Tilanne on tämä: Olen avoliitossa ja rakastunut mieheeni. Haluan naimisiin (miehen kanssa) ja perheen.
Yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, ihastuin yhteen naiseen
(aika paljon itseäni vanhempaan lesboon). Olen aivan hulluna tähän
ihmiseen ja ajattelen sitä kokoajan.
En tiedä, voisiko tämä nainen olla kiinnostunut minusta (epäilen, että
voisi) enkä osaa sanoa, mitä haluan tästä naisesta, mutta sen tiedän,
että pääni on ihan sekaisin hänestä ja haluan JOTAIN!!!!
Hakeudun toistuvasti tilanteisiin, että voin nähdä hänet.
Fantasioin jatkuvasti kaikista mahdollisista asioista, mitä voisin tehdä
hänen kanssaan (fantasiat vaihtelevat kaveruudesta seksiin ja
avoliitosta salasuhteeseen...)
Mulla on ollut joskus säätöä naisten kanssa, mutta pidän itteeni
kuitenkin ainakin suurinpiirtein heterona.
Nyt asiat on edenneet siihen pisteeseen, että mun on tehtävä jotain tai
tuun hulluksi.
Olen tullut siihen tulokseen, että "järkevintä" olis ehdottaa suoraan
tälle naiselle tapaamista ja olla kerran hänen kanssaan... Ajattelen, että ehkäpä kerta riittäisi ja pääsisin sillä eroon näistä tunteista?? Ja jos hän ei halua ja
kieltäytyy, niin saisinhan sillainkin rauhan ja pisteen tälle
tilanteelle?? Koska turhaanhan sitten enää haikailisin, jos hän kieltäytyy...
Toisaalta myös kyllä ajattelen, että ehkä voisin jonkinlaista
salasuhdetta pitää yllä hänen kanssaan, jos hän olisi kanssa
kiinnostunut, että eihän sitä välttämättä tarvisi siihen yhteen kertaan
jättää..
(Ja mieheni ei hyväksyisi, jos joku sitä miettii..)
Saisinko mielipiteitä, kokemuksia vastaavista tilanteista?
Luuletteko, että pystyisin jättää sen yhteen kertaan, jos tää nainen siis
suostuisi mun kanssa?
Ja mitäköhän se ajattelee, jos kävisin ehdottamaan jotakin? (Se tietää,
että oon miehen kanssa, mutta varmasti on kuitenkin huomannut mun
kiinnostuksen. Ite hän on aikamoinen pelimies, tai pelinainen, miten
vaan, eli pyörittää naisia aika tehokkaaseen tahtiin ja käynyt läpi
kuulemani mukaan melkoset määrät naisia...)
Tai voisikohan nämä tällaiset tunteet olla vaan vaihe ja mennä ohi
ittestään? Nyt tää tilanne on jatkunut muutaman kuukauden.
Ehkä en teekkään mitään ja odotan, että nämä ajatukset poistuu? (Pidän
sitä kyllä epätodennäköisenä...)
Salasuhteen ylläpitäminen lienee kovin kuluttavaa eikä reilua
kenellekkään osapuolelle....
Neuvoja, pliis.
Yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, ihastuin yhteen naiseen
(aika paljon itseäni vanhempaan lesboon). Olen aivan hulluna tähän
ihmiseen ja ajattelen sitä kokoajan.
En tiedä, voisiko tämä nainen olla kiinnostunut minusta (epäilen, että
voisi) enkä osaa sanoa, mitä haluan tästä naisesta, mutta sen tiedän,
että pääni on ihan sekaisin hänestä ja haluan JOTAIN!!!!
Hakeudun toistuvasti tilanteisiin, että voin nähdä hänet.
Fantasioin jatkuvasti kaikista mahdollisista asioista, mitä voisin tehdä
hänen kanssaan (fantasiat vaihtelevat kaveruudesta seksiin ja
avoliitosta salasuhteeseen...)
Mulla on ollut joskus säätöä naisten kanssa, mutta pidän itteeni
kuitenkin ainakin suurinpiirtein heterona.
Nyt asiat on edenneet siihen pisteeseen, että mun on tehtävä jotain tai
tuun hulluksi.
Olen tullut siihen tulokseen, että "järkevintä" olis ehdottaa suoraan
tälle naiselle tapaamista ja olla kerran hänen kanssaan... Ajattelen, että ehkäpä kerta riittäisi ja pääsisin sillä eroon näistä tunteista?? Ja jos hän ei halua ja
kieltäytyy, niin saisinhan sillainkin rauhan ja pisteen tälle
tilanteelle?? Koska turhaanhan sitten enää haikailisin, jos hän kieltäytyy...
Toisaalta myös kyllä ajattelen, että ehkä voisin jonkinlaista
salasuhdetta pitää yllä hänen kanssaan, jos hän olisi kanssa
kiinnostunut, että eihän sitä välttämättä tarvisi siihen yhteen kertaan
jättää..
(Ja mieheni ei hyväksyisi, jos joku sitä miettii..)
Saisinko mielipiteitä, kokemuksia vastaavista tilanteista?
Luuletteko, että pystyisin jättää sen yhteen kertaan, jos tää nainen siis
suostuisi mun kanssa?
Ja mitäköhän se ajattelee, jos kävisin ehdottamaan jotakin? (Se tietää,
että oon miehen kanssa, mutta varmasti on kuitenkin huomannut mun
kiinnostuksen. Ite hän on aikamoinen pelimies, tai pelinainen, miten
vaan, eli pyörittää naisia aika tehokkaaseen tahtiin ja käynyt läpi
kuulemani mukaan melkoset määrät naisia...)
Tai voisikohan nämä tällaiset tunteet olla vaan vaihe ja mennä ohi
ittestään? Nyt tää tilanne on jatkunut muutaman kuukauden.
Ehkä en teekkään mitään ja odotan, että nämä ajatukset poistuu? (Pidän
sitä kyllä epätodennäköisenä...)
Salasuhteen ylläpitäminen lienee kovin kuluttavaa eikä reilua
kenellekkään osapuolelle....
Neuvoja, pliis.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin härskin karskilta kuin saattaa kuulostaakin, niin ehkä sun tosiaan olisi yritettävä pääästä lähempään kontaktiin. Sittenhän pääsisit selvyyteen, oletko sittenkään valmis tai halukas menemään naimisiin miehen kanssa. Selvitä asia nyt, kun se jää kuitenkin kytemään. Ehkä tää ihminen tuli sun elämääs, jotta pääsisit tekemään tuttavuutta itsesi tuntemattomamman puolen kanssa?
Aivan kauheeta sanoa, mutta voin suositella. Eipähän jää vaivaamaan.
MUTTA, mieti ensin mitä tapahtuu, jos
a. ihastut enemmän
b. miehesi saa tietää
kestätkö sen?
Jos tykkäät naisista, valitse parempi kuin auervaara. Olet yksi sulka hänen hatussaan, sinä jäät sydän syrjälleen. Been there, done that.
Olen sitä mieltä että jos meinaat mennä tuosta pitemmälle niin miehelläsi on oikeus tietää mitä touhuat hänen selkänsä takana. Kai itsekkin haluaisit tietää, jos miehesi säätäisi jotakin sinun selkäsi takana?
No jooo...
Paluuta ei ole, sen verran vaan haluun kertoa. Tiedän kokemuksesta. Naiset vaan ovat niin paljon mielenkiintoisempiii.
Kiitos kommenteista. Todella järkeviä neuvoja ja ajatuksia. Nyt kun vielä olisin tarpeeksi järkevä toimimaan niiden mukaan. Tosiaankin joo pelottaa, että pystyisikö sitä sitten jättämään siihen yhteen kertaan, vai haluisiko enemmän ja lisää.. Ja toinen hyvä kysymys, tai siis aiheellinen pelko on se, että mitä jos mies saa tietää. Ollaan "samoissa porukoissa" jollain lailla kaikki, eli tää nainen ei oo esim. duunikaveri tai harrastuskaveri tai muu sellainen, vaan mies tietää sen, joten se asia siis saattais paljastua, enkä tosiaan olisi valmis siihen.
Mutta se asia, mitä oon miettinyt, niin paljon, että pää meinaa OIKEESTI hajota on, että mikä ihan oikeesti on tässä elämässä tärkeetä? Kun kaikkeehan en tässä tilanteessa selvästikkään voi saada....
Haluan perheen ja miehen (jota rakastan), lapset ja olla ihanan, hyvän mieheni kanssa ja elää sitä ihanaa, hyvää, kaunista elämää, mikä mulla on. Miten joku halu/ihastuminen/sekoaminen johonkin naiseen voisi muka mennä sen edelle? Ja miksi ihmeessä mä ajattelen sitä naista koko ajan? Mä en kertakaikkiaan käsitä, miten se muka voisi "voittaa" sen, mikä mulla jo on? Ja miten mä oikeesti tosissani edes harkitsen heittäväni tämän ihanan elämäni sen takia?
Ja toinen asia, mitä oon miettinyt ihan sekoamispisteeseen asti on, että miten ihmeessä jollain voi olla sellainen katse, että kun mä katon niihin silmiin se on oikeesti ihan todella fyysistä... Tuntuu etten saa henkee ja vatsasta kourasee ja sydän heittää volttia ja jalat menee alta. En voi ymmärtää, miten joku voi katsoa niin. Ja miten jollain voi olla niin maailman ihanin hymy
Ei noin vahvat fyysiset tuntemukset tule ihan itsestään, siis vailla mitään tarkoitusta. Elämä on niin arvoituksellista ja yllätyksellistä...kauhea klisee, mutta ei sitä oikein tajua ennen kuin sen itse kokee. Eikä sitä etukäteen pysty sanomaan, kuka tai kenen kanssa sattuu. Eli ei pidä tuomita toista etukäteen. Mä en tosiaan tiedä, miten toi homma ratkeaisi. Se tieto on sulla itselläsi, jossain syvällä. Koita kaivaa se esiin. Lähetä vaikka unipyyntö tai "rukous"...ole avoin ja vastaanottavainen. Kyllä se vastaus tulee. Aistit herkkinä!