Kuusikymppinen esikoiskirjailija

Turussa asusteli (lienee jo vainaa) mies, joka kirjoitti esikoiskirjansa likemmäs yhdeksänkymppisenä. En muista nimeä, mutta jossain lehdessä oli artikkeli.

Ei kai se ikää katso. Nykyään vaan on tuo myynninedistämistouhu haastatteluineen ja esiintymisineen sen verran rankkaa touhua, että aina se hyväkään teksti ei kustannussopimusta takaa.

Etsiskelin netistä iäkkään kirjailijan nimeä, josta oli ohjelma muutama vuosi sitten telkussa. Hän, joka polkupyöräillen myi kirjojaan. En löytänyt.

Ruotsin vanhin tohtoriksi väitellyt on 83-vuotias. Asiaa sivuten.

Eräs jonka nimi on hukassa tuli toiseksi v.2010 Möllärimestari kisassa Taivalkoskella Päätalopäivillä.

"Erik Koski ryhtyi esikoiskirjailijaksi yhdeksänkymppisenä"

http://yle.fi/akuutti/arkisto2008/160908_c.htm

Niitähän ilemstyy aivan älyttömästi nykyään.

Elämäkertoja, sukuhistoriikkeja, romskuja, ties mitä.

Nykyään kirjalle kustannussopparin saaminen isolle kustantamolle on lähes toivotonta, hyvin harva läpäisee seulan, kirjan kun pitää myydäkkin, että siitä saa pisnestä. Ja kirjojen myynti hyytyy kokoajan,

Paitsi, kirjojen kustantaminen ja painattaminen ei ole ollenkaan kallista enää nykyään. Omakustanteina, pienkustantamoissa, etenkin netissä. Ikinä koskaan, ei ole julkaistu niin paljon kirjoja kuin nykyään. Mutta net ei ole niitä Tammen tai WSOY.n julkaisuja. Jos ei halua julkaista pelkästään sähköisessä muodossa, joku pienkustantamo voi kiinostua, ne ei tarvi niin hurjia katteita kuin isot kustantamot. Eikä se omakustannekkaan kallis ole ottaa. Pieni painos digipainossa ei paljoa maksa.

Ongelmahan tietenkin on levikki, elikkäs myynti. Samapa se, jos sulla on vaatekaapillinen maailman parasta romskua omakustanteena himassa, jos kukaan ei halua niitä lukea, saati sitten muka maksaa rahaakin niistä.

Tunnetuin esimerkki netissä liikkeelle lähteneestä menestyskirjailijasta on Juha Vuorinen. Homma lähti liikkeelle nettijulkaisuista. Tyyppi on tällä hetkellä suomen eniten myyty pokkarikirjailija, kaikki kirjat myyneet älyttömästi. OK. kaveri on nuorempia, mutta taas kerran yksi osoitus, että nykymedia toimii kyllä, jos sitä osaa käyttää ja tarjottava tavara kiinnostaa muitakin, kuin kirjoittajaa itseään.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Vuorinen

Kun siittä se kustannussoppari on kiinni. Kukaan tuotantoyhtiön puolella ei ole ollut kiinnostunut sun kirjoituksistasi, kässäreitä tunkee niille niin paljon ja vain myyvät voidaan ottaa julkaisukataloogiin. Joko kirjoituksesi oikeasti ovat huonoja, tai sitten et ole vain löytänyt niille oikeaa kustantajaa, koka kiinnostuisi asiasta.

Hahaa, mulla muistelmat puhtaaksikirjoitusta vaille. Materiaalia vaan tahtoo kertyä koko ajan lisää, että ei vielä hajuakaan, mitä niistäkin sitten tulee, jos tulee. Mun kama on sitä luokkaa, että ei sitä kukaan rupea julkaisemaan. Pakko tehdä omakustanteena. Ja julkaista mieluummin postyymisti. Meinaan vaan aika kasa oikeusjuttua edeessä, heti kun kama on virallisesti kaikkien luettavissa. Ei meinaan huvita päättää päiviään linnassa :DDD

Totuus kun ei pla tulessakaan, jotkut voi vetää hernemaissipaprikat keuhkoihinsa, kun saavat lukea totuuden itsestään...

Niin siis. Etsi muita julkaisukanavia. Ja jos et himoitse rahaa, vaan mainetta ja kunniaa, julkaise netissä ja polttle kamat rompuille ja lahjoittele niitä kelle haluat. Nimittäin kirjoittamalla ei suomessa tienaa kuin joku Hirvensarvi tai LobotomiaPaasilla, suurin osa kirjoittaa käytännössä vain harrastuksekseen. Kysy piruuttas tuolta suurelta Korpikirjailijalta, paljonko on tienannut julkaisemillaan kirjoituksilla :D


=DW=

Omakustannetta olen minäkin suunnitellut, en kylläkään tosissani. Mutta jotainhan sitä pitäisi eläkepäivinään saada aikaseksi, ja tosi on että muistissa on hirmu paljon juttuja joista jälkipolvilla ei ole aavistustakaan. Töihin siis? Mutta laiskottaa. Tosin on sisaruksetkin koettaneet tyrkkiä minua hommiin, hehheh. Kukaties avittaisivatkin?

Luen parhaillaan yhtä ihan oikeasti (WSOY) julkaistua henkilöhistoriakirjaa, joka liittyy kotipaikkakuntaani. Innostuin siitä vähän lisää, ja meinaan osittain kopsata hänen ikä/aika/paikka/perhe/-ryhmittelynsä mahdollista omaa hengentuotettani varten. Pala palalta sitä voisi koota, sitä mukaa kun muistikuvia tulee niin kirjoitella omiin lokeroihinsa.

Ihan suvun piiriin vaan, ei mitään hinkua eikä mahiksiakaan laajempaan jakeluun. Vi ses. Julkaisu kyllä varmaan siirtyy seitenkymppisiin... ;-D

No yhden tapauksen tunnen joka aloitti lähempää seitsemääkymmentä, nyt jo ylittänyt sen iän ja kolmas kirja tuli ulos juuri tänä syksynä.

Tosin hän oli hilkulla aloittaa jo pari vuosikymmentä aikaisemmin, kustannussopimuskin oli käytännössä tehty mutta veti sitten käsikirjoituksensa takaisin ja taisi hävittää jossakin itsekritiikin puuskassa koko kässärin...

Taisi Sisko Istanmäki on jo yli 60v kun julkaisi liian paksu perhoseksi ja se nousi Finlandia ehdokkaaksi. Mutta oliko jo sitä ennen yhden kirjoittanut, en muista. Mutta löytynee useitakin. Samoin joku alkaa taiteilijaksi kun tulee eläke-ikään. Luovuus pääsee valloilleen ja niin pitääkin.

Jostain olen lukenut että kannattaa luettuttaa kirja jollain joka ymmärtää ja tajuaa ja tavallaan arvioittaa muulla taholla ensin ennen kuin lähettää kustantajalle. Voi joku muu kirjailija lukea. Muistaakseni Kaari Utrio on kertonut että hällekin lähetetään luettavaksi...Siitä vaan kysymään jos joku alkaisi.

No totta mooses olen käyttänyt arvostelupalveluita hyväksi. Ei kukaan vakavasti kirjoittamiseen suhtautuva ja hieman lahjoja omaava - en ole nimittäin saadun palautteen perusteella yhtään hullumpi - pelkästään kovalevylle kirjoita.

Palaute on arvokasta ja välttämätöntä, mutta se ei riitä. Itse se työ on tehtävä. Ja jopa nuo ammattilukijat kohtelevat kirjoittajia turhan helläkätisesti.

Olisi todella virkistävää saada vanhemmalta kirjoittajalta muutakin kuin sitä iänikuista sukutarinaa.