Mies sanoo mitä vaan päästäkseen pukille. Vannoo löydölleen jättävänsä vaimonsa ja vaikka 7 lastaan jos nyt vaan annat. Mies on, vaikka olisi kuinka onnellisessa suhteessa, saalistaja ja kaikki muut naiset (ehkä anoppi poislukien, ja sekin ehdollista) ovat potentiaalista naimaseuraa. Mies voi olla hyvä isä ja aviomies. Rakentaa sulle omin käsin talon jossa kuvittelet viettäväsi loppuikäsi harmoonista perhe-elämää viettäen. Mutta silloinkin kun hän raskaita leca-harkkoja kantaa perustustyömaallaan ajattelee mies koska ja kenen kanssa pääsee bylsimään seuraavaksi. Tämä on luonnon laki ja naisten tulisi se vain hyväksyä. Me miehet sen tiedämme ns.julkisena salaisuutena. Usein yhteisissä sauna-illoissa tms. tilanteissa joissa miehet ovat keskenään, joissa alkoholin rohkaisemina pystymme puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, tämä tulee esiin. Sinä nainen. Mies ei voi olla uskollinen samasta syystä minkä vuoksi kissa ei voi olla kylläisenäkään pyytämättä hiirtä.
Totuus pettämisestä!
Jamppa
173329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minä ainakin olen aina sanonut "hoidoilleni", että en eroa ellei eroteta!
Petät kuitenkin... Miksi?
vain mies!
vastausta ei tarvitse!
Uskomatonta, että vieläkin käytetään tota lausahdusta "olen vain mies" selittämään, että kys. henkilöllä on huono itsetunto eikä minkäännäköistä itsehillintäkykyä, kun täytyy jokaisen hameen perään lähteä. Sama kun lihavat sanovat,että syy on painavissa luissa.
Vanhoja uskomuksia kummatkin, lähinnä tarkoitus huijata niillä itseään.
Samaa teoriaa käyttäen täytyy siis naisena todeta, että jos mies ei jaksa "saalistaa" minua enää suhteessa, on minun lähdettävä tyrkylle, sillä naisethan haluavat olla saaliita.
Minä olen nainen, jolla on naisen halut. En ole koskaan ollut uskollinen vaikka olen rakastanut poikaystäviäni. Minä voin todeta että "olen vain nainen", ja luojan kiitos eletään 2000-lukua, jolloin nainenkin voi myöntää olevansa seksuaalinen ihminen. Naisilla, kuten miehilläkin, halun määrä vaihtelee yksilöstä toiseen, mutta tunnen monia naisia, joiden aviomiehet eivät tiedä mitään siitä, että he käyvät kokeilemassa vähän vierasta sänkyseuraa kun oma alkaa kyllästyttää. Itse kuulun näihin, ja myönnettäköön, että KOOLLA on myös väliä, eli nykyisen poikaystäväni elimen koko ei täysin tyydytä, vaikka ns. normaalin kokoinen onkin.
Joten jos mies on vain mies, on nainen myös nainen... ja huom. naiset esittävät saalista, eikä mies parat tiedä, että tulevat itse "saalistetuiksi".
SEn verran kieroja ja fiksuja me ollaan.
Minusta olisi kamalaa, jos yhden roikkuvan elimen tarpeet määräisivät oman elämäni tahdin.
Minä haluan miehen, joka itse kykenee päättämään käykö vieraissa vai ei. En halua miestä, joka pyydystää naisia vain siksi, että vaistot sanovat niin.
Ymmärrätkö?
Olen jo mummu, haluaisin kaikesta sydämestä uskollisia parisuhteita, mutta elämää nähneenä allekirjoitan näkemyksesi. Viimeistään 10 vuoden avioliiton jälkeen moni mies haluaa uudestaan herätellä saalistushalujaan. Ja silloin syitä löytyy. Enää eivät naisetkaan ole pelkkiä pesässä pysyjiä, naisten seksuaalisuus on myös herännyt. Pitäisikö meidän hyväksyä molemminpuolinen uskottomuus elämään kuuluvana?
Olen miettinyt paljon tätä samaa kysymystä. Toisaalta en haluaisi hyväksyä uskottomuutta osaksi elämää ja parisuhteita, mutta pahalta näyttää.
Toisaalta en haluaisi olla naiivikaan ja uskoa että omassa parisuhteessani säilyy molemminpuolinen uskollisuus..Omalta kohdaltani voin ainakin tällä hetkellä sanoa etten halua tai aio pettää kumppaniani, mutta miten siitä toisesta ihmisestä voi olla varma? Pitää vain luottaa, niin, mutta kuinka sokeasti?
Minä en HALUA että 8 vuoden kuluttua miehessäni herää tuo saalistusvietti. Haluan pysyä hänelle ikuisesti kauniina ja haluttavana niin ettei hän halua pettää minua muiden kanssa.
Minusta on turha yleistää tyyliin kaikkia miehet/naiset pettävät. Näinhän pettäjät yleensä jorisevat parantaakseen omaa huonoa omaatuntoaan. Jos ihminen pettää, hän ei ehkä ole kypsä pysyvään parisuhteeseen, oli iältään mitä vain. Jos on pakko pettää/ saada vierasta pesää/vehjettä, olisi ehkä parempi pysyä sinkkuna, eikä satuttaa tahallaan toista. Näissä suhteissa tuntuisi olevan vallalla sellainen juttu, että "omaa kultaa" pidetään tarpeitten vakiotyydyttäjinä.
Oikeasti, kaikki eivät petä, itse esim. en ole koskaan. Jos tulee tilanne, jossa tekee muuta mieli, olisi oikeasti parempi pistää poikki. Mutta nämä pettäjäthän ovat itsekeskeisiä, empatialtaan lapsen tasolle jääneitä henkisiä häviäjiä, jotka ajattelevat vain itseään.
Ehkä ihmisten pitäisi mennä itseensä. Jostain syystä ihmiset ukkoutuvat ja akkautuvat muutaman vuoden yhteiselon jälkeen. Ehkä tästä johtuu moni uskottomuus? Jos jaksaa pitkästä suhteesta huolimatta pitää itsestään huolta, ei tätä välttämättä niin usein tapahtuisi.
tällainen tilanne :
Olet seurustellut 10 vuotta saman ihmisen kanssa.
Viimeisten 3 vuoden aikana olette harrastaneet seksiä noin 5 kertaa. Eli joskus, ja jouluna.
Parisuhteessa ei ole enää mitään muuta yhteistä, kuin pari lasta ja asuntolaina, kummallakin on omat kaveripiirit ja harrastukset.
Sitten satut firman pikkujouluihin, missä toisen sukupuolen edustaja raahaa sut lukolliseen huoneeseen ja haluaa naida sinun kanssasi.
Mitä teet?
"Venaa hetki, mä soitan kotiin ja pistän avioeron vireille." Niinkö?
Voiko noin kuivaa tilannetta enää sitten laskea parisuhteeksi? Jos tilanne on oikeesti kuvailemasi kaltainen, niin mielestäni ei siinä sitten enää petetä, vaan pitää hyväksyä se, että vaikkakin oltaisiin yhdessä, molemmilla on tarve ja halu tyydyttää tarpeensa jonkun toisen kanssa. Joo ja vain näin, että sitten asiat on näineen keskusteltu ja sovittu, selvät pelisäännöt. Mikä helvetin ongelma meillä suomalaisilla on puhuminen? Esimerkiksi tyyliin: "rakas, oletkohan huomannut että rakastelemme nykyään kolme kertaa vuodessa? Tarvitsen kuitenkin seksiä useammin, eli tilanteeseen tarvitaan ratkaisu...joko me muutamme seksielämämme (ja keinoja kyllä löytyy) tai suhteemme seksiosuus hoidetaan jatkossa muiden kanssa."
On eri asia lähteä pettämään partneriaan toimivassa suhteessa silkasta kokeilun halusta kuin näivettyneessä suhteessa siitä syystä, että pallit räjähtää. Viimeksi mainitussa tilanteessa on sitten varmaan vaikka mentävä muiden kanssa. Eihän ihminen voi seksuaalisuuttaan kieltää. Vaan pitääkö sitten tuhdata seljän takana, miksei pelata avoimesti kun molemmat tietää ettei kolme kertaa vuodessa seksiä oikeasti ole enää seksuaalisesti tyydyttävää millään muotoa. Että sillain.
Seksuaalisuutta ei voi kieltää?
Mitäs jos sitä seksiä saa liian harvoin parisuhteessa, joka toimii muuten täydellisesti?
Jos vaikka ero on luokkaa nainen haluaa 2 kertaa kuussa ja mies joka päivä?
Voiko silloin hillitä himonsa? Vai pitääkö silloinkin ottaa puheeksi, että kuule hei, hyvin menee, mutta jos ei pesää irtoa useammin niin meikäpoika painuu kartsalle?
Näin vaan ihan vittuutani kartoitan mikä on hyväksyttyä ja mikä ei... :D
..te ihmettelette kun me naiset seurustellaan naisten kanssa eikä teidän.
Siinä ratkaisu! Oma mieheni on pettänyt minua ja se on ollut elämäni hirvein kokemus!
Olen päättänyt(ihan tosissani!!), että hän on VIIMEINEN mies, joka sulojani saa vielä maistella. Sitten kun/ jos me eroamme, mikä on hyvin todennäköistä (minun alotteestani), aion etsiä itselleni tyttöystävän!!!!Juu...ei enää yhtäkään miestä! Mitäs pojat sanotte siihen? Alkavat kauniit naiset käymään vähiin! Joudutte tyytymään ruskeisiin reikiin jatkossa :) :) :) :)
Hyvä Julia, olet oikealla asialla!!! ;)Tiedä vaikka törmättäis sitten vapailla päivillä :)
Aihetta pettää vaimoketta, on tullut senverran kokeiltua naisia maailma ja kotimaassa, Nykyinen nainen on unelmiemieni täyttymys: Antaa aina, on halujaa, otaa suihin, kun näkee kyrvän. JA ON TYYTYVÄINEN ELÄMÄÄNSÄ. ps. mamma sai viimeeksi . . . .
tykätä kiusata ihmisiä, kun pitää tuo sama visti joka hemmetin foorumiin tunkea? Itse asiassa taidatkin olla vain katkera, huomaan ma...