Olen ihan sekaisin eräästä naisesta jota näen työpaikallani. Emme ole oikeastaan työkavereita, mutta välillä joudumme tekemisiin keskenämme. Aluksi en kiinnittänyt häneen erikoisemmin huomiota, mutta yhtäkkiä hänen käytöksensä alkoi muuttua seurassani. Hän alkoi punastella ja tuijotella silmiini jotenkin häiritsevän kauan, siis tosi syvälle silmiin. Ensin se tuntui jotenkin oudolta, sillä niin rohkeasti ja selvästi sillä silmällä en uskaltaisi toista naista katsoa työpaikalla ja varsinkaan kun emme tunteneet toisiamme. Oltiin vain vaihdettu muutama sana silloin tällöin. Olin vähän kummissani tilanteesta ja ihmettelin hänen käytöstään ja sitten kerran kun taas törmäsin häneen hän katsoi minua niin syvälle ja kauan silmiin, että minulta meinasi lähteä jalat alta. Hän rupesi pyörimään ajatuksissani tuon jälkeen ja mietin, että mitä jos hänkin on joku yksinäinen niin kuin minäkin ja voisikohan hän olla kiinnostunut…
Vähän ajan päästä sain kuulla, että hänellä on mies. Tuntui kuin joku olisi heittänyt ämpärillisen kylmää vettä päälleni ja mietin, että mitä olin oikein kuvitellutkaan. Ihan hävetti omat ajatukset ja yritin kerätä itseni, etten purskahtaisi itkuun. Sitten päätin kylmettää tunteeni ja vältellä häntä. Senhän piti olla helppoa, sillä emme töiden takia joudu kovin paljon tekemisiin toistemme kanssa.
Minä siis välttelin, emmekä vieläkään olleet mitenkään tuttuja. Vaihdoimme edelleen vain muutaman sanan jos satuimme törmäämään tyyliin moi ja kiva ilma ja sen semmoista.
Sitten kerran näin hänet töiden jälkeen kaupungilla. Näin hänet kaukaa ja hän oli menossa toiseen suuntaan. Kuitenkin minut huomattuaan hän vaihtoikin suuntaa ja juoksi perääni. Se tuntui minusta kummalliselta sillä eihän muutkaan puolitutut työkaverit vapaa-ajalla lyöttäydy seuraani, tervehtii vain… Hän kuitenkin tuli vierelleni ja hermostuneena höpötteli kaikenlaista.. Minä olin ihmeissäni ja salaa vähän onnellinenkin. En kuitenkaan voinut olla ajattelematta, että hänellä on mies ja siksi ihmettelin, että mikä on homman nimi. Mietin, että ehkä hän on sitten niin ylisosiaalinen, että haluaa tutustua muuten vaan, mutta siinä kävellessä hän kuitenkin vihjaili niin, ettei siitä voinut erehtyä…Hän olisi halunnut myös jäädä syömään kanssani jotain, mutta minä olin ihan pyörällä päästä ja keksin joitain tekosyitä ja sanoin vain, että minun täytyy lähteä kotiin.
Kotimatkalla olin tyytyväinen siihen, että lähdin, mutta jo kotona kaduin, etten selvittänyt asioita kun olisi ollut tilaisuus. Mutta se, että hänellä on mies sai minut lukkoon täysin, enkä voinut tajuta, että hän olisi mitenkään tosissaan kanssani ja pelkäsin munaavani itseni ihan täysin…
Nykyään tilanne on se, että hän ei välillä ole huomaavinaan minua ja välillä taas tulee luokseni ja katsoo ja hymyilee niin, että sydän meinaa räjähtää. Minä yritän hölmönä suojella itseäni ja olla kuin ei tuntuisi missään, mutta kuitenkin olen niin riekaleina koko tilanteesta, että elämänhalut alkaa jo hävitä eikä huvita mennä enää töihin, mutta kun ei sitä uuttakaan työpaikkaa noin vaan löydy.
Ehkä tämä tarina kuuluisi tuonne bi-palstalle, mutta kun täälläkin näitä bi-tyttöjä pyörii, niin olisi kiva kuulla ihan rehellistä kommenttia siitä, että mitä tuollaisen naisen päässä pyörii. Voiko jollain olla niin kova halu saada kolmas pyörä kotileikkeihin, että on valmis niitä metsästämään vaikka työpaikalta? Ja ajatteleeko bi-tyttö tuossa tilanteessa ollenkaan, että tämä onneton lesbo saattaisi vaikka rakastua ja särkeä sydämensä?
Vähän ajan päästä sain kuulla, että hänellä on mies. Tuntui kuin joku olisi heittänyt ämpärillisen kylmää vettä päälleni ja mietin, että mitä olin oikein kuvitellutkaan. Ihan hävetti omat ajatukset ja yritin kerätä itseni, etten purskahtaisi itkuun. Sitten päätin kylmettää tunteeni ja vältellä häntä. Senhän piti olla helppoa, sillä emme töiden takia joudu kovin paljon tekemisiin toistemme kanssa.
Minä siis välttelin, emmekä vieläkään olleet mitenkään tuttuja. Vaihdoimme edelleen vain muutaman sanan jos satuimme törmäämään tyyliin moi ja kiva ilma ja sen semmoista.
Sitten kerran näin hänet töiden jälkeen kaupungilla. Näin hänet kaukaa ja hän oli menossa toiseen suuntaan. Kuitenkin minut huomattuaan hän vaihtoikin suuntaa ja juoksi perääni. Se tuntui minusta kummalliselta sillä eihän muutkaan puolitutut työkaverit vapaa-ajalla lyöttäydy seuraani, tervehtii vain… Hän kuitenkin tuli vierelleni ja hermostuneena höpötteli kaikenlaista.. Minä olin ihmeissäni ja salaa vähän onnellinenkin. En kuitenkaan voinut olla ajattelematta, että hänellä on mies ja siksi ihmettelin, että mikä on homman nimi. Mietin, että ehkä hän on sitten niin ylisosiaalinen, että haluaa tutustua muuten vaan, mutta siinä kävellessä hän kuitenkin vihjaili niin, ettei siitä voinut erehtyä…Hän olisi halunnut myös jäädä syömään kanssani jotain, mutta minä olin ihan pyörällä päästä ja keksin joitain tekosyitä ja sanoin vain, että minun täytyy lähteä kotiin.
Kotimatkalla olin tyytyväinen siihen, että lähdin, mutta jo kotona kaduin, etten selvittänyt asioita kun olisi ollut tilaisuus. Mutta se, että hänellä on mies sai minut lukkoon täysin, enkä voinut tajuta, että hän olisi mitenkään tosissaan kanssani ja pelkäsin munaavani itseni ihan täysin…
Nykyään tilanne on se, että hän ei välillä ole huomaavinaan minua ja välillä taas tulee luokseni ja katsoo ja hymyilee niin, että sydän meinaa räjähtää. Minä yritän hölmönä suojella itseäni ja olla kuin ei tuntuisi missään, mutta kuitenkin olen niin riekaleina koko tilanteesta, että elämänhalut alkaa jo hävitä eikä huvita mennä enää töihin, mutta kun ei sitä uuttakaan työpaikkaa noin vaan löydy.
Ehkä tämä tarina kuuluisi tuonne bi-palstalle, mutta kun täälläkin näitä bi-tyttöjä pyörii, niin olisi kiva kuulla ihan rehellistä kommenttia siitä, että mitä tuollaisen naisen päässä pyörii. Voiko jollain olla niin kova halu saada kolmas pyörä kotileikkeihin, että on valmis niitä metsästämään vaikka työpaikalta? Ja ajatteleeko bi-tyttö tuossa tilanteessa ollenkaan, että tämä onneton lesbo saattaisi vaikka rakastua ja särkeä sydämensä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
_Nainen on bi.*Hyvinki voit vetoo häneen...voi ol jopa ihastunukki.Itsekki oon bi ja miehen kaa.Nainen voi käyttäytyy varovaisesti,koska pelkää,et juokset sitä karkuu..
Mielenkiintoista...Mistä päättelet että hän on etsimässä kolmatta pyörää? Onko hän sanonut jotain siihen suuntaan vai oletatko niin automaattisesti koska hänellä on mies? Kukaan muu kuin hän ei voi tietää mitä hänen päässään liikkuu, ei edes toinen bi. Mitäs jos menisit vaikka lounaalle hänen kanssaan, jospa hän uskaltautuisi kertomaan enemmän ja saisit selville onko hän oikeasti etsimässä kolmatta pyörää vaiko aidosti kiinnostunut sinusta.
Miten ajattelet siten, että tuo selkeästi sinuun ihastunut/rakastunut nainen etsisi ehkä "kolmatta pyörää kotileikkeihin"? Onkohan sinulla liian stereotypinen ajattelumalli bi-naisiksi kutsumistasi henkilöistä?
Minusta vaikuttaa, että tuo nainen käyttäytyy ihastuneen/rakastuneen naisen tavoin. Ihan ilman mitään ennakko oletuksia, pyydä hänet lounaalle tai kahville, kun hän suraavan kerran käyttäytyy tuolla tavoin läheisyydessäsi.
Ota sitten selvää, mitä hän tahtoo, mitkä hänen tunteensa ovat.
Ethän voi tietää, jos esimerkiksi hänen avioliittonsa on päätepisteessään ja hän on "muuttumassa" seksuaaliselta suuntautumiseltaan heterosta lesboksi. Et voi tietää etukäteen. Ja, siksipä, yritä nyt vain päästä irti oman mielikuvituksesi luomista ennakko käsityksistä (etsisi kolmatta pyörää, hän on bi-nainen jne.).
Ota rohkeasti selvää hänestä. Ja anna itsellesi lupa rakastua vasta sitten, kun tiedät, mikä hän on naisiaan...
Onnea matkaan!
Ensiksikin kiitos rohkaisevista sanoistasi ja eihän sitä voikaan tietää mitä hänen mielessään oikeasti pyörii jos ei suoraan kysy.
Tuntui vaan jotenkin oudolta kun hän niin rehellisesti kertoi seurustelevansa ja aina vähän väliä hänen miehensä pomppasi puheessa esiin. Samalla hän kuitenkin flirttaili minulle ja vihjaili aika suoraan. Silloin minä vähän ihmettelin, että mikähän minun rooli tässä jutussa sitten on ja kun minulla on ennenkin ollut vähän huonoa tuuria bi-naisen kanssa, niin en uskalla edes kysyä. Edellinen rakkaussuruni kun on liian hyvin muistissa.
Silloinkin nainen käyttäytyi pitkän aikaa kuin olisi minuun rakastunut ja uskalsinkin sitten viimein pyytää hänet treffeille. Meillä oli tosi ihanaa. Hän oli niin ihana ja olin räjähtää onnesta, kunnes hän muutaman viikon päästä kertoi seurustelevansa ja että oli menossa naimisiin. Minulle hän antoi ymmärtää, että sovin myös kuvioihin jos se vaan minulle sopii…
En tietenkään suostunut olemaan kenenkään lelu ja sen jälkeen en ole häntä nähnyt ja teki se sen verran kipeää, että siitä jäi jonkinlainen trauma bi-naisia kohtaan ja sen takia en uskalla edes kysyä tältä nykyiseltä ihastukseltani suoraan, koska en halua kuulla taas sitä samaa, että eihän se haittaa kun kaikki osapuolet tietää..
Ja mistä ihmeestä voi tietää hakeeko toinen vain seksiseuraa vai onko ihastunut?
Täytyyhän seksiseuran etsijänkin flirttailla ja kai semmoisetkin voi punastella…No joo turha näitä kai tässä on vatvoa, kun ei voi tietää varmasti jos ei suoraan kysy. On vaan tylsää joutua bi-naisen leikkikaluksi tahtomattaan ja siinä vaiheessa kun itse ihastuu niin ei niitä tunteita noin vaan voi peruuttaa…
Ehkä tämä neitonen onkin kovasti rakastunut sinuun, muttei olekaan täysin sinut jutun kanssa. Ehkä vahvistaa heterouttaan puhumalla miehestään. Ehkä olet vain niin vastustamaton ettei voi olla paljastamatta tunteitaan sinulle. Ehkä hän pelkää paljastumista muille. Ehkä hän on täysverinen bi ja voisi alkaa salaisen sivusuhteen kanssasi luopumatta kuitenkaan miehestään. Ehkä juttunne ei koskaan johda mihinkään, vaikka hänkin sitä kovasti tahtoisi. Ehkä hän on muuttumasta heterosta lesboksi. Ehkä ehkä ja ehkä...
Aika sen näyttää, jos näyttää.
tässä "Vastaus Suureen Kysymykseen" ?
"Ehkä hän on täysverinen bi ja voisi alkaa salaisen sivusuhteen kanssasi luopumatta kuitenkaan miehestään."
Ajatteletko ja tunnetko Sinä näin?
Onko tämä Sinun havaintosi?
Ole onnellinen, että tunnet ylipäätään noin voimakkaasti toista ihmistä kohti.
"Käy kimppuun kuin sika limppuun" (tee toki se valitsemallasi tyylillä) ja NAUTI!!!...viimeistään 10 vuoden päästä kadut, ellet toimi nyt.
Mitään ei saa ellei laita itseään likoon. Jos huonosti käy, on sitten vain nuoltava haavat, oiottava sulat ja käytävä entistä ehompana uuteen taistoon.
Joo hän etsii kolmatta pyörää. Ellei sitten kysessä ole tandemi, jolloin pyöriä on enemmän.
Millaisellahan tandemilla se sara ajelee, heh heh Mä oon nähny tandemeissa vaan kaks pyörää...
MIKSI pitää lähteä rikkomaan toisen parisuhdetta?
Keskity etsimään vapaata naista, niin pääset itsekin olemaan muutakin kuin kalenterintäyte.
EI SAA mennä toisten väliin. Se on tyhmää ja edesvastuutonta!
Joo joo...et ilmeisesti lukenut kirjoitustani ollenkaan. Minähän en jutussa tehnyt aloitetta, enkä siinä vaiheessa kun olin jo ihastunut tiennyt, että nainen on varattu. Juuri siksi en ole suhteeseen säntäämässäkään enkä ole asian eteen mitään tehnytkään ja sehän minua tässä juuri ottaakin päähän, että vaikka nainen on varattu niin hän edelleen ruokkii tunteitani kaikella tavalla.
Kiitos kuitenkin kommentistasi.
Kannustan sinua vain tunnustelemaan. Käytä intuitiota. Murra hänen salaperäisyys!
Yritä olla menemättä paniikkiin ja yllätä hänet vaikka erilaisella käytöksellä. Kuitenkin ole oma itsesi. Vaikeita tilanteita nuo...
Tsemppiä suuntaan tai toiseen!