elämä on yhtä mustaa, ei jaksa tehdä mitään, hyvä jos jaksan nousta sängystä ja tuntuu kuin henki ei kulkisi, ahdistaa ja
tunnen kulkevana hidastettuna...mikään ei auta, eilen viilsin jalkaani ja mitä enemän verta tuli sen enemmän nauroin( sairasta eikö totta)käsiin en halua jälkijä...
mikään ei auta, ei lääkkeet eikä keskustelut..
mä oon epäonnistunut kokonaan ja kaikille tuottanut vain tuskaa, mä en opi mitään, teen aina samat virheet..en enää jaksa!!!!!
tunnen kulkevana hidastettuna...mikään ei auta, eilen viilsin jalkaani ja mitä enemän verta tuli sen enemmän nauroin( sairasta eikö totta)käsiin en halua jälkijä...
mikään ei auta, ei lääkkeet eikä keskustelut..
mä oon epäonnistunut kokonaan ja kaikille tuottanut vain tuskaa, mä en opi mitään, teen aina samat virheet..en enää jaksa!!!!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
ihan kun mun elämästä kirjotettu. voimia.
Mulla on usein samanlainen olo.Asun kuntoutuskeskuksessa,oon asunut melkein kolme vuotta ja olo vaan pahenee.Oon aina yksin ja toiset asukkaat uhkaa tappaa,muutaman kerran on tullut nyrkkitappelu.Hoitajat ei siitä välitä,kaikki on vaan narsisti-paskoja eikä niitä kiinnosta millanen olo mulla on.Joka päivä kuitenkin on noustava sängystä,käytävä lenkillä ja välillä toiminnoissa,välillä ei vaan jaksais mutta sitten revitään väkisin sängystä ylös ja laitetaan ovi lukkoon etten saa olla edes huoneessani.Yksi päivä tuli tappelu ja multa vietiin kaikki tavarat,mp3-soitin,stereot,tietokone,kynät ja muut.Nyt saan olla tunnin päivässä tietokoneella ja mp3-soittimen ja on niin hemmetin tylsää,ei oo mitään tekemistä kun ei saa olla koneellakaan enempää.Ne vaan nauttii kun mä kärsin,jatkaa rankaisua vaikka oon jonkin aikaa käyttäytynyt hyvin,enää ei jaksaisi oikeesti.Pitäisi muuttaa jossain asuntolaan mutten vielä pääse pitkään aikaan.Kuulemma vuodenvaihteessa vapautuu yksi paikka mutten varmaan pääse sinne kun hoitajat haukkuu mua kuitenkin.En haluaisi luovuttaa mutta tuntuu ettei ole vaihtoehtoja.
Samanlaiset tuntemukset täälläkin siis ettei jaksa aina edes sängystä nousta ylös ja ahdistaa niin ettei henki kulje. En silti varmaankaan haluaisi kuolla vaikka melkein joka päivä siltä tuntuu. Mieluummin kyllä eläisin jos tästä elämästä vaan koskaan tulis elämisen arvoista. Ei mun elämä kuitenkaan ole elämisen arvoista joten ajattelen että voispa vaan kuolla pois nopeasti ja kivuttomasti eikä jatkaa kärsimistä elämässä jolla ei ole mulle mitään annettavaa. Yleensä joku aina uskottelee että kyllä asiat vielä hyväks kääntyy mutta ei se taida niin mennä. Kyllä ainakin mun kohdalla olis jo muutos tapahtunut jos se olis mahdollista. En jaksaisi enää elää päiväkään kun joka päivä tuntuu olevan samanlaista helvetillistä kärsimystä eikä se tunnu hellittävän hetkeksikään. Tuntuu niin turhalta edes tehdä mitään ja tuntuu turhalta olla vaan olemassa tekemättä mitään.
Parannus on mahdollinen... ja välttäkää stressitekijöitä
Aina sitä toivois että joku pystyis auttamaan mutta ei taida pystyä. Kohta varmaan sekoon lopullisesti.
Jokseenkin tuttu tunne.. koita jaksaa.
Voimia!! Oon ollut masentunut vuodesta 2006 alkaen, mutta nyt alkaa tuntua paremmalta, ja haluan vain elää.
Näitä pohjakosketuksia tulee kausittain masennukseen taipuvaisilla. Onneksi elämä on aaltoliikettä.....
luen juuri teidän vastauksia ja kiitos kunjaksoitte lukea viestini...
onneksi en ole yksin..
pääni kohta räjähtää itken vaan ja nukun ja nytkin kädet mustemmilla kun oli pakko aiheuttaa kipua että edes sais rauhaa ajatuksista...ma ois psykiatri mut en tiedä pystynkö menemään, ahdistaa koko ajatus...
Voimia kaikille!!
Itse en oo ollut koskaan (enkä nytkään oo) masentunut, mutta viesteistä tulee surulliseksi. Elämällä täytyy olla tarkoitus. Hakekaa ammattiapua psykologilta. Vastuuntuntoinen lääkäri ottaa teidät todesta. Ensimmäinen askel on, että myönnätte elämänne kujuuden. Mutta elämä voi parantua kun jaksaa toivoa ja saa auttavia ihmisiä ympärilleen!
Itseäni auttaa usko Jeesukseen.
helppohan se sun on sanoa, vakavaan masennukseen ei mikää puhuminen auta
Helppohan se sun on sanoa, vakavaan masennukseen ei mikää puhuminen auta.
Minä tiiän mikä auttaa. Benji hyppy ilman tuki hiihnoja kymmenennestä kerroksesta, tai vahva köysi jossa on hirtto silmukka. Se köysi olisi noin neljä metriä pitkä ja sen silmukka olisi pujotettu kaulaasi ja toinen pää ködestä sidottu kymmenennen kerroksen parvekkeen kaiteeseen lujasti ja sitten vain hyppy maata kohti. Hyvästi masennukset ja muut vaikeudet.
Itse kärsin masennuksesta 4vuotta ja nää sun tuntemukset on aikalailla samoja kun itsellä oli silloin. Minulla on tekijöitä, jotka saattaa helpottaa oloa ja jotka itellä autto todella hyvin.
- Nuku hyvin ja ota säännöllinen vuorokausirytmi
- Jätä päihteet, niin kauan kun oireita on
- Harrasta liikuntaa ja syö hyvin
- Vältä niitä tilanteita, jotka laukaisee stressitilan
Nämä asiat ammattiapu saattaa helpottaa oloa kummasti.
Vaikka joutuisit luopumaan kuinka tärkeistä asioista, niin sinun pitää tehdä se, koska muuten et parannu!
Tsemppiä!
Sama juttu, en oikein tiedä mitä tehdä. D;;
Ei toi mitään sairasta sinällään oo, viiltely kuuluu just
esiteini-ikään eikä siitä nyt kellään mitään pahempaa kun jäljet
oo jäänyt, joten ole hyvä ja jatka toki.
Elämä on yhtä mustaa, en jaksa tehdä mitään,
Kyllä minusta tuohon jaksamattomuuteen on hyvä ja luotettava lääkitys. Hirteen vaan! varmasti siihen jää kaikki muistamiset ja oppimiset ja tuskan tuottaminen muille. Varmempaa lääkettä ei tähän sinun sairautees ole olemassakaan. Sen vanhan kehnon sanotaan ojentavan nuoraa ja auttavan jos joku tekee kaula linkun johonkin vankkaan oksaan.