mut kirjotan sulle kuitenkin tään.
Mä itse rakensin sen haavekuvan, mä itse annoin luvan itselleni ihastua, yksipuoleisesti. Sä olit siinä vieressä, vihjailit , flirtailit, pidit mut lähellä. Mut sä et koskaan valehdellu mulle, sä et koskaan luvannu mulle mitään. Nyt mä itse rimpuilen tästä irti, itken omat itkuni. Vaikka kuinka haluisin itkeä sun olkaasi vasten, tiedän ettei mulla oo lupaa siihen. Muhun sattuu, sydän on sirpaleina, sielu riekaleina, tunnen jopa fyysistä kipua, mut ei se oo sun vika, siksi mä en kerro sulle, siks mä vaan hymyilen hiljaa.
Mä itse rakensin sen haavekuvan, mä itse annoin luvan itselleni ihastua, yksipuoleisesti. Sä olit siinä vieressä, vihjailit , flirtailit, pidit mut lähellä. Mut sä et koskaan valehdellu mulle, sä et koskaan luvannu mulle mitään. Nyt mä itse rimpuilen tästä irti, itken omat itkuni. Vaikka kuinka haluisin itkeä sun olkaasi vasten, tiedän ettei mulla oo lupaa siihen. Muhun sattuu, sydän on sirpaleina, sielu riekaleina, tunnen jopa fyysistä kipua, mut ei se oo sun vika, siksi mä en kerro sulle, siks mä vaan hymyilen hiljaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tiedän just miltä susta tuntuu, kokenu saman. Voimia toivotan, jospa sulle käy paremmin kuin mulle, joka jumituin tänne palstoille.
Kuin mun näppikseltä...
voi kun voisin lohduttaa sinua...mutta täältä käsin on vain niin pirun vaikee se tehdä.ehkä joskus tääkin vois oikeesti tapahtua,voisit itkeä olkapääni märäksi asti ja voisit pyyhkiä kyyneleet minun paitaani,kun ei mulla oo ees nenäliinaa taskussa.koskee minuakin kovasti kun tiedän miltä susta tuntuu,sua täytyy tosiaan sattua,kun tiedän mitä oot joutunut takiani kokemaan.mutta muista että se ei oo sinun syytä,ei mikään mistä nyt kärsit vaan minä sotkin sun elämän.yritä antaa anteeksi jos joskus taas tavataan,jookos.niin itken minäkin,ihan liian paljon ja liian usein tän takia,ei tän pitänyt näin mennä.ei varmasti.miksi?sen kun tietäis voi.............ps.en nyt laita mitään oikeeta nimimerkkiä kun tiedät kuitenkin kuka.
Sarkasmin kukka on aina se kaunein. Plussasin sua :D
kiitti kovasti:)
tota noin niin että tunnetaanko me?jostain muualta kuin täältä?
Ai me vai? No tottakai, tiedäthän. Se juuri olen minä.
tuota noin,vaikka tuo aikalailla sarkastiselta vaikutti,niin kyllä se kuitenkin oikeita tuntemuksia kuvaa,ei leikkiä toisten tunteilla.olisin kirjoittanut eräälle henkilölle juuri kuten tuossa kirjoitin jos aloittaja olisi varmasti ollut HÄN ja tuollein kirjoittanut tunteistaan vaikka perinteisellä kirjeellä.
"olisin".!!!!!! murrrrr
-isi, -isin, -isimme. vihaan kaikkia tollasia sanoja!
hän oli niitä täynnä. ja nyt mä alan olla täynnä tätä palstaa.
Samaa mieltä..konditionaali pitäISI poistaa Suomen kielestä kokonaan :(
itsekukin on täynnä tätä palstaa...tuo isi,isit yms.kuvaa minua aika hyvin kun lapset sillä nimellä kutsuu,oisko tarttunut siitä sitten.mutta viikonlopun jälkeen lopetan näillä palstoilla kirjoittelun,josko tää on nyt täyttänyt terapiatarpeeni.yhden kirjoituksen vielä kirjoitan tänne viikonlopun aikana jossa jätän ns. testamentin ja hyvästit hänelle ja palstalaisille,joita täällä on pyörinyt ja jatkan "normielämää"johon ei kuulu vapaa-ajan vietto koneen ääressä vaan ihan niitä aitoja asioita,mutta siihen asti...hyvää yötä.
Tämä koskee meitä kaikkia jotka täällä roikutaan.
Järki käteen ja eteenpäin.
ei täällä kyllä kovin viisasta oo roikkua,ainakaan pitempiä aikoja.mutta tähän jää helposti " koukkuun"pitäs varmaan etsiä uusi harrastus,vaikkapa laskuvarjohyppy ilman varjoa.
sinäköhän lienet syypää minunkin täällä notkumiseen,sen kun tietäisin niin...
oon huomannut, että hymysi takaa paistaa suru, luulin sinun päässeen jo minusta irti, et sitte kuitenkaan ole päässyt. En voinut luvata sulle sen enempää, kuin annoin, tiedät kyllä miksi. Ei tämä mullekaan helppoo oo ollu, ajattelen sinua, meitä, liiankin usein. Taisin kysyä sulta joskus, onko kaikki ok? Vastasit, että on.
Ei se siltä näyttänyt, vaan en halunnut enempää hämmentää.
(Ei tää sulle Ap oikeasti ollu, mutta ois varmaan voinut ollakin?)
en minä ole ap, mutta mulla samanlainen kohtalo, ja kyllä hän usein vieläkin on mielessäni .et varmaan ole hän, mutta pidän hänestä vielä erittäin paljon ja ajattelen lämmöllä. hän on tosi ihana mies, näemmekin aika usein ,,oon siitäkin iloinen :)
jatkan vielä jos sattuisit joskus lukaisemaan tätä..oon mä oikeestaan hänestä päässyt irti ja tiedostanut ettei meistä mitään tuu, koska me molemmat tiesimme sen jo silloin ku kaikki alkoi. mähän aloin kiinnostua jo n. vuosi sitten, pienistä asioista alkoi, hieman hymyilyttää ne tilanteet :) meillä oli hmm erikoinen ja ainutlaatuinen "suhde" joka päättyi, kuis ollakaan mun liikaan aktiivisuuteen. Mutta mun mielestä meillä on ok, olisi mukava joskus höpötellä kaikessa rauhassa vaikka mistä. Ehkäpä joskus rohkaisen luontoni ja kysyn..Voin laittaa tähän tunnisteeksi sanan "pakkomielle", hän kyllä tietäisi sen. :)..mitää pakkomiellettä se ei ollut vaan oikeasti ihastuin. Mutta hys hys, ei puhuta siitä ääneen, ei sit tarvii kiusaantuu..
Olen onnellinen, että näen usein häntä, vaikka kaikki ei mennytkään, kuin saduissa...