaan ollut kiinnostunut mistään muusta, vaikka kannustusta erilaisiin kokeiluihin tuli sieltä sun täältä; suurimpina vaikuttajina hänen vanhempansa. Henriä tämä ärsytti suunnattomasti, sillä hän tiesi tasan tarkkaan, että hän aikoo opiskella opettajaksi, ja that's it.

Henri oli pelännyt koko ajan, että hänen vanhempansa saisivat tietää hänen homoudestaan. Eivät he suvaitsemattomia olleet, mutta eivät varmasti katsoisi hyvällä Henriä, jos asia paljastuisi. Hän kuitenkin joutui edelleen asumaan vanhemmillaan, koska rahaa ei ollut oman kodin ostamiseen. Oma auto oli jo, vaaleanharmaa Ford Fiesta, mutta siihen suuret hankinnat olivatkin suurimmaksi osaksi jääneet. Köyhyys ei Henrin perhettä vaivannut, mutta sen verran pihi varsinkin hänen äitinsä oli, että asuntoon ei herunnut varoja; siitäkin huolimatta, että Henri oli perheensä ainoa lapsi.