moikka!! oon paniikista kärsiny jo kohta viisi vuotta ja pakko oireista/pakko ajatuksista noin puoli vuotta.. tää paska vie voimat! mulla on kamala bakteeri kammo pelkään kuollakseni että saan jonkun pöpön esim sairastun johonkin keuhkokuumeeseen ja kuolen pois! pesen käsiäni tosi monesti päivässä jos en pese ahdistus menee paniikkiin asti ja tietysti lisää löytyy :( pelkään kaikkia lääkkeitä todella paljon ihan buranasta lähien.. pelkään myös allergiaa niin paljon että hiuksia en uskalla värjätä ja ruokia mitä en oo lähoaikoina syönyt luulen saavani niistäkin allergia reagtion. ja sitte vielä kun tuli tää oliivi juttu missä nainen kuoli vanhoihin oliiveihin! huh huh pelkään nyt söydä melkeen kaikkea :/ mä en ymmärrä miten musta on tullut alle vuodessa tällänen sekopää :( mietin koko ajan mitä seuraavaks tapahtuu:( miten mä saan itteni rennoks? mitkään mielikuva muuttamiset ei mulla ainakaan auta ja lääkkeitä en uskalla syödä..
pakkoajatukset
k
5388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minäkin pelkään syödä säilykkeitä. En ole syönyt niitä siitä asti kun kävin hygieniapassin ja kuulin tuosta botuliinijutusta. Nyt kun oli vielä tuo oike tapaus, niin en varmasti koskaan ikinä enää syö säilykkeitä. En myöskään voi syödä vierailla, mitään persikkaa/aprikoosia/ananasta sisältävää, koska ne tehdään usein säilykkeistä :D. Eilen söin sitä apetina snack fetaa, ja vaikka en edes syönty niitä oliiveja (jotka on vielä ihan eri oliiveja) tuli silti inhottava olo :D
Keuhkokuumetta pelkkään myös ja siksi en ikinä suostu tekemään mitään edes vähän nuhaisena. Sydärit, veritulpat, sisäiset verenvuodot on kaikki "koettu".
Pakko-oireina minulla on sitten tarkastelu. Ja ajatuksia kaikki mahd. katastrofit, joita sitten yritän välttää ja ehkäistä.
Terapia auttaa todella hyvin pakko-oireisiin ja apua. Mene terveydenhoitajalle/omalle lääkärillesi ja kerro ongelmistasi, he ohjaavat sinut ilmaiseen kunnalliseen terapiaan. Suosittelen! Pakko-oireet/ajatukset pahenevat vain ajanmyötä ja lopulta ne voivat kestää esim. monia tunteja vuorokaudesta. Lääkkeitä en itsekään syö, koska minulla on myös älytön lääkefobia. Muutenkin lääkebisnes on aika kiero ja etenkin nuo mielialalääkkeet ja niiden tyrkytys on mielestäni todella epämääräistä. Eli lääkkeitä en edes suosittele.
mene terapiaan ja lue Edna Foanin - eroon pakko-oireista ja rituaaleista (löytyy varmaan kirjastosta). Siellä on hyviä vinkkejä :)
tuli ihan kylmät väreet kun luin sun juttuas ihana että löytyy kohtaln tovereita
No on outoa! Itse olen pohtinut ihan samaa, että miten normaalista ihmisestä tulee yhtäkkiä näin epänormaali..
Itse en koe todellakaan olevani stereotyyppinen "hullu" tai "masentunut", vaan ihan normaali nuori. Kuitenkin tällaiset ihme ajatukset tunkeutuneet päähän.... Todella rasittavaa..
On kuitenkin "ihana" kuulla, että muilla on samoja ongelmia. Usein näitä pakko-oireita tuppaa vielä olemaan todella normaaleilla ihmisillä. Eli ei me mitään sekopäitä olla. Vain vähän helposti huolestuvia yksilöitä :)
Oletko saanut apua tuohon paniikkiisi?:)
viime kesänä paniikki oli pahimillaan istuin kotonakin 4kk enkä liikkunut oikeen mihinkään pihaa kauemmas.. sitte yks kaunis päivä päätin et nyt saa loppua tää vankina oleminen ja rupesin harjottelemaan bussilla menemistä.alkuun oli ihan kamalaa monet itkut itketty ton takia :) yks pysäkki kerallaan pari kertaa päivässä ja rupes sujumaan aika hyvin! nyt on taas vaan ruvennut tulee vaikeeta joka aamu kun judun lähtemään saan kauheita paniikkeja ja jään bussista pois monet kerrat ja takas kotiin sama homma :/ tuntuu et paniikki ottaa yli otteen taas kun oon heikoimillani hullut asiat vaivaa bagteeri kammot kuolema jne.. ei vaan pidä luovuttaa ja antaa paniikin voittaa" mut on se kumma miten ihmisen pitää päivästä toiseen jaksaa taistella omaa hullua mieltä vastaan! nooh ehkä tää loppuu joskus kaikella on vissiin tarkotus ollaan sit kaksin kerroin vahvempia :)
Kamalaa! Kaikkea hyvää sinulle. Tuollainen on varmaan todella raskasta..
Itse yleensä saatan kyllä paeta tilanteista, tai jättää myös menemättä jonnekin. Viimeksi tällä viikolla meinasin juosta pois pääsykokeista, koska mielestäni joukossa oli yksi todella epämääräinen ihminen ja olin varma, että se on suunnilleen joku koulusurmaaja:D Niin sitä oma mieli vaan tekee kepposet...
Onneksi jäin, koska mitäänhän ei tietenkään tapahtunut...