Noin kymmenen vuotta sitten jouduin kiikkiin radio-ääneen.
Hän oli niin hyvä ääninen uros ja hauska sanoissaan.
Olin innostunut ja kuuntelin tuota radio-asemaa päivittäin, aina silloin kun tiesin tämän juontajan olevan äänessä.
Kerran sitten radion päälikkö ilmoitti että mainitun juontajan ohjelmaa ei olekkaan juhannusaattona,
Aikani pahoitellessa otin ja lähetin SP;tia radiopäällikölle viestin monen yksinäisen ihmisen kuuntelevan juuri sitä ohjelmaa ja heidän juhannuaattonsa menee piloille,
Niinpä tämä juontaja tuli ohjelmineen juhannusaattonakin hommiin.
Mutta ei siinä kaikki, sain kauniin kiitoskirjeen mainitulta juontajalta johon tietenkin vastasin aivan tavallisella sanomalla.
Mutta siitä alkoi meidän sp: kirjeen vaihtomme.
Huomasin hänen vastauksistaa, mitä kauemmin kirjoittelimme sitä lämpimämmiksi muuttuivat hänenkin sanomansa.
Tunsin olevani niiiiin onnellinen, en tarvinnut ketään muuta.
Hän lähetteli vapaa-aikanaankin minulle s.postia ja tunteeni olivat korkeimmillaan,
Emme soitelleet, emme tavanneet koskaan, mutta tunsin vain oloni muuttuneen ihmeeliseksi.
Sitä aikaa kesti parisen vuotta, Hän lähti pois radiosta, mutta vielä s.p;t vaihtuivat meidän kesken.
Mutta jotain tapahtui , en vieläkään tiedä mitä. Hän häipyi minun ympyroistäni noin vain yht'äkkiä.
Kuitenkin edelleenkin minun tunteeni kiertävät hänen olemuksessaan.
Oisin "nukun hänen kainalossaan" ja minun on hyvä olla.
Onko tällainen tunne utopiaa, vääränlaista hurmiota vai vain mielikuvitusta,mielenhäiriötä,mietiskelen. Kertokaa kokemuksistanne, vaikka erilaisistakin
Hän oli niin hyvä ääninen uros ja hauska sanoissaan.
Olin innostunut ja kuuntelin tuota radio-asemaa päivittäin, aina silloin kun tiesin tämän juontajan olevan äänessä.
Kerran sitten radion päälikkö ilmoitti että mainitun juontajan ohjelmaa ei olekkaan juhannusaattona,
Aikani pahoitellessa otin ja lähetin SP;tia radiopäällikölle viestin monen yksinäisen ihmisen kuuntelevan juuri sitä ohjelmaa ja heidän juhannuaattonsa menee piloille,
Niinpä tämä juontaja tuli ohjelmineen juhannusaattonakin hommiin.
Mutta ei siinä kaikki, sain kauniin kiitoskirjeen mainitulta juontajalta johon tietenkin vastasin aivan tavallisella sanomalla.
Mutta siitä alkoi meidän sp: kirjeen vaihtomme.
Huomasin hänen vastauksistaa, mitä kauemmin kirjoittelimme sitä lämpimämmiksi muuttuivat hänenkin sanomansa.
Tunsin olevani niiiiin onnellinen, en tarvinnut ketään muuta.
Hän lähetteli vapaa-aikanaankin minulle s.postia ja tunteeni olivat korkeimmillaan,
Emme soitelleet, emme tavanneet koskaan, mutta tunsin vain oloni muuttuneen ihmeeliseksi.
Sitä aikaa kesti parisen vuotta, Hän lähti pois radiosta, mutta vielä s.p;t vaihtuivat meidän kesken.
Mutta jotain tapahtui , en vieläkään tiedä mitä. Hän häipyi minun ympyroistäni noin vain yht'äkkiä.
Kuitenkin edelleenkin minun tunteeni kiertävät hänen olemuksessaan.
Oisin "nukun hänen kainalossaan" ja minun on hyvä olla.
Onko tällainen tunne utopiaa, vääränlaista hurmiota vai vain mielikuvitusta,mielenhäiriötä,mietiskelen. Kertokaa kokemuksistanne, vaikka erilaisistakin
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei mitään vääkää vaan väärää.
kohta ne kaksi viisasta sanoo painavat sanansa.
Minnehän ne kaksi viisasta katosivatkaan, ei edes vähemmän viisaat ilmestyneet minulle seuraa pitämään.
Olisit edes sinä hieman jatkoa kirjoittanut.
Taidankin viedä aloitteeni nuorempien palstoille, jos vaikka jossain olisi kohtalotoveri tai ainakin tavallisista jutuista pienen hivenen verran kiinnostunut.
Jospa moitteet edes saisivat alkunsa.
Tämän 70 palstan kirjoittajat taitavatkin olla vain selvittelemässä kuka pääsee pressaksi kuka muuten jalkojen alle tallataan.
Kahvi on hyvää ja viinakin, eiks’totta? Niinpä onkin.
Surkeuttahan on joka paikassa ja kuinka helppoa onkaan surkutella maailmalla tapahtuvaa. Eihän sitä voi kiinnostua suomalaisten elämästä jollei ole kyseessä julkisuuden henkilö.
Kah kummia, niitäkin kun on Suomessa.
Mutta minähän olen se viisain, älä hermostu. Olen niin viisas kuin ne kaksi yhteensä