Hei! Tässä hieman apeana näpyttelen. Olen vissiin kysellyt sinulta ennenkin, missä elämäni mies luuraa. Tuntuu, että ympärilläni vallitsee täysi miestyhjiö, eikä tunnu kivalta. Sydämeni jäi jonnekin lämpöiseen taskuun tai hurmaavaan hymykuoppaan tai silmäripsen värähdykseen. Näkisitkö jotain valoa tunteiden taivaalla minulle? Kyselee Mars joka x Venus
Meedio Mirelle
matkahaukka
9161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Matkahaukka !
Elämäntilanteesi huomioon ei sinkkuudellesi löydy ihmetystä:)
Sydämesi valo tuikkii nyt ystäville ja läheisille, et uhraakaan enää lämpöäsi "harakoille" vaan heille ketkä sen ansaitsevat, siis ystävät ja läheiset rakkaat.
Myös työyhteisössä tunnut olevan se "kodin liekki" joka valaisee suuntaan ja toiseen olethan siitä tietoinen...jatkossa varsinkin.
Olisikohan aika ottaa "eräskin" enemmänkin vain ystävyydellä eikä niinkään "holhoamisella" sillä et voi puolestaan nyt tällähaavaa muuta trehdä kuin vain toivoa että kasvaisi isoksi ja ottaisi itsestään / sisimmästään vaarin jne.
Olet hyvin sosiaalinen ja näenkin sinut monessa menossa ja tulossa, mutta ei sentään vielä uutta "metsästämässä" ainakaan aivan virallisesti sillä menneisyyden majakkakin vielä tuikkii sydämessäsi.
Kiitos tosi paljon. Mutta oi, heräsi kyllä uusia kysymyksiä. Mikähän elämäntilanteessani estäisi läheisen miessuhteen? Käytän tosiaan mielelläni aikaa läheisten kanssa ja autan kun pystyn, mutta kaikki tämä niveltyisi kyllä hyvin oman ihmissuhteeni kanssa. Ja tuo majakka sydämessäni, se todella sykkii aivan tietylle laivalle. Haluaisin sen pysyvän turvallisilla vesillä ja/tai toisaalta oman rantani suojassa. Eikö tämä laiva enää etsi ankkuria minun saareltani? Vai olisiko vielä toivoa, niin kuin kaipaava aina toivoisi?
Aivan kuten kirjoitin...ei sentään vielä uutta "metsästämässä" jne.
"Majakkasi" tuikkii tietoisesti sinun sydämesi lyöntien tahdissa:)
Teillä on vielä ankkuroitavaa tunteissanne, eikä laivansa todellakaan olekaan lipunut vielä liian kauas ulapalle saarekkeeltasi
Kiitos taas, ihanasti kirjoitat! Olisipa mukavaa ajatella, että laivani paras ankkuripaikka olisi loppujen lopuksi juuri minun rannassani. Ruorissa on rohkea mies, joten varmaan monet seikkailut houkuttavat. Ne täytyy kokea. Kaikella on varmasti aikansa. Kiitos vielä ja hienoa syksyä!
Kaikella on todellakin tarkoituksensa niin hartaalla odotuksellasi kuin kohtalonpurren yllätyskäänteilläkin kohti mieleisiäsi toiveiden aallokkoja !
Hei taas! Kiitos kaikista vastauksistasi. Tässä kuitenkin taas kirjoitan. Minulla on kumma tunne, että toistan taas jotain vanhaa kuviota toimissani. Siis liittyy näihin mieskuvioihin. Edellisissä viesteissäni toivon rohkeaa "merimiestäni" palaavaksi. Haluaisin myllertää kommunikaatiokuviot. Mitä siitä seuraisi merimieheni suhteen? Arvostan rohkeaa elämää, mutta uskallanko katsoa elämää suoraan silmiin? Jospa yritän, mitä arvelet siellä näkyvän miesten suhteen? Jonkin täytyy nyt muuttua. Kiitos, jos vastaat!
Hei Mirelle, olen vienyt aikaasi jo useita kertoja. Tämä juttu vain mietityttää niin. Noissa aiemmissa viesteissä siis puin tilannetta lähinnä just yhden miehen suhteen. Vuorovaikutuskuvio on tosi hämmentävä tällä hetkellä. Mitenkähän minun kannattaisi suunnistaa? Haluaisin toteuttaa erilaista tapaa kohdata asioita. Lähdenkö kohti uusia meriä ihan yksin?
Matkahaukalle !
Etenet sinkkuna suunnistaen päättäväisesti vastatuuleen...mutta...saan kuvaan että haluat sittenkin vielä ottaa "virallisesti" selkoa tuon erään "majakkasi" vaikutuspiiristä kohtalossasi, jos siis sille antaisit sielusi avaimet.
Näyttäisikin siltä että purrellaan on tilaa vain ja ainoastaan sinulle jos ja kun tämän "haavelaivasi kapteenin" päätät "virallisesti" itsellesi suoda.
Sinullahan se ankkuri onkin periaatteessa ollutkin käsissäsi jonka tunnut nyt siis heittävän pohjakosketukseen.
Hei Meedio Mirelle! Kiitos vastauksesta! Niinpä sinkkuna vastatuuleen... kuvaa kyllä tilannetta. Viisautta tässä tarvittaisiin. En ole ajatellut, että minulla olisi jotenkin ohjat käsissäni merimieheni suhteen. Mutta aavistelen, että yhdessä voisimme purjehtia hyvällä menestyksellä ja myötätuuleenkin vaihteeksi. Mutta saa nähdä. Vapaus on tärkeintä, vaikka välillä haluaisi tehdä enemmän. Tosiaan tuo on periaatteeni ja saattaa näyttää siltä kuin en haluaisi tiettyjä asioita, vaikka olisi juuri päinvastoin.
Kiitos vielä! Ihania päiviä!