olen 2 lapsen yksinhuoltaja ja molemmilla lapsillani on eri isät. noo vanhemman 2,5 v:n isä ei ole ollut lapsensa kanssa vielä tekemisissä mutta aikoo lähiaikoina olla. no nyt kyse on kuitenkin nuoremman lapseni (2,5kk:tta) isästä.. ensinnäkin kun tulin raskaaksi kyseinen hlö oli ihan yhtä mielissään kuin itsekkin, kärsin alkuraskaudessa tosi kauheista pahoinvoinneista ja valehtelematta makasin sohvalla ainakin sen 3 vkoa ja yritin jotenki selvitä hoitamaan isompaa lasta, joka valvoi myös tuolloin tulevia hampaitaan... silloinen mieheni oli töissä viikot ja vloput kotona ja hän alkoi pahoinvointieni myötä valittamaan kuinka laiminlöin häntä ja jatkaa olisimme voineet kuulemma jos minä olisin muuttunut, no niin henkisesti ja fyysisesti väsyneenä laitoin ukon kävelemään, kaikkien ihme syyttelyjen ja syyllistämisien jälkeen! (ajatus tuosta ajasta lähinnä naurattaa nyt) hengissä ollaan vielä. no koko raskauden aikana ei pidetty yhteyttä lukuunottamatta miehen yksittäistä kännipuhelua. Lastenvalvojalle menin lapsen syntymän jälkeen sillä mielin että mitään ei selvitetä jne. lastenvalvoja kuitenkin sai suostuteltua että ottaisin mieheen yhteyttä tms. Mietein illan ja periaatteistani huolimatta laitoin viestiä miehelle ja näin sovimme asiat ja nyt testien tulosten tultua sanoin miehelle että ainut mikä vaatimus mulla on niin tapaamisten suhteen, että tapaamisen tapahtuu joko säännöllisesti tai ei lainkaan. Siitäkös mies veti herneet nekkuun ja toivotteli hyvää loppuelämää ja että syytelkööt lapsi vanhempana ketä tykkää... wtf!?!? mun mielestä se vain on lapselle niin parempi,kuin että koska kyseisellä miehellä on vanhempikin lapsi ja ymmärtääkseni hän tekee tytölle niin että käy katsomassa sillon ku tykkää ja lupaa kaikenlaista mut eri asia mikä sit toteutuu.. ja nyt tässäkin asiassa MINÄ olen kuulemma se itsekeskeinen ja minussa jälleen kerran on se vika. No kertokaan te jotka ymmärsitte tilanteen niin oma näkemys et oonko mä tosiaankin sellainen jos yritän ajaa lapseni etua ja nähdä mikä lapselle on hyväksi... !? sain vielä viimeiseen viestiin neuvonkin :D jos aidosti antaa rakkautta niin voi sitä itsekkin saada takas. HuHHuH, sanon minä. mitäkä tästäki sitte aattelis..
En kestä..!
narsistinuhri
7309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minusta kuulostaa siltä että olet toiminut AIVAN OIKEIN. Sinä ajattelet lapsen parasta, lapsen isä selvästikään ei. Ajaa vain omia etujaan! Olen ihan samaa mieltä tuossa, että jos aikoo lasta tavata ja olla isä, niin sitten pitää myös ottaa vastuuta, tässä tapauksessa säännöllisten tapaamisten muodossa. Ei voi mennä ja tulla miten itseä huvittaa piittaamatta siitä mitä se tekee lapselle. Mies käyttäytyy epäkypsästi äläkä anna hänen haukkujensa masentaa tai saada sinua epävarmaksi! Syyllistää sinua kun ei osaa muutakaan. Kuulostaa että tiedät kyllä miten asioiden pitää mennä, pidä vaan kiinni omasta linjastasi äläkä annan toisen manipuloida. Eihän hän edes kuulosta välittävän lapsesta: kun asiat eivät mene juuri niinkuin hän haluaisi niin on valmis toivottamaan hyvää loppuelämää... Toivota vaan samoin takaisin ja jatka elämää omalla polullasi eteenpäin.
Sinulla on ihania lapsia ja heillä hyvä äiti joka selvästi pitää heidän puoliaan :) Paljon voimia jaksamiseen, muista luottaa ja arvostaa itseäsi!
Narskun uhri ite ja mullakin 2 pientä lasta. Kokemuksesta voin sanoa että ole tyytyväinen tilanteeseesi ja unohda se ukko.
Ehkä sen voisit tehdä että pyydät hänet lastenvalvojan luona käymään (lastenvalvojan kutsumana) ja kun hän ei sinne tule niin asiasta on dokumentti viranomaisilla ettei isää kiinnosta lapsensa.
Tämä siis siksi että myöhemmin kun hän alkaa vaatimaan että lapsi muuttaa hänen luokseen niin sitten voit osoittaa että pyysit tapaamisiin liittyen palaveriin muttei häntä kiinnostanut, näin hän ei voi kääntää kelkkaa siten että sinä olisit estänyt lapsen ja isän tapaamiset.
*koska näin narsku tekee, samoin kuin jossain vaiheessa tulee vaatimaan lapsen muuttoa luokseenkin. Älä kuitenkaan pelästy näistä, ne kuuluu tähän kuvioon kuin nenä päähän.
Itse tekisin juuri noin kuin sinäkin, joko säännöllisesti tai ei lainkaan. Ja tämä pätee erityisesti mitä pienempi lapsi on.
Vaikka kyseessä on lapsen biologinen isä, on hän lapselle aivan ventovieras mikäli lapsi ei näe tätä riittävän usein pitääkseen muistissaan. Siltikään lapsi ei pysty rakentamaan tähän vanhempaan tunnesidettä vielä vuosiin koska ei ole ikinä asunut isänsä kanssa samassa taloudessa. Biologisuus ei tarkoita sitä että on automaattisesti toimiva ja sopiva vanhempi, vanhemmuus ansaitaan.
Huolehdi lapsesta yksin ja ole onnellinen niistä vuosista kun isästä ei kuulu. Sinä voit rakentaa lapselle maailmaan miehisen mallin omilla ratkaisuillasi.
Munaton mies, joka ei ymmärrä lapsen etua, voi pysyä omilla teillään.
Oma entinen miesystäväni, lapseni isä, vaati myös eron jälkeen että hän haluaa huoltajuuden ja aikoo viedä lapsen minulta jne. Vaikka samoihin aikoihin hän myös kylmästi totesi, ettei voisi perhe-elämä vähempää kiinnostaa. Nyt hän on mennyt omia menojaan, ja kuulemani mukaan saa avokkinsa kanssa uuden yhteisen lapsen. Onnea ja menestystä heille, kunhan ei tämä nainen joutuisi kokemaan samoja patoumia kuin minä aikoinaan isän osalta.
Onneksi lapsellani on nyt hyvä isähahmo, joka rakastaa lastani enemmän kuin tämän oma isä koskaan kykeni rakastamaan, halusi vaan pelinappulana käyttää, kun oli niin katkera kaikesta. Onneksi ei siihen pysty todellakaan! Olisin ollut valmis menemään vaikka oikeuteen puolustamaan lapseni etuja, mielummin kuin olisin antanut tuon pompottelevan epäisällisen hahmon kiusata meitä.
Kiitos mielipiteistä ja jutuista! Yritän vain tosiaanki vain ajaa lasteni etua ja tuossaki tapaamis asiassa mietin jo tulevaisuutta että jos ei sääntöjä heti laadi niin ne tapaamisetkin sitte saattaa mennä siihen että hän tulee sillon kuin itse niin haluaa ja ooppa siinä selittelemässä lapselle että ku ei isi nyt tuu jne. j mielenkiinnolla ootanki että mitä tuleman pitää kun hän lupasi lastenvalvojalla kirjottaa papereihin nimet ihan niinkuin minä haluan :O että mitä sitte keksii taas mun pään menoks..
Jos pamauttaa itsensä jokaisessa suhteessa vajaan vuoden seurustelun jälkeen, niin ei kai isällä voi olla mitään käsitystä millaisen naisen kanssa on tekemisissä. Jos olisin mies, niin miettisin kaksi kertaa, ennen kuin aloittaisin suhteen ko naisen kanssa. Itse taidat olla aika itsekäs ja haluat, että kaikki menee sinun kannaltasi juuri niin kuin sinä itse haluat, ei välttämättä niin kuin lapselle on parasta.
Tuota... Minä olen mies ja toimin myös ns sovittelijana, kylläkin toisentyyppisissä rikos/vahingonteko/ym - asioissa. Mutta minä lähtisin purkamaan asiaa toisesta näkökulmasta. Mikä on lapsellesi hyväksi? Mielestäni lapsellasi on oikeus tuntea myös isänsä, nähdä mistä on tullut ja tunnistaa mies "omaksi".
Tästä lapsen edusta seuraa se, mitä minä teen päivittäin, eli sovittelu. Kyllä tässä molempien on jotenkin joustettava. Kirjoituksesi on niin ehdoton, etten kyllä täyteen laupeuteesi usko, kyllä riitaankin tarvitaan aina kaksi. MIten päädyitte oikein yhteen. Kyllä sängyssä ja iloisessa huppelissa suurin osa on kivoja, mutta tähän elämään kuuluvat myös ne vastoinkäymiset ja ristiriidat, juuri näin väsyneenä sitä tulee sanottua sanoja, joiden merkitystä ei aina ymmärrä itsekään kuin jälkeenpäin.
Toki lapsen kannalta säännöllisyys on tärkeää eikä "tapaan lapsen koska huvittaa, jos huvittaa" - toimintaa tulekaan hyväksyä. Mutta suurin osa ns yhteishuoltajuuksista, joita kohdalleni on tullut, on juuri niitä, että mies uhraa työhön paljon, mutta lähes kaikki viikonloput lapsilleen. Joskus äiti haluaa matkustaa viikonlopulla esim mummolaan, niin silloin äiti menee lasten kanssa. Isä ottaa ne sitten esim kesällä useammaksi viikoksi. Lasten vaatetus, harrastus, taskuraha ym kulut hoitaa isä. Äiti hoitaa asumiseen ja ruokaan liittyvän arjen.
Mutta näistä pitää pystyä neuvottelemaan, ei elämä jatku samaa yllätyksetöntä rataa seuraavaa 17 vuotta. Ylläreitä tulee aina, näistä on pystyttävä sopimaan, jos molemmat puolisot ovat hommassa mukana. Kumma kun jotkut pistävät munaa mekkoon ja siementä vakoon jo 3 kk seurustelun jälkeen lisääntymistarkoituksessa, eihän siinä edes toista ole vielä oppinut kunnolla tuntemaan. Voi voi näitä nykyajan lapsi-ressukoita...
Totta kai haluaisin että lapseni tuntisi isänsä, mutta siis tässä kyseessä se et ku mä sanon et mun ainut vaatimus tapaamisissa ois se että tapaamiset tapahtuis säännöllisesti, esim. kerran kuussa joku tietty sovittu päivä näin alkuunsa, niin mies tyrmää ajatuksen täysin ja toivottelee hyvää loppu elämää, mun mielestä on kysymys vain haluttomuudesta tutustua lapseen ja haluttomuudesta kantaa minkäänlaista vastuuta lapsesta! ja heti tyrmää ajatuksen ettäkö asiosta vois sopia ja keskustella ja on sillä siivin työntämässä kaiken syyn mun niskaan, jotta saa omat kätensä pestyä asiasta! en tiiä oonko mä tyhmä vaiko mitäkä että..