Elämän hallinnan menetys

Oli pakko kirjoittaa kun laitoit ton "elämänhallinan menetys". Mulla on
tismalleen käynyt noin,eli olen menettänyt otteeni elämästä..
olen joutunut tilanteeseen jossa tavallaan tuntuu,että pohja elämältä
tippuu täysin. Kaikki asiat on vaan kaatuneet päälle ja siihen päälle
vielä taloudelliset ongelmat.. Mulla oli kanssa pitkään tunnetta
etten välitä mistään, menetin kiinnostuksen kaikkeen jne...
mutta vinkkinä voin sanoa ,että se mikä ei tapa se vahvistaa.
Kun asiat kaatuu päälle on vaan antava niin tapahtua,olla rauhassa
ja jatkaa eteenpäin. Se voi tarkoittaa sitä,että tekee jonkun konkreettisen
muutoksen. Se voi alkaa ihan pienestäkin. Kun tapaa muita niin huomaa
ettei se tilanne niin paha olekkaan miltä aluksi tuntuu.

Joo samat fiilikset. Kaikki on kohillaan muuten, omistuskämppä, auto minkä halusin, pidän duunistani, palkka on ihan ok, kavereitakin on ihan tarpeeksi. Kaikki vaan on täysin turhaa koska en saa naista itelleni. En jaksa yksin yksiössäni enää yhtään pidempään. Aina olen halunnut nätin naisen jota rakastaa ja joka rakastaa mua, mutta se on liikaa vaadittu kun liian ujoksi piti syntyä. Viime aikoina millään ei ole ollut mitään väliä. Juon vaikka joka päivä jos se auttaa sen hetkiseen vitutukseen. Ajan kännissä 200km/h jos siltä tuntuu. Joka päivä mietin itsemurhaa ja itken, hajoilen yleisesti...

Liaan ujoksi syntynyt... Niinpä. Niin minäkin.
Mua vituttaa myös, joka päivä. Samanlaista siinä mielessä. Mutta mulla vaan ei ole työpaikkaa, olen kuntoutustuella. Kavereita on, mutta en jaksa nähdä heitä kovin usein. Asun tuttujen luona. Rahaa ei siis ole liiaksi. Taloudellisesti kuitenkin pärjään. Mutta mitä väliä sillä oikeastaan on, kun vaan vituttaa.

"Pelkään että mitä se on otanko loparit töistä, rupean ryyppään, tapan itteni vai pistänkö kämpän palasille."

Lopputili tuntuisi omalla kohdalla olevan se ainut ja oikea ratkaisu. Ja sitten käsi lippaan, kiitos, näkemiin ja seuraavassa elämässä sitten uusiksi.

hei nyt oikeasti nuoret miehet otatte itseänne niskasta kiinni ja menette psykiatrille hakemaan masennuslääkettä ja sitten johonkin hengelliseen tilaisuuteen missä huomaatte että teistä välitetään. Nämä kaksi asiaa yhdessä pelastavat teidät niiltä rahaa ja materiaa arvostavan yhteiskunnan ylisuurilta vaatimuksilta jotka tekevät ihmisen elämän tarkoituksen tyhjäksi ja aiheuttavat ahdistusta. En ole mikään hihhuli mutta sieltä tuli apu minullekin kun sairastuin masennukseen.

Tee itsellesi ihan mitä haluat mutta älä vaaranna muita.

Hanki itsellesi mielekkäitä harrastuksia. Esim. jokin hikiliikunta auttaa uskomattoman paljon jatkuvaan vitutukseen koska se laittaa mielihyvähormonit liikkeelle. Itsetunto kohenee kun tulee voimaa kroppaan ja näyttää paremmalta. Näkee muita ihmisiä ja tajuaa että on meitä muitakin yksinäisiä vaikka kuinka paljon. On ilmasia vertaistukeen pohjautuvia keskusteluryhmiä joissa oppii puhumaan itsestään ja huomaa että muillakin on ongelmia. Sä oot nuori jannu ja sulla elämä on vielä suurelta osin edessä päin. Asiat tuppaa järjestymään, ota rauhallisesti ja päivä kerrallaan.

Tutulta tuntuu. Sitä kutsutaan masennukseksi. Kantsii hakea psykiatrilta keskusteluapua ja mahd. lääkkeitä.
Ilman niitä apuja olisin tappanut itseni jo ajat sitten. Oikeesti.
Liikkuminen auttaa vähän , mutta jos on tosi masentunut niin ei kertakaikkiaan jaksa. Lepo.

Sairaslomaa , että ote elämään löytyisi uudelleen.
Sanot vaan lekurille suoraan kuin paljon v......a.

pitäiskö sun purkaa sitä agressioo johonkin.. aloita vaik nyrkkeily tai joku harrastus tai kuuntele jotain musaa joka vähentää vitutusta.. No ei mtn kovin hyvii neuvoja... mut nii tiiän miltä toi tuntuu :< Kyllähän se yksinäisyyski tekee osansa. Ja ois tärkee että sulla ois ees jotain ihmisii joille voi puhuu avoimesti ja on tukemassa. ja muutenkin jos osais jotenkin käsitellä niit tunteita.. Helppo vaan ois sanoo että lopeta pelkäämästä ja elä..... mut aika klisee.
Toivottavasti muuttuis paremmaks

Loppuun palaminen, burn out. Selkeät oireet; tiedän itsestäni kymmenen vuoden takaa. Olet sairastunut ja sairautesi vaatii hoitoa! Mene lääkäriin ja kerro kaikki oireet tarkoin. Noudata saamiasi ohjeita jatkohoitoon.

Miulla oli viime syksyn, talven ja kevään ajan samanlaista. Vaikee tilanne elämässä ja vuosia piileksinyt masennus sai sekoamaan täysin. En mennyt enää kouluun, katkaisin kaikki ihmissuhteet, en vastannut edes äitille viesteihin ja kävin kaupassakin vasta pimeään aikaan illasta kun siellä ei ollut enää ihmisiä joille saattaisin nasahtaa enkä tykännyt edes nähdä auringonvaloa. En muista tuosta ajasta mitään muuta kuin sen, että itkin vaan ja valvoin vuorokausia putkeen, kuuntelin musiikkia jatkuvasti etten sekoaisi ja pelkäsin etten pysty hallitsemaan itteeni millään tavalla. Laskut ja vuokrat jäi, kela maksoi turhaan opintotukea, käytin rahani kenkiin ja levyihin. Tiesin että saattaisin yhtäkkiä pistää koko kämpän hajalle ja heittää tavarat parvekkeelta. Lakkasin jopa tervehtimästä kämppistä, koska vihasin sitä muutenkin ja tuntui että saatan hakata sen. Löysin vanhoja merkintöjä ja runoja, piirustuksia ja suttupapereita mitä olin siihen aikaan tehnyt enkä tajua miten oon ollut siinä kunnossa, en muista mitään.

Keväällä aloin viimeinkin hakea apua, sain masennuslääkkeitä ja olo tasaantui aika nopeesti. Ekalla kertaa hoito ei kuitenkaan onnistunut ihan sujuvasti, vaan skippasin terapiat ja kaikki mutta nyt alotan uudestaan. Hae sinäkin apua, ei se ole pikkujuttu jos tuntuu ettei pysty hallitsemaan.

Suosittelen sinulle joogaamista, siinä ajatukset keskitetään yhteen asiaan.Päästä ne asiat mielestäsi irti ja anna niiden mennä menojaan, joille et sinä mahda mitään. Joskus on myös ihmisen hyvä tutkailla, olisiko jokin uusi työ tai harrastus se asia, joka antaisi uutta valoa elämään, samalla tulisi sen kautta myös uusia ihmisiä elämään.

Hommaa nainen itsellesi niin homma rupeaa pelittämään ja lopeta se vitutus ja ajettel asioita positiivisesti ja niin edelleen. Se turha vitutus on ihan perseestä ja opettele elmään positiivisesti ja hanki hyvä harratus niin elämä alkaa rulettamaan ja se menne kuin itsestään eteenpäin.

Masennus! Anna tunteilles tilaa, ja tee vaikka radikaalikin ratkaisu, itse tein enkä kadu että hyppäsin pohjalle, menetin kaikki! Löysin todelliset voimavarani ja voimani heikkouden kautta, kun meni perhe, talous, ystävät jne... Vahvistuin ja sain kaiken takas moninkertaisesti! SAAT SEN MISTÄ LUOVUT! Luovu siis taistelusta työmaallasi jne. Ei ole mikään pakko. Ottasin lopputilin ja kokeilisin maksimoida kurjuuden, niin elämä maistuu taas sen jälkeen tuhat kertaa paremmalle!

Aika nuorena monet uskoo, että elämä on tässä ja vain sitä mitä sillä hetkellä koetaan.

Nykyisin kun on tämä netti, joka luo sellaisen vaikutuksen, että kaikilla muilla on jotain enemmän kuin itsellä.
Ehkä se ei liity nettiin, koska itsekin nuorempana koen sitä samaa. Netti vaan tekee ihmisille helpommaksi kertoa tunteensa.

Asialla on niin hyvät kuin huonotkin puolensa.

Mutta ei elämää opi kuin elämällä. Sen jälkeen kun elämä sammuu ei ole mitään.
Siis elämä on elämisen arvoista. Joka tilanteessa!

Niin on samat fiilikset