Tuli taannoin eteen sellainen yllätys, että kävely olikin muuttunut kovin kivuliaaksi, kun pohkeet menivät jumiin jo muutaman sadan metrin kävelystä.
Eli pohtimaan syytä, ja siinä kävi mielessä erään vanhemman tuttavan tilanne, kun jalkoihin piti tehdä ohitusleikkaus verisuoniston kalkkeutumisen ja ahtaumien takia.
Olin aikaisemmin liikkunut aktiivisemmin, mutta keväällä ja kesällä jäi vähiin.
Päätin painaa päälle, ja pohkeiden kovasta kivusta huolimatta kävellä vaikka väkisin.
Vanhempi naapuri, joka on liikkunut ikänsä, kommentoi, että siinä ei viikko eikä kaksikaan vielä riitä.
Piti paikkansa.
Viikkoja kävelin päivittäin hammasta purren, ja matka ennen kipuilun alkua piteni jatkuvasti.
Kuukausi heilahti kävelyä, ja nyt 3-6 kilometriä menee varsin vaivattomasti, pohkeet toimivat ilman kipua, ja ne ovat jopa kasvaneet kokoa.
Liikkukaa päivittäin!
Kunto hiipuu nopeasti, mutta sen palauttaminen velttoilun jälkeen onkin paljon työläämpää, mutta täysin mahdollista.
Jos tahdonvoimaa ja itsekuria riittää.
Eli pohtimaan syytä, ja siinä kävi mielessä erään vanhemman tuttavan tilanne, kun jalkoihin piti tehdä ohitusleikkaus verisuoniston kalkkeutumisen ja ahtaumien takia.
Olin aikaisemmin liikkunut aktiivisemmin, mutta keväällä ja kesällä jäi vähiin.
Päätin painaa päälle, ja pohkeiden kovasta kivusta huolimatta kävellä vaikka väkisin.
Vanhempi naapuri, joka on liikkunut ikänsä, kommentoi, että siinä ei viikko eikä kaksikaan vielä riitä.
Piti paikkansa.
Viikkoja kävelin päivittäin hammasta purren, ja matka ennen kipuilun alkua piteni jatkuvasti.
Kuukausi heilahti kävelyä, ja nyt 3-6 kilometriä menee varsin vaivattomasti, pohkeet toimivat ilman kipua, ja ne ovat jopa kasvaneet kokoa.
Liikkukaa päivittäin!
Kunto hiipuu nopeasti, mutta sen palauttaminen velttoilun jälkeen onkin paljon työläämpää, mutta täysin mahdollista.
Jos tahdonvoimaa ja itsekuria riittää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onhan monta muutakin tapaa liikkua , jos kävely on kivuliasta ;)))
Jaloille kevyempi veryttely vois olla polkupyöräily, sillä vetreeks ja sitten kävelemään ja hölkkäämään.
Ja jalkaliikkeitä voi harrastaa jotta saa ittensä vetreeks, olohuoneessakin ;)
Vesijuoksukin on hyvä liikuntamuoto, siinä ei ole niin hirvittävän riippuvainen hyvistä lenkkareista ja maastosta. Sinne vaan uimahallille jos lähistöltä sellainen löytyy.
Niinpäs onkin, eikä niin raskasta jaloille, kun paino jakautuu veteen.
Olinkin aiemmin polkenut kuntopyörää, mutta sain havaita, että se puuha ei rasita tarpeeksi pohkeita, vaan reisiä.
Kävelyn lisäksi pidän pohkeet jatkossa kunnossa seuraavalla liikkeellä:
Suorana seisten 30 kertaa kantapäiden nosto lattiasta päkiöiden varaan.
Aiaiaiai...tekee häijyä, kuten pitääkin.
Oman kokemukseni mukaan kipuja tulee helposti, jos ei venyttele kunnolla sekä ennen lenkkiä, että lenkin jälkeen. Aina ne tulevat, jos on ollut pitempään taukoa, mutta menevät ohi aika nopeasti. Lihasten ja sääriluun välissä oleva lihaspussi ei kasva lihaksen kanssa yhtä jalkaa, joten se saattaa olla eriitäin kivuliasta. Säännöllinen lenkkeily kuitenkin poistaa mokoman kipuilun ja sitten se alkaa sujua mukavasti. Kannattaa edetä rauhallisesti, mutta lisätä rasitusta harkitusti, mutta määrätietoisesti.
Ja oliskos yks syy kipuiluun ...huonot kengät?
Jep, voi hyvinkin olla. Parhaimmillaan olen ostanut uudet joka kolmas kuukausi, mutta en enää ole ihan himoliikkuja kuin ennen. Mutta se huomasin, että huonoja kenkiä ei kannattanut ostaa.
Hyvä 1kalle! Koira päivässä pitää kivun poissa :)) Ja jos on allerginen, voi hoitaa naapurin koiran.
Aika usein tulee annettua periksi kun kipu yllättää. Mulla oli polvessa kierukkapalanen lipsahtanut umpion väliin, ja sattui ihan p..paljon. Pääsin jopa kerran yliopistolliseen, mutta silloin se ryökäle oli nätisti. Pala haki turvapaikkaa jossain pehmytkudoksissa kai. Lääkäri meinasi että menee se ohi myös rasittamalla, ja aina niistä leikkauksista kuitenkin arpikudosta jää, sekä toipumisaikaa. Joten... hampaita purren, ja nysse on taas hyvä polvi! Kössiä ei enää pelata, eikä sählyä, mutta hölkäten voi hyvin taas mennä.
Kuormituksen jälkeinen jähmeys ja jopa kipu lihaksessa kuuluu asiaan.
On vain merkki tehdytä harjoitteesta.
Itse pidän tärkeämpänä liikunnan vaikutusta yleiseen terveydentilaan.
Ensimmäisenä tulevat mieleeni verenpaine, kolestroli ja veren sokeri.
Lihaskuntokin on kiva juttu.
38:n rappiovuoden jälkeinen aloitus vaati järkeä ja malttia mutta palkitsi itsensä jo puolen vuoden aikana.
Nyt olen pitänyt pakon edessä taukoa puoli vuotta ja uudelleen aloitus on tehtävä erittäin varovasti.
Katson tilanteen vuodenvaihteen tietämissä.
Entiseen ei kuitenkaan ole paluuta.