Eilen tuli juotua noin 20 kaljaa ja tänään oli työpäivä edessä, onneksi hiljainen sellainen. Toimin nimittäin pankkiirina ja pään pitäisi olla aina ns. toimintakunnossa mutta tänään ei ollut vaikka onhan tällaisia päiviä ollut monta ennenkin. Tämä päivä oli muulla tavoin hiukan poikkeuksellinen.
Päivän ensimmäinen ja onneksi samalla viimeinen asiakas saapui luokseni noin kello 11.00 puhumaan laina-asioista. Luonnollisesti tervehdimme sekä kättelimme. Olisittepa nähneet asiakkaan ilmeen kun hän haistoi pahan hengitykseni ja huomasi, kuinka käteni tärisevät.
Istuuduimme ja samalla yskäisin. Paskoin ja kusin saman tien housuuni ja asiakas selkeästi älysi heti mitä tapahtui. Haju oli aivan hirvittävä ja asiakas muuttui lähes vihreäksi. Hän selvästi halusi nopeasti pois tilanteesta (kuten minäkin) joten tämän hämmennyksen vallassa sain tarjottua asiakkaalle lainaa aivan järjettömillä, mutta pankillemme tuottoisilla, ehdoilla.
Tapaamisen päätteeksi otin taskustani käyntikorttini joka oli aivan virtsassa. Tarjosin sitä asiakkaalle mutta hän ei ottanut sitä vaan poistui nopeasti huoneesta sanomatta sanaakaan. Itse poistuin taukohuoneeseen.
Kyllä työkaverini nauroivat kun kerroin tarinani heille paikallisessa pubissa jossa kävimme ruokatunnilla päiväkaljalla.
Päivän ensimmäinen ja onneksi samalla viimeinen asiakas saapui luokseni noin kello 11.00 puhumaan laina-asioista. Luonnollisesti tervehdimme sekä kättelimme. Olisittepa nähneet asiakkaan ilmeen kun hän haistoi pahan hengitykseni ja huomasi, kuinka käteni tärisevät.
Istuuduimme ja samalla yskäisin. Paskoin ja kusin saman tien housuuni ja asiakas selkeästi älysi heti mitä tapahtui. Haju oli aivan hirvittävä ja asiakas muuttui lähes vihreäksi. Hän selvästi halusi nopeasti pois tilanteesta (kuten minäkin) joten tämän hämmennyksen vallassa sain tarjottua asiakkaalle lainaa aivan järjettömillä, mutta pankillemme tuottoisilla, ehdoilla.
Tapaamisen päätteeksi otin taskustani käyntikorttini joka oli aivan virtsassa. Tarjosin sitä asiakkaalle mutta hän ei ottanut sitä vaan poistui nopeasti huoneesta sanomatta sanaakaan. Itse poistuin taukohuoneeseen.
Kyllä työkaverini nauroivat kun kerroin tarinani heille paikallisessa pubissa jossa kävimme ruokatunnilla päiväkaljalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei tossa ole mitään ihmeellistä nykyaikana. Enemmän sääntö kuin poikkeus.