Olen etelä suomessa asuva 15 vuotias tyttö
Syyskuun 2 päivä isäni puhelu järkytti minut. Hän pyysi minut heti sairaalalle, kertomatta mitä oli tapahtunut. Kun saavuin sairaalalle lääkäri kertoi jotakin mitä en voinut enkä halunnut uskoa. Maailman ihanimmat ja rakkaimmat sisko ja äitini olivat menehtyneet vakavassa auto onnettomuudessa. Olo tuntui kummalliselta, en käsittänyt mitä lääkäri oli sanonut. Ajattelin että oliko se joku pila tai jokin paha uni josta kohta heräisin. Päässä tuntui kummalta, mietin että miksi juuri minä. Mitä pahaa olin tehnyt ansaitakseni tämän. Maailman rakkaimmat ihmiset olivat nyt poissa. Äitini oli maailman ihanin äiti! Ei äiti voinut nyt vain lähteä sanomatta hyvästejä. Minunhan piti kokea äidin kanssa vielä paljon kaikkea. Ja kaunis ihana isosiskoni oli poissa. Hän oli paras ystäväni ja aina tukena. Kaikki olisivat halunneet saman laisen siskon, hän oli niin rakastettava.
Lähdin kävelemään sairaalan käytävää eteenpäin, en tiennyt miksi ja minne, halusin vain pois. Olisin tahtonut juosta äidin luokse ja kertoa kuinka paljon häntä rakastan ja tuntea siskon ja äidin lämmin halaus.
Kotona meni monia päiviä, että käsitin tapahtuneen. Tajusin että en enää koskaan tule näkemään heitä. Se oli sanoinkuvaamaton tunne. Toivoin joka ikinen aamu kaiken olevan kunnossa. Toivoin koko sydämestä kaiken olevan ennallaan.
Pidin koulusta hetken lomaa ja kävin säännöllisesti psykologilla. Kouluun palattuani halusin olla yksin. En jaksanut puhua kenellekään. Huomasin kuinka ihmiset katsoivat säälivästi minua. Se suututti minua, en tahtonut että ihmiset säälivät minua, halusin näyttää että olen vahva ja jaksan ilman apua eteenpäin. Viikkojen kuluttua kaverini olivat lähteneet luotani. Ei minusta enää ollut juttuseuraksi ja muutenkin minusta tuntui paremmalta olla yksin.
Kotona itkin niin että pyörryin useampaan otteeseen viikossa. Tuntui että en jaksa enää elää. Olin vihainen itselleni, kun olin niin heikko enkä pystynyt vain elämään normaalisti niin kuin ennen. En halunnut asua isän kanssa kaksin. Äidin ja siskon kuoleman jälkeen hän alkoi päivittäin ryyppäämään. Se sai minun entistä surullisemmaksi, enkä tiennyt mitä tehdä.
Lopetin psykologilla käynnin, koko hoito tuntui turhalta. Koulun jälkeen en tehnyt mitään muuta kuin olin kotona ja mietin usein kuinka helppoa olisi ollut jos olisin kuollut myös. Koko eläminen tuntui turhalta. Kenen vuoksi edes elän? Elämäni alkoi mennä pahasti alamäkeen. En tiennyt enää miksi ylipäätänsä elän. Elämässäni ei ollut järkeä. Kaikki tuntui samantekevältä. En piitannut mistään. Toivoin vain että jokin aamu en heräisi ollenkaa.
Noin kuukaus sitten huomasin että isän tila ei ole hyvä. Hän juo joka päivä entistä enemmän suruunsa. Humalassa ollessa hän aina katselee minua, nykyään se on muuttunut jo kosketteluksi. Tiedän että se on kamalaa ja ällöä mutta oikeastaan enää en edes ajattele sitä. Olen tottunut että humalassa hän käyttää minua hyväksi ja haukkuu minua. Tunnen itseni arvottomaksi, ei elämälläni ole enää mitään tarkoitusta, se on ihan sama vaikka kuolisin.
Itken joka päivä tästä kaikesta. Pilasin minun ja isänikin suhteen. Sitä ei saa enää takaisin. En tiedä mitä kirjoittaisin, tästä on niin vaikea kertoa. Enkä edes tiedä miksi kirjoitan. Ehkä sen takia että ei minulla ole muutakaan tekemistä ja halusin kirjoittaa pahaa oloani pois. Haluaisin niin kovasti äidin takaisin.
Äiti en pärjää isän kanssa kaksin. Pilasin kaiken. Meillä menee tosi huonosti enkä tiedä mitä tehdä. Jos olisit täällä kaikki olisi taas hyvin. Äiti tiedäthän että rakastan sinua valtavasti, vaikka välillä olinkin sinulle hirmu ilkeä. Olisin halunnut hyvästellä sinut ja siskon. Kaipaan teitä kovasti. Äiti, eilen isä kosketteli ja haukkui kauheilla sanoilla minua. Enää se ei tunnu pahalta, olen jo tottunut siihen. Voitko sanoa että isä lopettaa sen, haluaisin saada tukea isältä. Jota en ole saanut näinä kauheina aikoina, vaikka mitään muuta en tarvitsisi. Lopetin psykologillakin käynnin koska en halunnut käydä enään siellä. Sieltä soitettiin ja pyydettiin jos kävisin jossakin toisessa hoidossa. En tiedä menenkö, olen niin rikki että mikään ei enää auta. Toivottavasti siskolla ja sulla on kaikki hyvin, olisitpa täälä. Rakastan sua äiti
Syyskuun 2 päivä isäni puhelu järkytti minut. Hän pyysi minut heti sairaalalle, kertomatta mitä oli tapahtunut. Kun saavuin sairaalalle lääkäri kertoi jotakin mitä en voinut enkä halunnut uskoa. Maailman ihanimmat ja rakkaimmat sisko ja äitini olivat menehtyneet vakavassa auto onnettomuudessa. Olo tuntui kummalliselta, en käsittänyt mitä lääkäri oli sanonut. Ajattelin että oliko se joku pila tai jokin paha uni josta kohta heräisin. Päässä tuntui kummalta, mietin että miksi juuri minä. Mitä pahaa olin tehnyt ansaitakseni tämän. Maailman rakkaimmat ihmiset olivat nyt poissa. Äitini oli maailman ihanin äiti! Ei äiti voinut nyt vain lähteä sanomatta hyvästejä. Minunhan piti kokea äidin kanssa vielä paljon kaikkea. Ja kaunis ihana isosiskoni oli poissa. Hän oli paras ystäväni ja aina tukena. Kaikki olisivat halunneet saman laisen siskon, hän oli niin rakastettava.
Lähdin kävelemään sairaalan käytävää eteenpäin, en tiennyt miksi ja minne, halusin vain pois. Olisin tahtonut juosta äidin luokse ja kertoa kuinka paljon häntä rakastan ja tuntea siskon ja äidin lämmin halaus.
Kotona meni monia päiviä, että käsitin tapahtuneen. Tajusin että en enää koskaan tule näkemään heitä. Se oli sanoinkuvaamaton tunne. Toivoin joka ikinen aamu kaiken olevan kunnossa. Toivoin koko sydämestä kaiken olevan ennallaan.
Pidin koulusta hetken lomaa ja kävin säännöllisesti psykologilla. Kouluun palattuani halusin olla yksin. En jaksanut puhua kenellekään. Huomasin kuinka ihmiset katsoivat säälivästi minua. Se suututti minua, en tahtonut että ihmiset säälivät minua, halusin näyttää että olen vahva ja jaksan ilman apua eteenpäin. Viikkojen kuluttua kaverini olivat lähteneet luotani. Ei minusta enää ollut juttuseuraksi ja muutenkin minusta tuntui paremmalta olla yksin.
Kotona itkin niin että pyörryin useampaan otteeseen viikossa. Tuntui että en jaksa enää elää. Olin vihainen itselleni, kun olin niin heikko enkä pystynyt vain elämään normaalisti niin kuin ennen. En halunnut asua isän kanssa kaksin. Äidin ja siskon kuoleman jälkeen hän alkoi päivittäin ryyppäämään. Se sai minun entistä surullisemmaksi, enkä tiennyt mitä tehdä.
Lopetin psykologilla käynnin, koko hoito tuntui turhalta. Koulun jälkeen en tehnyt mitään muuta kuin olin kotona ja mietin usein kuinka helppoa olisi ollut jos olisin kuollut myös. Koko eläminen tuntui turhalta. Kenen vuoksi edes elän? Elämäni alkoi mennä pahasti alamäkeen. En tiennyt enää miksi ylipäätänsä elän. Elämässäni ei ollut järkeä. Kaikki tuntui samantekevältä. En piitannut mistään. Toivoin vain että jokin aamu en heräisi ollenkaa.
Noin kuukaus sitten huomasin että isän tila ei ole hyvä. Hän juo joka päivä entistä enemmän suruunsa. Humalassa ollessa hän aina katselee minua, nykyään se on muuttunut jo kosketteluksi. Tiedän että se on kamalaa ja ällöä mutta oikeastaan enää en edes ajattele sitä. Olen tottunut että humalassa hän käyttää minua hyväksi ja haukkuu minua. Tunnen itseni arvottomaksi, ei elämälläni ole enää mitään tarkoitusta, se on ihan sama vaikka kuolisin.
Itken joka päivä tästä kaikesta. Pilasin minun ja isänikin suhteen. Sitä ei saa enää takaisin. En tiedä mitä kirjoittaisin, tästä on niin vaikea kertoa. Enkä edes tiedä miksi kirjoitan. Ehkä sen takia että ei minulla ole muutakaan tekemistä ja halusin kirjoittaa pahaa oloani pois. Haluaisin niin kovasti äidin takaisin.
Äiti en pärjää isän kanssa kaksin. Pilasin kaiken. Meillä menee tosi huonosti enkä tiedä mitä tehdä. Jos olisit täällä kaikki olisi taas hyvin. Äiti tiedäthän että rakastan sinua valtavasti, vaikka välillä olinkin sinulle hirmu ilkeä. Olisin halunnut hyvästellä sinut ja siskon. Kaipaan teitä kovasti. Äiti, eilen isä kosketteli ja haukkui kauheilla sanoilla minua. Enää se ei tunnu pahalta, olen jo tottunut siihen. Voitko sanoa että isä lopettaa sen, haluaisin saada tukea isältä. Jota en ole saanut näinä kauheina aikoina, vaikka mitään muuta en tarvitsisi. Lopetin psykologillakin käynnin koska en halunnut käydä enään siellä. Sieltä soitettiin ja pyydettiin jos kävisin jossakin toisessa hoidossa. En tiedä menenkö, olen niin rikki että mikään ei enää auta. Toivottavasti siskolla ja sulla on kaikki hyvin, olisitpa täälä. Rakastan sua äiti
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä kirjotus herätti minussa erittäin vahvoja tunteita - siihen ei moni viesti täällä pysty.
En kykene mitenkään käsittämään tuskasi suuruutta, mutta tunnen valtavaa myötätuntoa sinua kohtaan. Voin suorastaan pahoin; niin vaikea on käsittää, miksi hyvät ja sydämelliset ihmiset joutuvat kohtaamaan noin yllättäviä, järkyttäviä menetyksiä.
En osaa pukea itseäni sanoiksi. Haluan vain kertoa, että et ole todellakaan, kukaan ei ole ansainnut tuollaista menetystä. Elämä on lahja, jota ei saisi heittää hukkaan - sinä elät, ja äitisi ja siskosi toivovat varmasti sinun pärjäävän elämässäsi. Heidän elämänsä loppui liian aikaisin, käytä sinä sinulle suodut vuodet viisaasti. Se on asia, jonka voit heidän puolestaan tehdä. Elämällä on sinullekin vielä myönteinen puoli näytettävänään, vaikka tällä hetkellä sen ajatteleminen voikin tuntua toivottomalta ja kipeältä.
Sinun ei tarvitse esittää vahvempaa kuin olet. Kukaan ei selviydy tuollaisen kokemuksen yli yksin. Olet aivan tarpeeksi vahva ja upea sellaisena kuin olet. Et ole syyllinen rakkaimpiesi kuolemaan, et myöskään isäsi ongelmiin.
Tilanteesi on minun mielestäni sellainen, että sinun on tehtävä jotakin, että pääsisit nousemaan surusta. Tapaus on vielä kovin tuore ja kipeä. Aika tekee tehtäväänsä vielä pitkään. Tarvitset ilmiselvästi ammattilaisten apua. Avun tarve ei ole heikkoutta.
Voin vain neuvoa sinua menemään lääkärin puheille: kerro hänelle kaikki tilanteestasi ja myös isästäsi. Viisain teko mitä voit tehdä, on purkaa vähitellen tilannetta luotettavan ja järkevän aikuisen kanssa. Auta itseäsi ja autat samalla isääsi auttamaan itseään.
Sinulla on edelleen isäsi. Hankkikaa molemmat apua, niin saatte suhteenne kuntoon. Arvelen, että isä-tytär -suhteestanne tulee varmasti terveempi ja läheisempi mitä se on koskaan aikaisemmin ollut - silloinkaan kun kaikki oli vielä hyvin. Tämä edellyttää pitkällistä prosessia, luottamus on rakennettava hiljalleen uudelle pohjalle.
Sinulla on aina äiti ja sisko. Sitä ei kukaan voi viedä pois, vaikket heitä näkisikään. Muistot takaavat sen, samoin rakkaus.
Sinun ja isäsi välejä et pysty rikkomaan noin helposti. Se on edelleen olemassa, mutta surun huntu peittää näkösi.
Kirjoituksesti sai minut todella kyyneliin. En voi edes kuvitella milta sinusta tuntui ja tuntuu. Aloin miettimään että miltä minusta tuntuisi jos sisko ja äiti kuolisi. Sitä on vaikea kuvitella mutta kauheaa se ainakin olisi! Tuntuisi kauhealta joselämästäni katoisi kaksi tärkeää ihmistä, olisin myös aivan hajalla.
Uskon että sinulla on nyt vaikeaa ja kaikki tuntuu väärältä, mutta suosittelen lämpimästi jotakin psykologia. He osaavat auttaa sinua ja toivottavasti saat elämän ilosi takaisin. Olisi myös hyvä jos kertoisit isästäsikin jollekkin. Ei ole hyvä että joudut kärsimään hänenkin takiaan. Ja uskon että haluaisit välillenne hyvän suhteen.
Olet ihana nuori neiti joka on kokenut kovia. Toivottavasti pian sinullekkin suotaisiin onnea ja iloa. Ole vahva! Vaikka ystäväsi eivät tällä hetkellä ole rinnallasi sinun täytyy taistella masennusta vastaan. Kun olosi paranee niin ehkä ystävienkin kanssa menee paremmin. Paljonpaljon tsemppia ja halauksia sinulle.
Kukaan täällä ei voi ymmärtää mitä olet joutunut käymään läpi, mutta kova yritys kaikilla on kuitenkin. Miksi työnsit kaverisi pois kun selkeästi tarvitsisit heitä? Tuossa on merkkejä masennuksesta ja psykologille kannattaisi palata. Ennenaikainen kuolema on tragedia mutta sinun ei kannata toivoa että olisit itse kuollut. Olet etuoikeutettu kun saat vielä nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. On hyvä miettiä kenen vuoksi elät, et elä muita varten vaan itseäsi varten. Sinun täytyy myös sanoa isällesi ei mitä epämääräiseen kosketteluun tulee, luulen tosin että hän kaipaa läheisyyttä. Sinun täytyy korjata välit häneen koska te molemmat tarvitsette tukea ja psykologin tms apua. Mieti haluaisiko äitisi että välit omaan isääsi menisivät täysin metsään? En voi tarjota sinulle muuta kuin nämä omat neuvoni ja kertoa että koita jaksaa, kyllä elämä sinulle vielä hymyilee kunhan selviät vaikeist ajoista ensin.
voi oikeesti tuli melki kyynelii
Itkin kun luin ton... Voimia sulle ja otan osaa
Oi...ihan hirveää! Aivan kamalaa! Kauhea järkytys!
Itkin tossa....
Voimii sulle
Tos alkaa ittekki mietii kyynelissään et "mitäs jos mulle käy noin?" ja sitten purskahtaakin jo itkuun;( yritä pärjätä isällesi tulisi vielä kamalampi olo jos sinäkin kuolisit. Ja EN nyt missään nimessä painosta/anna edes harkkinan aihetta sinun kuolemaasi, mutta jos lohduttaa mitenkään niin ehkä te tapaatte vielä jossain paikassa kuten "taivas" yritä pärjäillä asian kanssa! OLE VAHVA!